Jos vertailukohteena on ASL, niin PG toimii hemmetin paljon paremmin jo yksistään sen takia, että sääntökirjassa on ainoastaan 16 sivua (+taulukot), eli enemmän pelaamista ja vähemmän sääntöjen pläräämistä. Johtajien merkitys on pelissä varsin suuri, sillä niitä tarvitaan yksiköiden aktivoimiseen. Toiminta ei aina etene vuorotahtiin, sillä skenaariokohtainen aloitekyky+noppa saattaa antaa toiselle mahdollisuuden tehdä useampi siirto peräkkäin. Tämä tekee pelin mukavalla tavalla arvaamattomaksi.
Pelin mukana tulee skenaariokirja, jossa on 51 skenaariota ja ohjeet omien skenaarioiden tekemiseen. Pelinappulat ovat helppolukuisia ja selkeitä. Kartat on "mountattu" jäykälle kartongille josta iso plussa samoin kuin hexaruutujen koosta, mutta muuten kartan yleisvaikutelma tuo miinusta. Uusimmassa Bulge-laajennuksessa näyttää kartta tosin jo selkeämmältä. Skaala poikkeaa ASL:N 50m/ruutu ja ryhmä/nappula, sillä nyt on 200m/ruutu ja joukkue/nappula. Juuri tuo mittakaava yksinkertaistaa osaltaan peliä, sillä nyt ei tarvitse nysvätä yksittäisen konekiväärin syöttöhäiriön kanssa. Ja onhan saatavilla suomalaisiakin (siinä voi muuten imuroida myös pikaoppaan PG:n sääntöihin). PG:n lisäosasta Airborne löytyy arvosteluja täältä ja täältä. Soveltuvin osin ne kuvaavat sarjan pelejä yleensäkin.
Ja kyllä suosittelen PG:n hankkimista. Itse asiassa nyt tuli tunne että pitäisi ostaa kaikki lisäosatkin. Jos vain olisi rahaa...