Jääkiekko on se laji, missä suuret, lihaksikkaat ja rohkeat miehet käyvät jääpintaisella pelikentällä haastamaan toisiaan rehteihin kaksinkamppailuihin. Pienintäkään pelkoa tuntematta he koputtavat ihastusta, vihastusta tai jotain muuta voimakasta tunnetta herättävää vastustajaa olkapäähän ja kysyvät, jotta haluaisiko tämä käydä rehdille nyrkkihippaselle. Vastaus on aina myöntävä, koska muuten haastettu pelaaja leimaa itsensä täydeksi paskahousuksi. Näin on siis päästy siihen, mikä jääkiekossa on kaikkein olennaisinta: alkaa nyrkkitappelu.
Rehdisti ja toisiaan syvästi kunnioittaen nämä kaksi aikamme gladiaattoria aloittavat vuorottaisen iskujenvaihdon. Hiki ja testosteroni lentää, ja yleisö on hurmiossa. Iskujenvaihdon aikana kamppailijat tarkkailevat tiiviisti kilpakumppaninsa kuntoa, ja jos se on omaa olennaisesti heikompi, on aika lopettaa lyöminen. Näin kamppailu pysyy rehtinä ja tasapuolisena, eikä kumpaakaan edes satu. Ilkeät huhut kertovat muunmuassa tappeluissa murtuneista leuoista ja silmänpohjista sekä rikkoontuneista rystysistä, mutta näitä väitteitä ei kukaan ole pystynyt todistamaan.
Väärinkäsityksiäkin toki sattuu. Joskus harvoin saattaa käydä niin, että toinen ei olekaan kovin halukas iskujenvaihtoon. Syynä tähän saattaa olla esimerkiksi kiusallinen nikotuskohtaus. Tällöinhän haastajan tulisi moikata reippaasti ja sanoa, että ei se mitään, mennään vaikka oluelle matsin jälkeen. Aina viesti ei mene perille, vaan haastaja käy epähuomiossa päälle vaikka olisi saanut kieltävän vastauksen. Nämä tapahtumat ovat hyvin valitettavia, mutta onneksi sangen harvinaisia.
Kamppailun tiimellyksessä saattaa myös ajan ja paikan taju hämärtyä, samoin kuin se, mitä loppujen lopuksi ollaankaan tekemässä. Näissä tilanteissa kilpakumppanukset saattavat ryhtyä riisumaan toisiaan, tai kieriskelemään jäällä sylitysten. Yhteisellä sanattomalla sopimuksella me kaikki kuitenkin vaikenemme siitä, miksi näin tapahtuu. Linjatuomareiden tehtävänä on keskeyttää sessio, jos se lähtee tähän suuntaan. Emmehän halua nolostuttaa ketään.
Asian nurjana puolena on tyhmien ja jääkiekosta mitään ymmärtämättömien "fanien" suuri määrä. Jostain käsittämättömästä syystä nämä juudaat haluavat nähdä maaleja, syöttöjä, taklauksia ja huipputorjuntoja pelissä. Tämä asenne on ehdottoman väärä, ja tulisi kitkeä lajin piiristä kokonaan. Korkein auktoriteetti suomalaiselle jääkiekkofanille, nimittäin suomalaiset NHL-tähdet, tukevat tätä näkemystä varauksetta. Onneksi nämä vääräuskoiset on helppo tunnistaa jääkiekkokatsomosta. He ovat aina pukeutuneet hameeseen ja nypläävät pitsiä myös pelin aikana. Lisäksi he kovalla äänellä kehuvat kaukalopalloa, jääpalloa ja ringetteä. Onneksi he poistuvat usein peleistä ennen pelin loppua, koska heillä on kiire kyykkäharjoituksiin.