Nyt lienee hiljalleen jälleen se aika vuodesta, kun edellisen kauden karvaat kalkit on nielty, pöly on laskeutunut ja uusi kausi on jo melkein ovella entistä ehompana (ihan pianhan se Pitsiturnauskin jo on...).
Siksipä juolahtikin mieleen pohtia sitä, mitä mahtaa olla odotettavissa, kun menneen kauden muistoista ja meiningistä, maailmanluokan hankinnoista ja muusta paukkustelusta keitetään soppa tulevaksi talveksi.
Nythän tilanne alkaa olla Tepsin osalta se, että kokoonpano on pääosin kasassa - näillä mentäneen - tuote on ns. kunnossa ja kiinnostavuus kutakuinkin entisellä tasolla. Jokavuotinen mediahuipentuma eli koko aukeaman kausikorttimainos TS:ssa on julkaistu ja kauppa käy kuin hulluillapäivillä. Tiedonjanoiselle kansalle on viime viikkoina tiedotettu muun muassa... no, eipäs olekaan, mutta seuran tiedotteen mukaan kevään uusissa ylioppilaissa on lähes ennätysmäisen paljon tepsiläisiä. TPS on siis kasvattajaseurana hyvässä iskussa.
Mitä kansa miettii. Mikä meitä syksyn tullen odottaa? Mitä me syksyn tullen odotamme?
Itse yritin esimerkillisesti pohtia omia odotuksiani TPS:n urheilullisen panoksen suhteen. Tulin siihen tulokseen, että niitä ei juurikaan ole. Se on yksinkertaisesti oman mielenterveyden kannalta turvallisin ratkaisu nykyään, asenne on saman tyyppinen kuin uusia Star Wars -rainoja katsellessa: kun ei mitään odota, ei voi kohtuuttomasti pettyä.
Laajemmin ottaen tuo heijastelee minun osaltani sitä, että joku tai jokin on onnistunut sammuttamaan kohta lopullisesti aiemmin vankkana lepattaneen intohimon liekin palloseuran tekemisiä kohtaan. Kiitos siitäkin.
Rakenteilla olevassa joukkueessa on periaatteessa useita seikkoja, joista voisi varovaisesti innostua syksyn tullen. Valmennus, jotkut yksittäiset pelaajat, "voisi meillä huonomminkin mennä" -tyyppinen vertailu muihin joukkueisiin ja sen sellaista. Jotain kuitenkin puuttuu, viime vuosilta tuttuun tapaan. Viime vuotinen joukkue ei vakuuttanut ja nyt on (sinänsä positiivisesta) jatkuvuudesta huolimatta tullut lähinnä takapakkia miehistön suhteen. Lähikuukausina tulemme eittämättä tarkkailemaan rauhallisesti "tyhjiä" pelaajamarkkinoita mahdollisten mitat täyttävien hankintojen suhteen. Ja mikäs tässä on tarkkaillessa, tammikuuhun on vielä rutkasti aikaa...
Samalla voin auliisti myöntää, että viime vuosien sirkustelu on vienyt henkilökohtaisen ennakkoasenteeni sille tasolle, että suhtautuisin luultavasti keskimääräistä suuremmalla varauksella, vaikka joukkue olisi sinänsä moitteetta koottu. Nyt se ei toki sitä ole; merkittävää muutosta viime kauden hampaattomaan, haluttomaan ja värittömään laumaan ei ole näköpiirissä.
Toisaalta pitää tunnustaa, että omalla absurdilla tavallaan Ruissalossa harjoitettu joukkueen kokoamisen strategia on omassa pienessä maailmassaan jopa lähes mielekäs. Rahaa ei ole, jääkiekko ei kiinnosta ihmisiä yleisesti ottaen (varsinkaan Turussa), homma on muutenkin vähän valjua jne. Miksi kannattaisi siis ryhtyä rypistelemään taloudellisten riskien uhalla, kun voi vetää tutulla ja turvallisella reseptillä... Niin, kukin vastatkoon tavallaan tuohon kysymykseen.
Tämän strategian mielekkyyden hyväksyminen edellyttää toki sitä, että ei turhan tarkkaan mieti syitä tai syyllisiä sille, miksi ja miten tilanne on muotoutunut em. kaltaiseksi.
Muilta osin, kaukalossa nähtävän jääkiekkoa muistuttavan puuhastelun lisäksi, en rohkene odottaa Tepsin organisaatiolta juuri mitään. Mikään ei oikein anna aihetta moiseen. Saippuaoopperan juoni tulee olemaan kiusallisen tuttu ensi talvenakin.
Oikeastaan vain yhtä asiaa rohkenisin toivoa: sitä että seurassa tunnustettaisiin avoimesti nykyinen tilanne. Siis se, että TPS ei mitä ilmeisimmin enää kuulu resursseiltaan (talous, osaaminen, vetovoima jne.) tai statukseltaan SM-liigan terävimmän kärjen joukkoon. Uskon, että tämä helpottaisi itseni ohella monen muunkin kannattajan odotusten mukauttamista mielekkäälle tasolle. Olisi ehkä henkisesti helpompaa muokata omia odotuksiaan, kun voisi rehdisti olla keskikastin joukkueen kannattaja/fani/whatever.
Kaiken tämän jälkeen todettakoon vielä, että kyllä minut sieltä Viljasiilosta voi taas bongata pelien alettua. Ei sieltä osaa pysyä poissa, vaikka se vuosi vuodelta hieman helpompaa onkin. Marinaa saatte lukea siis jatkossakin.
Siksipä juolahtikin mieleen pohtia sitä, mitä mahtaa olla odotettavissa, kun menneen kauden muistoista ja meiningistä, maailmanluokan hankinnoista ja muusta paukkustelusta keitetään soppa tulevaksi talveksi.
Nythän tilanne alkaa olla Tepsin osalta se, että kokoonpano on pääosin kasassa - näillä mentäneen - tuote on ns. kunnossa ja kiinnostavuus kutakuinkin entisellä tasolla. Jokavuotinen mediahuipentuma eli koko aukeaman kausikorttimainos TS:ssa on julkaistu ja kauppa käy kuin hulluillapäivillä. Tiedonjanoiselle kansalle on viime viikkoina tiedotettu muun muassa... no, eipäs olekaan, mutta seuran tiedotteen mukaan kevään uusissa ylioppilaissa on lähes ennätysmäisen paljon tepsiläisiä. TPS on siis kasvattajaseurana hyvässä iskussa.
Mitä kansa miettii. Mikä meitä syksyn tullen odottaa? Mitä me syksyn tullen odotamme?
Itse yritin esimerkillisesti pohtia omia odotuksiani TPS:n urheilullisen panoksen suhteen. Tulin siihen tulokseen, että niitä ei juurikaan ole. Se on yksinkertaisesti oman mielenterveyden kannalta turvallisin ratkaisu nykyään, asenne on saman tyyppinen kuin uusia Star Wars -rainoja katsellessa: kun ei mitään odota, ei voi kohtuuttomasti pettyä.
Laajemmin ottaen tuo heijastelee minun osaltani sitä, että joku tai jokin on onnistunut sammuttamaan kohta lopullisesti aiemmin vankkana lepattaneen intohimon liekin palloseuran tekemisiä kohtaan. Kiitos siitäkin.
Rakenteilla olevassa joukkueessa on periaatteessa useita seikkoja, joista voisi varovaisesti innostua syksyn tullen. Valmennus, jotkut yksittäiset pelaajat, "voisi meillä huonomminkin mennä" -tyyppinen vertailu muihin joukkueisiin ja sen sellaista. Jotain kuitenkin puuttuu, viime vuosilta tuttuun tapaan. Viime vuotinen joukkue ei vakuuttanut ja nyt on (sinänsä positiivisesta) jatkuvuudesta huolimatta tullut lähinnä takapakkia miehistön suhteen. Lähikuukausina tulemme eittämättä tarkkailemaan rauhallisesti "tyhjiä" pelaajamarkkinoita mahdollisten mitat täyttävien hankintojen suhteen. Ja mikäs tässä on tarkkaillessa, tammikuuhun on vielä rutkasti aikaa...
Samalla voin auliisti myöntää, että viime vuosien sirkustelu on vienyt henkilökohtaisen ennakkoasenteeni sille tasolle, että suhtautuisin luultavasti keskimääräistä suuremmalla varauksella, vaikka joukkue olisi sinänsä moitteetta koottu. Nyt se ei toki sitä ole; merkittävää muutosta viime kauden hampaattomaan, haluttomaan ja värittömään laumaan ei ole näköpiirissä.
Toisaalta pitää tunnustaa, että omalla absurdilla tavallaan Ruissalossa harjoitettu joukkueen kokoamisen strategia on omassa pienessä maailmassaan jopa lähes mielekäs. Rahaa ei ole, jääkiekko ei kiinnosta ihmisiä yleisesti ottaen (varsinkaan Turussa), homma on muutenkin vähän valjua jne. Miksi kannattaisi siis ryhtyä rypistelemään taloudellisten riskien uhalla, kun voi vetää tutulla ja turvallisella reseptillä... Niin, kukin vastatkoon tavallaan tuohon kysymykseen.
Tämän strategian mielekkyyden hyväksyminen edellyttää toki sitä, että ei turhan tarkkaan mieti syitä tai syyllisiä sille, miksi ja miten tilanne on muotoutunut em. kaltaiseksi.
Muilta osin, kaukalossa nähtävän jääkiekkoa muistuttavan puuhastelun lisäksi, en rohkene odottaa Tepsin organisaatiolta juuri mitään. Mikään ei oikein anna aihetta moiseen. Saippuaoopperan juoni tulee olemaan kiusallisen tuttu ensi talvenakin.
Oikeastaan vain yhtä asiaa rohkenisin toivoa: sitä että seurassa tunnustettaisiin avoimesti nykyinen tilanne. Siis se, että TPS ei mitä ilmeisimmin enää kuulu resursseiltaan (talous, osaaminen, vetovoima jne.) tai statukseltaan SM-liigan terävimmän kärjen joukkoon. Uskon, että tämä helpottaisi itseni ohella monen muunkin kannattajan odotusten mukauttamista mielekkäälle tasolle. Olisi ehkä henkisesti helpompaa muokata omia odotuksiaan, kun voisi rehdisti olla keskikastin joukkueen kannattaja/fani/whatever.
Kaiken tämän jälkeen todettakoon vielä, että kyllä minut sieltä Viljasiilosta voi taas bongata pelien alettua. Ei sieltä osaa pysyä poissa, vaikka se vuosi vuodelta hieman helpompaa onkin. Marinaa saatte lukea siis jatkossakin.