Mitä mieltä olympiaotteluiden tasosta/viihdyttävyydestä?

[DAF]

Väittäisin nimenomaan tämän turnauksen ongelman olleen sen, että ne "2-1-pelit" eivät oikeasti olleet tiukkoja, ts. harvassa ottelussa tuli kunnollista haastoa häviöllä olleelta lopussa. Paras esimerkki ehkä Suomen välierä, jossa ei minkäänlaista "loppuhuipentumaa" tullut, mutta sama koskee myös esimerkiksi sitä toistakin välierää.

Iso kaukalo ja puolustuspeliltään hyvät joukkueet vähensivät virheiden määrää ja sen myötä moni kisa voitosta jäi aika torsoksi.

 

[Viltsu]

Alkulohkon merkityksettömät pelit aiheuttivat pelailun makua. Tätä taustaa vasten, pelisysteemi on muutettava. Kokonaisuus silti plussan puolella. Kaikki pelit eivät olleet hyvätasoisia, mutta senkin ymmärtää. Maalimääristä en jaksa kitistä.

 

[Jehovan Syyttäjä]

Täytyy yhtyä myös siihen pelintasoa kritisoivaan joukkioon.

Odotin että oltaisiin nähty paljon maaleja ja hienoja yksilösuorituksia läpi kisojen, koska parhaimmilla taitureilla piti olla tilaa ja aikaa nyt enemmän, mitä ennakkoon sai monesta paikkaa lukea. Turnauksen syöpä oli juuri nämä tiukkamaaliset pelit, jotka näytti vain läpsyttelyltä vailla panosta, johon toivoisi muutosta tulevan vaikkapa pudottamalla lohkojen määrän kahteen.

Nämä kisat tullaan muistamaan vain ja ainoastaan Nicklas Bäckströmin kärystä. Ei Teemun jäähyväisistä tai suomen hienoista otteista mitään sanomattomalla kokoonpanolla.

 

[larzzon]

Nämä kisat tullaan muistamaan vain ja ainoastaan Nicklas Bäckströmin kärystä.

Bäckström pelaa seuraavan kerran torstaina, joten vähän luulen, että Bäckströmin käryn muistavat, tai yrittävät muistaa, parin viikon päästä korkeintaan ruotsalaiset kiekkoihmiset, jotka ovat vastuussa Skoda-cupin pelaajavalinnoista.

 

[Maaginen mailavirtuoosi]

Liian vähän tuli huippumaiden välisiä pelejä ja sitten niistäkin osa meni aika tylsähköksi pelailuksi. Sarjajärjestelmä, pelien panoksettomuus ja joukkueiden määrä on syypäitä. Kuinka monta ns. "normaalia" kiekkopeliä oli kisoissa, jossa peli virtailee vuoroin molemmissa päissä. Mieleen jäi lukematon määrä pelejä, joissa toinen joukkue on kilpikonnassa ja toinen puskee päätä vastustajan huippuvahtiin. Mikä oli huolestuttavaa, niin Suomikin meinaa kuulua tähän kilppariosastoon. Kanada, Venäjä ja Ruotsi kaikki hallitsivat kenttäpeliä Suomea vastaan aika selvästikin, mutta lukemat pysyi tasaisena ja Venäjästä kairattiin taas voittokin. Toivon ja uskon kyllä, että jos Suomen joukkueessa olisivat olleet mukana terveet Koivu, Filppula, Barkov ja Pitkänen, niin se kenttäpeli olisi ollut tasaisempaa.

Oma unelma sarjajärjestelmäksi olisi se 80- ja 90-luvun MM-kisoista tuttu kahdeksan joukkueen alkulohko, josta neljä parasta jatkoi pelaamista mitaleista ja neljä huonointa sitten selviytymään putoamista vastaan. En muista enää saiko alkusarjan keskinäisistä peleistä silloin pisteet mukaan jatkolohkoihin, mutta minä ainakin soveltaisin Olympialaisiin, että saisi, niin olisi vielä enemmän panosta alkusarjan peleissä. Alempilohko saisi sitten pelata sijoituksista Olympiahengessä tai lähteä kotiin, koska ei näissä skaboissa voi ketään tiputtaa pois, koska on ne karsinnat. Nyt muuten joudun toteamaan, että tämähän onkin aivan utopistinen unelma, koska ei NHL nyt ala katselemaan mitään 10 pelin rypistystä, joten mitalit jakoon jo alkusarjan jälkeen, tai no, pistetään alkusarjan 1. ja 2. sijoittuneet finaaliin ja 3. ja 4. sijoittuneet pronssiotteluun, niin saadaan loppuhuipennukset. Kahdeksan peliä ei ole vielä liikaa. Siinä saataisiin oikeastaan pelkästään tiukkoja pelejä aikaiseksi ja aina olisi panosta. Tiedän kyllä, että tuo ei tule toteutumaan, koska harvoin sitä vanhaan palataan. Nykyään nuo playoffit on niin tärkeät ja onhan ne jänniä, sitä ei käy kieltäminen, mutta vastapainoksi alkusarjat varsikin Olympialaisissa on menneet peleiksi jossa vaan kokeillaan kenttäkoostumuksia ja laitetaan peliä kuntoon.

 

[larzzon]

->En usko että joukkuemäärää saadaan pienemmäksi näissä kv. kiekkoliiton turnauksissa, joissa kiekkoa yritetään markkinoida globaalisti. Jos järjestetään World Cupin tyylinen kutsuturnaus Pohjois-Amerikassa, niin sitten on toisin. Erittäin vaikea nähdä sinne kutsuttavan jotain latvioita ja slovenioita.

Vähän kyllä epäilyttää halu järjestää WC:a markkinointimielessä, kun itäblokin nykytaso on mitä on. Ruotsi ja Kanada eivät ole jenkkikatsojan silmiin läheskään yhtä kiinnostavia vastuksia kuin Neuvostoliitto.

 

[Elazi]

Samaa mieltä olen kuin moni muukin kanssakirjoittaja. Eivät olleet pelillisesti ikimuistoiset olympialaiset.

En oikein osaa sanoa, mistä se johtuu, mutta jotain täytyy arvailla. Ensinnäkin top-4 joukkueet pelasivat joukkueena niin hyvin, että tällaiset viihdyttävät vaaratilanteet jäivät uupumaan. Suomi toimii tästä hyvänä esimerkkinä. Monessa ottelussa oltiin hieman altavastaajina ja kiekollinen hallinta oli vastustajilla, siitä huolimatta nitroja ei tarvittu kotikatsomoissa ja jatkuvat vaaralliset maalipaikat loistivat poissaolollaan. Samasta syystä Kanada- ja Ruotsi-otteluiden takaa-ajosta jäi ainakin itselleni hieman vaisu olo, mikä johtunee siitä, että Ruotsi ja Kanada saivat omalla pelillään estettyä vaarallisimpien tilanteiden synnyn. Sen lisäksi moni huippuluokan pelaaja pelasi suurimman osan ajasta varjojen mailla ja viihdyttävät yksilösuoritukset loistivat poissaolollaan, mikä myös on seurausta tiiviistä joukkuepelistä.

 

[Le Dang]

Samasta syystä Kanada- ja Ruotsi-otteluiden takaa-ajosta jäi ainakin itselleni hieman vaisu olo, mikä johtunee siitä, että Ruotsi ja Kanada saivat omalla pelillään estettyä vaarallisimpien tilanteiden synnyn. Sen lisäksi moni huippuluokan pelaaja pelasi suurimman osan ajasta varjojen mailla ja viihdyttävät yksilösuoritukset loistivat poissaolollaan, mikä myös on seurausta tiiviistä joukkuepelistä.

Uskon tämän johtuvan myös pitkälti isosta kaukalosta. Itkua tai ei, niin ehkä Duchene oli ihan oikeassa, kun jo alkusarjan aikana sanoi ison kaukalon vievän hyökkäyspelaamisesta ison osan pois. Vancouverin finaalissa riitti tempoa, mutta tällä kertaa ottelu ei päässyt lähellekään tavan runkosarjamatsia NHL:ssä.

Joku saattaa sanoa, että pienessä kaukalossa pelaaminen joka olympialaisissa tarkoittaisi Pohjois-Amerikan pillin mukaan tanssimista. Onko sillä sitten mitään väliä, kun vähintään 80% kärkimaiden pelaajista tulee NHL:stä.