Suhteellisen pitkään espoolaiseen kiekkoiluun osallistuneena ja
enemminkin junioritoiminnasta tietävänä, olen "järkyttynyt" enemmän ja vähemmän luotettavista läheteistä kuulemistani puheista, koskien Ruuttua, Salonojaa ja Bluesin edustusorganisaation toimintaa. Onko puheet jokkueen sisäisestä "mädäntymisestä" pelkkää paskaa? En enää tiedä mitä näkökulmaa haluaisin uskoa.
Näyttää siltä että tuntemani espoolainen juniori/nuoriso jääkiekkoilu on täysin eri maailmasta Salonojan ja Ruutun Bluesista. Toki juniori toiminnassakin on vaikuttamassa Hannu Saintulan kaltaisia idiootteja, mutta hänenlaisia (harmittomia) pullistelijoita on muissakin seuroissa. Koko juniorijärjestelmä toimii kuitenkin hyvin, vaikka se vaikuttaakin hajanaiselta ja eripuraiselta. Neljän kasvattajaseuran valmennuspääliköt ovat kohtalaisissa väleissä, Blues ja eräänlainen ammattimaisuus astuvat kuvaan vasta vanhemmissa C-junioreissa.
Loppu vuotensa juniorit pelaavat bluesin junioreissa, uudessa HC Espoossa tai EPS:ssä (harrastesarjajuokkueita).
Jokatapauksessa junioritoiminta on varmaan tällä hetkellä espoolaisen jääkiekkoilun parhaiten toimiva osa.
Onko Blues (organisaationa) siis täysin vieraantunut Jäähongan, EJK:n ja muiden espoolaisjoukkueiden/vaikuttajien 20 vuotta sitten perustamasta Kiekko-Espoosta ja sen puhtaista ja pelkästään urheilullisista ihanteista espoolaisesta pääsarjatasonjääkiekosta?
Toki urheilumaailma on vuodesta 1984 muuttunut, mutta onko Salonojan ja kumppaneiden tämän hetkisessä toiminnassa mitään, edes taloudellisesti, puhtaita perusteita? Paremmin asiasta tietävät kertokaa.
Mihin voi enää kaltaiseni vilpitön ja hyväuskoinen fani enää luottaa?
Pahasti näyttää siltä että tämän hetkinen toiminta johtaa joko Salonojan henkilökohtaiseen konkurssiin tai, mitä todennäköisemmin, espoolaisen jääkiekkoilun romahtamiseen.
Mitä sitten käy, kun Salonojaa ei enää ole?
Kauanko näemme Salonojaa tai edes espoolaista joukkutta SM-liigassa?
Todennäköisesti espoolainen jääkiekkoilu saa lopulta tyytyä samaan kohtaloon kuin espoolainen jalkapalloilu. Eli juniorityö on hyvää ja toimivaa. Mutta edustusjoukkue saa tyytyä kokeintaan ykkösdivaripaikkaan siihen asti kunnes seuraava miljonääri etsii uutta leikkikalua. Toivotaan vain että seuraavalla kerralla miljonäärinä on Salonojaa kypsempi henkilö.
Kertokaa minulle mitä vielä sen kuoren alta paljastuu, ja miksi.
Tässä oli mielipiteeni ja sekavat tuntemukseni, pahoittelen jos viestin sisällön tulkitseminen on hankalaa.
-Köntsä-
enemminkin junioritoiminnasta tietävänä, olen "järkyttynyt" enemmän ja vähemmän luotettavista läheteistä kuulemistani puheista, koskien Ruuttua, Salonojaa ja Bluesin edustusorganisaation toimintaa. Onko puheet jokkueen sisäisestä "mädäntymisestä" pelkkää paskaa? En enää tiedä mitä näkökulmaa haluaisin uskoa.
Näyttää siltä että tuntemani espoolainen juniori/nuoriso jääkiekkoilu on täysin eri maailmasta Salonojan ja Ruutun Bluesista. Toki juniori toiminnassakin on vaikuttamassa Hannu Saintulan kaltaisia idiootteja, mutta hänenlaisia (harmittomia) pullistelijoita on muissakin seuroissa. Koko juniorijärjestelmä toimii kuitenkin hyvin, vaikka se vaikuttaakin hajanaiselta ja eripuraiselta. Neljän kasvattajaseuran valmennuspääliköt ovat kohtalaisissa väleissä, Blues ja eräänlainen ammattimaisuus astuvat kuvaan vasta vanhemmissa C-junioreissa.
Loppu vuotensa juniorit pelaavat bluesin junioreissa, uudessa HC Espoossa tai EPS:ssä (harrastesarjajuokkueita).
Jokatapauksessa junioritoiminta on varmaan tällä hetkellä espoolaisen jääkiekkoilun parhaiten toimiva osa.
Onko Blues (organisaationa) siis täysin vieraantunut Jäähongan, EJK:n ja muiden espoolaisjoukkueiden/vaikuttajien 20 vuotta sitten perustamasta Kiekko-Espoosta ja sen puhtaista ja pelkästään urheilullisista ihanteista espoolaisesta pääsarjatasonjääkiekosta?
Toki urheilumaailma on vuodesta 1984 muuttunut, mutta onko Salonojan ja kumppaneiden tämän hetkisessä toiminnassa mitään, edes taloudellisesti, puhtaita perusteita? Paremmin asiasta tietävät kertokaa.
Mihin voi enää kaltaiseni vilpitön ja hyväuskoinen fani enää luottaa?
Pahasti näyttää siltä että tämän hetkinen toiminta johtaa joko Salonojan henkilökohtaiseen konkurssiin tai, mitä todennäköisemmin, espoolaisen jääkiekkoilun romahtamiseen.
Mitä sitten käy, kun Salonojaa ei enää ole?
Kauanko näemme Salonojaa tai edes espoolaista joukkutta SM-liigassa?
Todennäköisesti espoolainen jääkiekkoilu saa lopulta tyytyä samaan kohtaloon kuin espoolainen jalkapalloilu. Eli juniorityö on hyvää ja toimivaa. Mutta edustusjoukkue saa tyytyä kokeintaan ykkösdivaripaikkaan siihen asti kunnes seuraava miljonääri etsii uutta leikkikalua. Toivotaan vain että seuraavalla kerralla miljonäärinä on Salonojaa kypsempi henkilö.
Kertokaa minulle mitä vielä sen kuoren alta paljastuu, ja miksi.
Tässä oli mielipiteeni ja sekavat tuntemukseni, pahoittelen jos viestin sisällön tulkitseminen on hankalaa.
-Köntsä-