Pakko sanoa, että Wembleyllä olympialaisten aikaan sai kaljan ja pizzan lyhyemmällä jonotuksella kuin missään SM-liigaottelussa - katsojia kyseisessä ottelussa oli kuitenkin n. 82 000.
Tästä voisi ihan oikeasti ottaa oppia, nimittäin oheismyynnin sujuvoittamisesta ja asiakasvirtojen liikehdinnän perusymmärtämisestä, joka on ulkomailla pääsääntöisesti hallussa. Oma vastaava esimerkkini on jalkapallon EM-kisoista Gdanskista, jossa katsojia oli yli 40 000 Espanja-Irlanti -ottelussa. Hyvin sujuva sisäänpääsy, vielä nopeampi ulospääsy ympäri areenaa olevista ulospääsyporteista sen sijaan, että kaikki jonottaisivat jossain portaikossa sumpussa.
Kävin hakemassa hätäisesti hodarin pelin puolivälin paikkeilla, käytännössä suoraan pääsin myyntitiskille. Tiskejähän oli runsaasti, ja katsomossakin myyntitytöt kauppasivat rohkeasti tavaraansa miesporukoille. Siis syötävää ja juotavaa, te eroottisesti latautuneet lukijat.
Suomessa sen sijaan tuntuu olevan kiveen hakattua, että jonojen pitää kestää niin maan helvetin kauan, vaikka väkeä ei olisi kuin halli puolillaan, ja suurtapahtumissa tunnin jonotus on saatu alistuneiden ihmisten normiksi sen sijaan, että aidat kaatuisivat ja autot palaisivat kadulla. Minä olen omalta osaltani ratkaissut tämän asian siten, etten yleensä osta isommissa tapahtumissa mitään
Asiasta Zamboniin: minäkin katselen joskus jääkoneen majesteettista menoa jos en jaksa nousta sijoiltani erätauolla. Ainoa ongelma paikallaan istumisessa erätauoilla on se, että erätauon aikana soitetaan vuosi vuodelta surkeampaa musiikkia ja sitä soittaa selvästikin kuulovammainen ihminen, joka vääntää volyymia kaakkoon. Meteliä kuulee nykyisin muutenkin aivan liikaa, joten peleissäkin saisi taustaskeidaa hiljentää ja vähentää. Ei tarvitse koko ajan jonkun tympeän jumputusbiisin pauhata. Onneksi pelin aikana sentään on hiljaisuus, jotta kuulee äänet kaukalosta.