Suosikkijoukkueeni on ollut vuodesta 1992 Toronto Maple Leafs, silloin alkoi NHL:n seuraaminen ja joukkueessa oli Doug Gilmour. Se oli hieno joukkue. Se pakisto vielä kerran: Dave Ellett, Todd Gill, Sylvain Lefebvre, Bob Rouse, Jamie Macoun ja Dimitri Mironov. En todellakaan tiedä, onko koskaan, missään, milloinkaan ollut missään, yhdessäkään, ainoassa joukkueessa kuutta (6) pakkia, joita arvostan yhtä paljon. Ei varmaan, vaikka Mironovin maine kyllä meni muutaman vuoden kuluttua lopullisesti.
Sitten tuli Clark-kauppa ja Sundin, joukkueen johtoporras alkoi sekoilla jne. Toronto oli alamaissa, ja opin paljon NHL-kuvioista tuolloin. Sittemmin olen ollut hyperkriittinen joukkuetta kohtaan.
Pari vuotta sitten homma kuitenkin toimi: Pat Quinn, Alpo Suhonen ja Rick Ley rakensivat joukkueelle erinomaisen sopivan, hyökkäävän mutta kovaotteisen pelityylin, toivat joukkueeseen Danny Markovin (suosikkipelaajiani edelleen), Tomas Kaberlen ja Steve Thomasin, peli kulki ja oli niiiin mukava herätä keskellä yötä katsomaan, kun suosikkijoukkue pelasi erinomaista jääkiekkoa.
Sitten Quinn sai päähänsä muuttaa joukkueen suuntaa, Suhonen hermostui ja lähti, ja Quinnista tuli yksinäinen ylipäällikkö. Pian joukkueessa pelasi Robert Reichel, Travis Green ja Micke Renberg.
Nyt Toronto pelaa huonoa kiekkoa, vaikka menestyy jopa yllättävän hyvin. Suosikkipelaajia on enää vähän jäljellä: Bryan McCabe ja Dmitri Juskevits läpäisevät seulan kirkkaasti, Darcy Tucker, Alyn McCayley ja Garry Valk vähän vaivalloisemmin.
Uutta nousua odotellessa.