Mitä kirja-aarteita hyllyjenne kätköistä löytyy?

[Uleåborgir]

Kalamiehen käsikirja vuodelta 1948

Laitan tähän yhden ja ehdottomasti tärkeimmän:

Kalamiehen käsikirja vuodelta 1948, kirjoittajina Yrjö Ylänne ja Erkki Levanto

Tuohon aikaan elettiin vielä korttiaikaa ja paperipulakin vaivasi. Silti pappani oli saanut tämän kirjan syntymäpäivälahjaksi senaikaisen Kemi-yhtiön työporukalta. Kirja on ollut aikoinaan erittäin arvokas. Ja on se sitä varmaan nytkin, mitä lie keräilijät maksaisivat.

Voisin kirjoittaa otteen siitä, kuinka sulkavaa tulisi kohdella vuoden 1948 ohjeistuksen mukaan:

Sulkava on täydellinen roskakala, arvoton taloudessa ja sopimaton täyksi. Se on lahnan sukulainen, leveä ja pienisuomuinen. Tuntomerkkinä hyvin pitkä peräevä. Se on levinnyt epätasaisesti Etelä- ja Keski-Suomen vesistöihin. Sulkava viihtyy saviliejupohjaisissa, kasvillisuusrikkaissa järvissä. Kutu tapahtuu aikaisin keväällä. Lisääntyminen on nopeaa ja kun kalaa ei yleensä pyydetä, on se sellaista "rikkaruohoa" vesistössä, joka olisi syytä hävittää. Paikoitellen sitä käytetään sian ruoaksi.

Puoli sivua sulkavaa, mutta 23 sivua haukea ja 18 sivua ahventa.

Kirjassa neuvotaan pitkälle, kuinka jokainen kalan osa olisi käytettävä ravinnoksi. Hauen päästä saa paistorasvaa, ja lahnanpääkeitto, jossa on mukana vielä kova mäti on jokaisen kalamiehen herkkua. Sanoohan kansan toteamuskin: Lahnan pää lampaan pää, hauen pää halon pää.

Kirjassa myös opetetaan miten heitetään uistinta, jos ei ole varaa kelaan. Siimaa lapetaan sylissä olevaan astiaan ja heitetään taas uistin veteen. Kirjoittajat puhuvat koko ajan lippauistimesta lusikkauistimena ja päinvastoin.

Tästä kirjasta en luovu koskaan.

 

[scholl]

Vanhempieni luona on mielenkiintoinen kirja nimeltään Pro Finlandia ja siinä on vuosiluku 1899. Erittäin upeasti sidottu ja hienot kannet. En tiedä onko alkuperäiset vai ei. Siinä on ensimmäisellä aukeammalla Suomen senaikainen vaakuna väreissä ja sitten kirjeitä keisarille ranskaksi. Sen jälkeen on adressit allekirjoituksineen eri maista ko. maiden omaa kieltä käyttäen eli Allemagne ja Autriche saksaksi, France ranskaksi. Grande-Bretagne englanniksi, Hongrie unkariksi, Italie italiaksi, Norvege norjaksi, Suisse ranskaksi jne. Appendixissä on monella kielellä Kansainvälisen lähetystön kertomus, joka on päivätty Tukholmaan heinäkuun 5, 1899. Se alkaa suomeksi seuraavasti: "Niiden kahdentoista adressin 1,050 allekirjoittajalle, jotka Europan eri maista osoitettiin H.M:lleen Venäjän keisarille, Suomen suuriruhtinaalle. HERRAT ALLEKIRJOITTANEET! Te olette meille antaneet toimeksi H.M:lleen Venäjän keisarille, Suomen suuriruhtinaalle, jättää ne adressit, johon se mielipiteiden virta on kokoontunut, jonka Europan korkeimmissa sivistyspiireissä on syntynyt Suomen kansan perustuslaillista asemaa uhkaava auttamaton mullistus, jos keis. julistuskirja helmik. 3/15 p:ltä 1899 kaikkine mahdollisine seurauksineen toimeenpannaan..." Sen jälkeen on vielä kaikkien adressien kirjeet kirjoitettu monella kielellä kun adresseissa ne on vain sen maan kielellä ja lopuksi on kaikkien allekirjoittaneiden nimet ja tittelit maittain. Suuri osa professoreita. Lisäksi kirjan väliin on laitettu lehtiartikkeleita. En enää muista kuinka kirja on meille päätynyt. Muistaakseni jotenkin äitini isän kautta.

Toki on paljon mielenkiintoisia kirjoja, mutta tuo nyt ensimmäisenä tuli mieleen sellaisena kuriositeettina.

 

[teemu73]

Laitetaan pelkät urheiluaiheiset.

- Ari Vatanen, Tuupovaara
- Finland all stars
- Helsinki 1983, Yleisurheilun MM-kirja
- Juhani Tamminen, Aurinkokuningas
- Jääkiekkokirja 8, 1968-69
- Jääkiekkokirja 9, 1969-70
- Jääkiekkokirja 10, 1970-71
- Jääkiekkokirja 11, 1971-72
- Jääkiekkokirja 13, 1973-74
- Jääkiekkokirja 14, 1974-75
- Jääkiekkokirja 15, 1975-76
- Jääkiekkokirja 17, 1977-78
- Jääkiekkokirja 18, 1978-79
- Jääkiekkokirja 19, 1979-80
- Jääkiekkokirja 20, 1980-81
- Jääkiekkokirja 21, 1981-82
- Jääkiekkokirja 22, 1982-83
- Jääkiekkokirja 23, 1983-84
- Jääkiekkokirja 24, 1984-85
- Jääkiekkokirja 25, 1985-86
- Jääkiekkokirja 26, 1986-87
- Jääkiekkokirja 27, 1987-88
- Jääkiekkokirja 28, 1988-89
- Jääkiekkokirja 29, 1989-90
- Jääkiekkokirja 30, 1990-91
- Jääkiekkokirja 31, 1991-92
- Jääkiekkokirja 32, 1992-93
- Jääkiekkokirja 33, 1993-94
- Jääkiekkokirja 34, 1994-95
- Jääkiekkokirja 35, 1995-96
- Jääkiekkokirja 36, 1996-97
- Jääkiekkokirja 37, 1997-98
- Jääkiekkokirja 38, 1998-99
- Jääkiekkokirja 39, 1999-2000
- Kuka kontrolloi peliä
- Liigatähdet
- Lätkävitsit
- Mitä,missä,milloin - Olympiakirja 1992
- MM-jääkiekko 1991
- Patajätkät
- Pitkä laukaus
- Poppamies, Curt Lindström
- Suuri jääkiekkoteos 1
- Suuri olympiateos 3
- Urheilija Suomessa
- Urheilun etusivut 1946-1984
- Urheilun lahjomattomat
- Urheilun vuosikirja 1979-80
- Urheilun vuosikirja 1980-81
- Urheilun vuosikirja 1985
- Urheilun vuosikirja 1989
- Urheiluvuosi 1990
- Veikkaajan käsikirja 1988-89
- Veikkaajan käsikirja 1989-90
- Veikkaajan käsikirja 1990-91
- Veikkaajan käsikirja 1991-92
- Veikkaajan käsikirja 1992-93
- Vellu Ketola - Ässien Ässä

Jotain tuosta puuttuu, mutta ne eivät olekaan otsikon mukaan "hyllyssä", jos ollaan oikein tarkkoja. Ainakin Ässien ja KaMa:n 80-luvun kausiohjelmia on lehtileikelaatikoissa jossain Satakunnan Kansan sivujen seassa.

Olen myös melko varma, että mulla on joku Lukkoon liittyvä kirja, mutta ilmeisen hyvin sen olen onnistunut kätkemään. En ole halunnut kyseistä luurankoa kovin näkyvälle paikalle ja nyt sitä ei löydykään enää ollenkaan.

 

[TQoFE]

Varsinaisia aarteita ei ole ainuttakaan, mutta listataan kirjahyllyn pääasiallinen sisältö nyt näin sunnuntain ratoksi.

Ylin hylly: vasemmalla A Book about Helsinki, muutama matkaopas, Special Edition: Finland A-Ö, Matka kissan mieleen, Koiran kotilääkäri, Varsominen ym. Oikealla mm. Sinivirtojen kirjoittama Samppanja, Jos täytätte mun lasini, Filosofian historia, Sotaromaani, Territorios del Quijote, Muinaisen Egyptin aarteet, Maailman myytit ja tarut.

Toiseksi ylin hylly: vasemmalla pari Kjell Westöä, molemmat Sauli Niinistön kirjat, Välähdys, Kuinka humpuuki valloitti maailman, Mihail Hodorkovski - Hiljaisuuden vanki, Roman Schatzin Rakasta minut, Hän on kanssani kumminkin, Hiljaisuuden lapset, Ui tai uppoa - suomalaisyritykset globaalitalouden hyökyaallossa. Keskellä Nykysuomen etymologinen sanakirja, Suuri sivistyssanakirja, pari Kaari Utriota ja Tolstoin Anna Kareninat. Oikealla pari Sören Kierkegaardia (Pelko ja vavistus sekä Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus), Torsti Lehtisen Sanojen avaruus, Leonard Cohenin runokokoelma Rakkauden orjat, Nota bene, Umberto Econ Kauneuden historia ynnä muuta samantyyppistä.

Keskimmäinen hylly: vasemmalla mm. Hiljaiset sillat, Mallenin tyttö, Lady Chatterleyn rakastaja, Jyrki Tuularin Musta, Tabermannin Julian parveke ja Coletten Chéri. Keskellä muutamat Sidney Sheldonit ja Agatha Christiet, pari Max Cannonin Raakaa Lihaa ja Thomas Harrisin Hannibal. Oikealla Ranskattaret eivät liho, Naimisissa narsistin kanssa, Natashat ym.

Toiseksi alimmalla hyllyllä vasemmalla on useita Paulo Coelhoja, joita edelleen saan iäkkäämmiltä sukulaisilta, kun en raaski sanoa, etten enää liiemmin niistä välitä, sekä pari Danielle Steeliä. Oikealla on kymmenkunta lahjaksi tai lahjuksena saatua keittokirjaa, kuten Hillasoilta oliivilehtoihin, Makujen Espanja, Anna palaa, Miehet kokkaavat lemmenruokaa ja The juice master - keeping it simple.

Alimmalla hyllyllä piilossa oven takana on vasemmalla pokkareita, oikealla muutama pullo viskiä ja muita epämääräisiä viinaksia.

Tällä hetkellä käsittelyssä on Kjell Westön Älä käy yöhön yksin, mutta muuten tulee luettua melko vähän... Omalta osaltani lukeminen on pääasiassa kausittaista, joskus menee puoli vuotta tai enemmänkin, etten hipaise ainuttakaan kirjaa, ja joskus tulee luettua useampi putkeen.

 

[ukkometso]

Alimmalla hyllyllä piilossa oven takana on vasemmalla pokkareita, oikealla muutama pullo viskiä ja muita epämääräisiä viinaksia.

Tällä hetkellä käsittelyssä on Kjell Westön Älä käy yöhön yksin, mutta muuten tulee luettua melko vähän... .

Azul, heivaa se Westö sinne mihin se kuuluukin, ja jatka vaan niiden viskien parissa. Miten jonkun voidaan antaa julkaista tuollaista tuubaa. Ja nyt tarkoitan ko. kirjailijan tai "kirjailijan" koko tuotantoa. Olen jopa kuullut, että jotkut maksavat niistä kirjoista. Puistattavaa.

 

[TQoFE]

Azul, heivaa se Westö sinne mihin se kuuluukin, ja jatka vaan niiden viskien parissa. Miten jonkun voidaan antaa julkaista tuollaista tuubaa. Ja nyt tarkoitan ko. kirjailijan tai "kirjailijan" koko tuotantoa. Olen jopa kuullut, että jotkut maksavat niistä kirjoista. Puistattavaa.

Älä käy yöhön yksin on kieltämättä ollut ajoittain puuduttavaa luettavaa. Sen sijaan Missä kuljimme kerran oli mielestäni oikeinkin hyvä ja mielenkiintoinen. Ja myönnettäköön, että iso osa Westön viehätyksestä perustuu omalta osaltani siihen, että niissä sivutaan Helsingin historiaa.

Westöt, kuten useimmat muutkin kirjani, olen saanut lahjaksi.

 

[Rommeli]

Ainoat oikeat aarteet kirjahyllyssäni ovat:

Stephen King - Se 1
Stephen King - Se 2

Molemmat sidottuna hyväkuntoisilla kansipapereilla.

Muutoin löytyy sekalainen lajitelma suomalaista sotakirjallisuutta (Lehväslaiho, Lauttamus, Kurvinen, Karhunen, Keinonen, Pohjamo, Sariola...) sekä rokkarien (Ozzy, Anthony Kiedis, Mötley Crue...) elämänkertoja. Jari Kurrista kertova kirja muutaman vuoden takaa löytyy myös.

Edit. Tärkein aarre meinasi unohtua. Ehdottomasti henkilökohtaisesti arvokkain teos on isoisäni kotikylästä luovutetusta Karjalasta kertova kotiseutukirja omistuskirjoituksella vuodelta 1990.

 

[kovalev]

Azul, heivaa se Westö sinne mihin se kuuluukin, ja jatka vaan niiden viskien parissa. Miten jonkun voidaan antaa julkaista tuollaista tuubaa. Ja nyt tarkoitan ko. kirjailijan tai "kirjailijan" koko tuotantoa. Olen jopa kuullut, että jotkut maksavat niistä kirjoista. Puistattavaa.

Jos Westö ei saisi julkaista, niin samoilla kriteereillä Suomessa ylipäätään julkaistaisiin pirun vähän kirjoja.
Minä olen ainakin pitänyt kirjoista, vaikka en ole helsinkiläinen, en tunne Helsinkiä, enkä ole edes erityisen kiinnostunut Helsingistä.

 

[Viljuri]

Jos Westö ei saisi julkaista, niin samoilla kriteereillä Suomessa ylipäätään julkaistaisiin pirun vähän kirjoja.
Minä olen ainakin pitänyt kirjoista, vaikka en ole helsinkiläinen, en tunne Helsinkiä, enkä ole edes erityisen kiinnostunut Helsingistä.

Minullahan on tästä mielipide, ja suureksi ilokseni huomasin, että myös muut jakavat sen. Professori (emiritus?) Jukka Kemppinen vertasi blogissaan kirjailijaa Mika Waltariin.

Westöltä on jäänyt suomalaisuus ja toinen maailmansota väliin suurina prosesseina, jotta osaisi kirjoittaa asiaankuuluvalla autenttisuudella, epätoivolla ja vakavuudella. Uskonnollista tematiikkaahan kirjoista löytyy, pallon ja politiikan muodossa. Toisaalta esimerkiksi erityisesti suomalaisiin vetoavat teemat (alkoholi, yksinkertainen kerronta) oikein alleviivavat Westön muukalaisuutta kirjoittamiinsa romaanihenkilöihin ja kirjoihinsa liimaamaan (psyko)historiaan.

Onhan se tietysti nasevaa nähdä asuinpaikkojaan mainitun kirjoissa. Ja varmasti menevät siinä missä dekkaritkin.

 

[Toejoen Veikko]

Muutama poiminta:

Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
Adolf Hitler - Taisteluni (1. suomenkielinen painos)
Viljo Sohkanen - Punakaartilaisen päiväkirja
Hannes Ignatius - Suomen Vapaussota vuonna 1918 I-VI
Veikko Huovinen - Lampaansyöjät

 

[Mr. Walker]

Morgan Kanet, koko saaga
Samoin kuin kaikki Tintit, Asterixit ja Lucky Luket.
Lisäksi erinäinen määrä kaikenlaisia muita vanhoja sarjiksia. Esim. vanhoja Shokkeja. Niitä missä Slemmy toimi isäntänä. Jotkut ehkä muistavat.

 

[kovalev]

Minullahan on tästä mielipide, ja suureksi ilokseni huomasin, että myös muut jakavat sen. Professori (emiritus?) Jukka Kemppinen vertasi blogissaan kirjailijaa Mika Waltariin.

Westöltä on jäänyt suomalaisuus ja toinen maailmansota väliin suurina prosesseina, jotta osaisi kirjoittaa asiaankuuluvalla autenttisuudella, epätoivolla ja vakavuudella. Uskonnollista tematiikkaahan kirjoista löytyy, pallon ja politiikan muodossa. Toisaalta esimerkiksi erityisesti suomalaisiin vetoavat teemat (alkoholi, yksinkertainen kerronta) oikein alleviivavat Westön muukalaisuutta kirjoittamiinsa romaanihenkilöihin ja kirjoihinsa liimaamaan (psyko)historiaan.

Onhan se tietysti nasevaa nähdä asuinpaikkojaan mainitun kirjoissa. Ja varmasti menevät siinä missä dekkaritkin.

No, tuo vertaus Waltariin on oikein osuva. Enpä usko, että Westö on siitä pahoillaan.
Ei hän mikään suuri henkilöhahmojen luoja ole, mutta tarinat ovat mielenkiintoisia ja ehdottomasti kunnon proosaa, joksi en dekkareita oikein osaa laskea.
Westön maailma vähän leijuu, ok. Luojalle kiitos kuitenkin siitä, että kaikki eivät kirjoita niin kuin Arto Salminen.

 

[JZZ]

Lukeekos porukka sitten näitä kirja-aarteitaan uudestaan?

Itse pistän lähes kaiken kaunokirjallisuuden kiertämään, kovakantiset annan kavereille ja pokkarit jätän kahvilaan / junaan / bussiin tms julkiselle paikalle jonkun löydettäväksi. Kirjahyllyssä sitten säilytän lähinnä tietokirjallisuutta tai hakuteoksia, tosin näitäkin on vain pari kappaletta. Itse en varmaan koskaan jaksaisi lukea mitään kahteen kertaan, ainakaan koskaan ei ole tehnyt mieli.

 

[kovalev]

Lukeekos porukka sitten näitä kirja-aarteitaan uudestaan?

Itse pistän lähes kaiken kaunokirjallisuuden kiertämään, kovakantiset annan kavereille ja pokkarit jätän kahvilaan / junaan / bussiin tms julkiselle paikalle jonkun löydettäväksi. Kirjahyllyssä sitten säilytän lähinnä tietokirjallisuutta tai hakuteoksia, tosin näitäkin on vain pari kappaletta. Itse en varmaan koskaan jaksaisi lukea mitään kahteen kertaan, ainakaan koskaan ei ole tehnyt mieli.

Suosikkikirjailijoita kuten Tuuri, Raittila, Salama, Linna, Hotakainen, Skiftesvik tulee kyllä luettua uskollisesti ja monikin kirja uudelleen kerran vuodessa.
Voin myöntää ihan suoraan, että mulla on hyllyssä aika monta lukematonta kirjaa, kun "ei ole ehtinyt", mutta toisaalta joku Tuurin Pohjanmaa on tullut lukaistua lähemmäs kymmenen kertaa.
Mieleenkään ei tulisi antaa kirjojaan pois. Tosin voi olla, että joskus joudun kuin joudunkin sen vielä tilanpuutteen vuoksi tekemään, mutta annan niitä sitten veljelle ja isälle.

Tietokirjat ovat kuitenkin niitä todellisia aarteita, joista en voisi kuvitella luopuvani missään olosuhteissa.

 

[passenger]

Aika sekalaista kirjallisuutta löytyy omasta hyllystä. Ainoana oikeana aarteena pidän perintönä hyllyyn tullutta neliosaista painosta Cervantezin Don Quijotesta vuodelta 1927. Itselläni ei ole tosiaan kovin paljon kirjoja mutta kirjo on melko laaja, löytyy Juhani Tammista, Sofi Oksasta, Stephen Kingiä, Dostojevskia, Virginia Woolfia ja vaikka Juha Seppälää.

 

[moby]

Lukeekos porukka sitten näitä kirja-aarteitaan uudestaan?

En osta yhtään kirjaa, jonka lukisin vain kerran. Ostan ainoastaan kirjoja, jotka olen lukenut jo vähintään kerran ja hyväksi havainnut. Tämä ei tarkoita, että lukisin jokaista kirjaa kokonaan, esim. Peter von Baghin leffakirjoja tulee luettua vain osittain, koska herran "banaliteetti" vetää joskus hieman yli.

Lahjakirjoja on tullut laitettua kiertoon.

 

[TQoFE]

Lukeekos porukka sitten näitä kirja-aarteitaan uudestaan?

Osaa kyllä, osa - kuten keittokirjat ja Paulo Coelhot - nyt vaan hengailee tuolla. Tietokirjojen lisäksi melko useinkin tulee avattua esmes Jyrki Tuularin Musta, molemmat Sauli Niinistöt, Malcolm Gladwellin Välähdys, Francis Wheenin Kuinka humpuuki valloitti maailman, Roman Schatzin Rakasta minut, Coletten Chéri, Torsti Lehtisen Sanojen avaruus ja Leonard Cohenin Rakkauden orjat.

 

[Alamummo]

Itse pistän lähes kaiken kaunokirjallisuuden kiertämään, kovakantiset annan kavereille ja pokkarit jätän kahvilaan / junaan / bussiin tms julkiselle paikalle jonkun löydettäväksi. Kirjahyllyssä sitten säilytän lähinnä tietokirjallisuutta tai hakuteoksia, tosin näitäkin on vain pari kappaletta. Itse en varmaan koskaan jaksaisi lukea mitään kahteen kertaan, ainakaan koskaan ei ole tehnyt mieli.

Tämä pitäisikin toteuttaa joskus, sillä minullakin on hyllyssä kirjoja, joita pidän kohtuu huonona, enkä aio lukea toistamiseen. Saisi hyllyyn tilaa. Vaikka ostimme juuri uudet hyllyt, niin siitä huolimatta alkaa kohta toinen rivi täyttyä. Meillä on aika paljon luonnontieteitä ja historiaa käsitteleviä tietokirjoja, sarjakuvakirjoja, elämänkertoja, dekkareita, keittokirjoja, sitten jonkin verran matkaoppaita ja romaaneja. Kirjahyllyni aarteita ovat Mika Waltarin Sinuhen, Mikael Karvajalan ja Mikael Hakimin vanhat painokset, jotka olen saanut mummultani. Häneltä sain myös ikisuosikkini Veikko Huovisen Kylän koirat, joka on rakkain kirjani.

 

[ELÄKELÄINEN]

Isovanhemmillani oli kirjakauppa. Nimi oli - ei enempää eikä vähempää kuin- Helsingin Kirjakauppa. Tästä jos joku tunnistaa, niin menköön. Oli viimeinen tai toiseksi viimeinen yksityinen kirjakauppa Helsingissä.Töölössä oli toinen sinnittelijä.

Perintönä hyllyssä on aika paljon ihan oikeita arvokirjoja ja harvinaisuuksia.
Ikivanhat kirjat haisevat aika pahalle. Hannu Salaman alkuperäinen Juhannustanssien ensipainos libristikappaleena on aika ainutlaatuinen. Lisäksi kokoelmaan kuuluu joitakin todistettavasti ´lukemattomia´kirjoja. Joskus aikoinaan nimittäin myytiin kirjoja, joista sivuja piti itse leikata yläreunasta auki.

Vanha valistuskirja ´Sukuelämä terveeksi´on aika metka. Asiasta puhutaan kiertäen ja kaartaen, kiertoilmaisten.

 

[JZZ]

Tämä pitäisikin toteuttaa joskus, sillä minullakin on hyllyssä kirjoja, joita pidän kohtuu huonona, enkä aio lukea toistamiseen.

Jos tähän haluaa lisähauskuutta, kannattaa tutustua bookcrossingiin (www.bookcrossing.com). Tässä ideana on luoda kirjalle yksilöllinen BCID-tunnus, jolla voit seurata jättämiesi kirjojen liikkeitä maailmalla.

 

[super]

Näin kirjakaupan setänä en pysty kyllä kertomaan mitä aarteita hyllyssä on. Kirjoja on kyllä paljon siis todella paljon niin kotona kuin töissäkin. Helpommalla päsette kun menette kirjakauppaan ja katsotte ympärillenne, siinä ne ovat.

 

[werther]

Isovanhemmillani oli kirjakauppa. Nimi oli - ei enempää eikä vähempää kuin- Helsingin Kirjakauppa. Tästä jos joku tunnistaa, niin menköön. Oli viimeinen tai toiseksi viimeinen yksityinen kirjakauppa Helsingissä.Töölössä oli toinen sinnittelijä.

Eikös Malmin kirjakauppa Kirkonkyläntiellä ole yksityinen? Tai ainakin olen näin kuvitellut. Ja otsikon aiheeseen liittyen nimeän vain yhden kirjan eli sotamarsalkka Montgomeryn A History of Warfare tekijän signeerauksella.

 

[Maple Leaf]

Raimo Summasen "Meidän päivä".

Kuinka moni ymmärsi hankkia sitä Kirjatorin kahden euron korista useamman kappaleen? Sivullekirjoittanut tajusi. Kyseessä on kuitenkin teos, joka tullaan Petteri Sihvosen taannoisen tiedon mukaan "kääntämään myös muille kielille ja sitä on tarkoitus käyttää joissain maissa jopa oppikirjana."

Käännöstyöt muille kielille ovat ilmeisesti vielä kesken, mutta kunhan ne valmistuvat ja kirja valtaa oppikirjamarkkinoita maailmalla, nousee alkuperäiskielisen painoksen arvo keräilijöiden silmissä, ja tämän jälkeen on eBayssa helppo rahastaa vaikkapa pohjoisamerikkalaisilta jääkiekkoihmisiltä lukuisia dollareita. Kilpaa huutavat ulkomaalaiset!

 

[Uleåborgir]

Lukeekos porukka sitten näitä kirja-aarteitaan uudestaan?

Ainakin minä olen lukenut useaan otteeseen ketjussa aikaisemmin mainitun Kalamiehen käsikirjan, siinä on paljon ideoita, jotka nykykalastajalta ovat unohtuneet, ja on muutenkin helvetin kiehtovaa luettavaa.

Ja tuli muuten mieleen eräs toinenkin aarre. Nimittäin Toivo Rautavaaran Mihin kasvimme kelpaavat - ruokaa, ryytiä ja rohtoa luonnosta. Kirja on vuonna 1941 Kansanhuoltoministeriön tuottama. Tuohon aikaan elettiin korttiaikaa oikein viimeisen päälle ja kirjaa lukiessa tuntuu, että mikä tahansa kasvi on kelvannut "ravinnoksi, ryydiksi tai rohdoksi". Esim. teetä on valmistettu ties mistä, mm. mesiangervosta ja vadelman lehdistä. Ja nämä olivat luksusteetyyppejä.

Männystä saa uuttamalla tiukan C-vitamiinipommin ja neuvotaanpa kirjassa, että orapihlajan marjoista saa ravintoa, kahvinvastiketta ja sydänlääkettä.

 

[Koirapoika]

Raimo Summasen "Meidän päivä".

Kuinka moni ymmärsi hankkia sitä Kirjatorin kahden euron korista useamman kappaleen? Sivullekirjoittanut tajusi. Kyseessä on kuitenkin teos, joka tullaan Petteri Sihvosen taannoisen tiedon mukaan "kääntämään myös muille kielille ja sitä on tarkoitus käyttää joissain maissa jopa oppikirjana."

Nousee samaan arvoon kuin Saparmurat Nijazov-vainaan Ruhnama.

Perhana sentään kun kerran huutokaupassa tuli katseltua laatikollista kirjoja ja sieltä käteen osui Stonen pariskunnan kirja Lääkäri vastaa seksuaalikysymyksiin, oli sen verran koomista luettavaa että tahtoisin hyllyyn. Olen divarikäynneillä katsellut mutta ei löydy. Olisi pitänyt laatikko opuksia ostaa saadakseen yhden, niin annoin olla ja nyt vituttaa!

Divareista sen verran, että tulee joskus oltua aika suruton luopuessaan kirjoista, vaihtoon vaan ja uutta tilalle. Kirjakauppaan tai divariin ei minua saisi töihin päästää, voisi käydä niin että ostaisin itse runsaan määrän kirjoja tai en raaskisi myydä niitä.

Linkki vie Wikipediaan ja Ruhnamaan.