Raymond Pearl
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves
Pölyn hiljalleen laskeuduttua nousee esiin 10 ajatusta menneeseen SM-liigakauteen liittyen:
1) Ulkomaalaishankinnat olivat pääsääntöisesti surkuhupaisia. Vieläkään ei seurajohdoissa ole ymmärretty, ettein halvalla saa kuin halpaa ja ettei liigaan voi edelleenkään tuoda hitaita kehäraakkeja vanhoilla meriiteillään pullistelemaan. Ns. varmoihin kavereihin satsanneet seurat saivat rahoilleen vastinetta. Harkins oli ehkä positiivisin yllättäjä puskista.
2) HPK:n iloinen hyökkäyspeli, Ilveksen taitokiekko, IFK:n fyysinen peli, JYP:n/Tapparan/Lukon kahvakiekko ja porilainen hulluus yms. ovat kaikki enemmän tai vähemmän illuusiota. Eri joukkueiden pelityylit alkoivat muistuttaa entistä enemmän toisiaan, eikä varsinaista tyyliluokittelua voi juurikaan tehdä. Päivän kunto (=loukkaantumiset, palautumistilanne, asenne) teki jokaisesta joukkueesta välillä kahvaavan ja välillä taitokiekkoilevan tai välillä taklaavan ja välillä lammasmaisesti selkänsä kääntävän.
3) Maalivahtien otteet menivät vuoristorataa lähes seurassa kuin seurassa. Yhtään todella häikäisevää koko kauden mittaista suoritusta ei nähty - Bäckström oli kuitenkin ehkä tasaisin onnistuja. Pudotuspeleissä nähtiin yllättävän paljon todella pahoja imurointeja.
4) Runkosarja säilyi tasaisena huomattavan pitkään ja vielä päätöskierroksellakin oli runsaasti panosta. Myös pudotuspelisarjat olivat yllättävän tasaisia, vaikka ennakkosuosikit pääsääntöisesti jatkoon menivätkin. Kuuluisat marginaalit ovat siis edelleen pieniä.
5) Nuoria tähtiä nousi esiin odotettua vähemmän, mutta vanhoja menetettyjä lupauksia tai muiden hylkäämiä pelureita nousi esiin sitäkin enemmän.
6) Erikoistilannepelaaminen oli edelleen arvossaan ja kotiedun kykeni saavuttamaan periaatteessa hyvän ylivoimakentän turvin.
7) Jokainen kova taklaus aiheutti uskomattoman jälkipuinnin ja yliampuvia reaktioita. Puhtaat taklaukset ja taklaukset yleensäkin olivat sukupuuttoon kuoleva luonnonvara tämän kauden liigassa - tappeluista nyt puhumattakaan. Valmentajien itku mitä uskomattomimmista asioista ja kulissien takainen sekoilu oli myös mieleen jäänyt asia.
8) Kahvaamista/kiekottoman estämistä, sukeltamista yms. ei edelleenkään kyetty karsimaan kaukalosta.
9) Suuren kohun saattelemat suomalaiset ex-NHL-pelurit (esim. Kultanen, Helenius) eivät kyenneet lunastamaan lupauksia.
10) Hockey Night onnistui heikentämään tasoaan vielä entisestään. MTV3+ HN oli "isoveljeään" vielä astetta huonotasoisempi. Suomen seuratuimmalla urheilulajilla ei edelleenkään ole arvoistaan ohjelmaa.
1) Ulkomaalaishankinnat olivat pääsääntöisesti surkuhupaisia. Vieläkään ei seurajohdoissa ole ymmärretty, ettein halvalla saa kuin halpaa ja ettei liigaan voi edelleenkään tuoda hitaita kehäraakkeja vanhoilla meriiteillään pullistelemaan. Ns. varmoihin kavereihin satsanneet seurat saivat rahoilleen vastinetta. Harkins oli ehkä positiivisin yllättäjä puskista.
2) HPK:n iloinen hyökkäyspeli, Ilveksen taitokiekko, IFK:n fyysinen peli, JYP:n/Tapparan/Lukon kahvakiekko ja porilainen hulluus yms. ovat kaikki enemmän tai vähemmän illuusiota. Eri joukkueiden pelityylit alkoivat muistuttaa entistä enemmän toisiaan, eikä varsinaista tyyliluokittelua voi juurikaan tehdä. Päivän kunto (=loukkaantumiset, palautumistilanne, asenne) teki jokaisesta joukkueesta välillä kahvaavan ja välillä taitokiekkoilevan tai välillä taklaavan ja välillä lammasmaisesti selkänsä kääntävän.
3) Maalivahtien otteet menivät vuoristorataa lähes seurassa kuin seurassa. Yhtään todella häikäisevää koko kauden mittaista suoritusta ei nähty - Bäckström oli kuitenkin ehkä tasaisin onnistuja. Pudotuspeleissä nähtiin yllättävän paljon todella pahoja imurointeja.
4) Runkosarja säilyi tasaisena huomattavan pitkään ja vielä päätöskierroksellakin oli runsaasti panosta. Myös pudotuspelisarjat olivat yllättävän tasaisia, vaikka ennakkosuosikit pääsääntöisesti jatkoon menivätkin. Kuuluisat marginaalit ovat siis edelleen pieniä.
5) Nuoria tähtiä nousi esiin odotettua vähemmän, mutta vanhoja menetettyjä lupauksia tai muiden hylkäämiä pelureita nousi esiin sitäkin enemmän.
6) Erikoistilannepelaaminen oli edelleen arvossaan ja kotiedun kykeni saavuttamaan periaatteessa hyvän ylivoimakentän turvin.
7) Jokainen kova taklaus aiheutti uskomattoman jälkipuinnin ja yliampuvia reaktioita. Puhtaat taklaukset ja taklaukset yleensäkin olivat sukupuuttoon kuoleva luonnonvara tämän kauden liigassa - tappeluista nyt puhumattakaan. Valmentajien itku mitä uskomattomimmista asioista ja kulissien takainen sekoilu oli myös mieleen jäänyt asia.
8) Kahvaamista/kiekottoman estämistä, sukeltamista yms. ei edelleenkään kyetty karsimaan kaukalosta.
9) Suuren kohun saattelemat suomalaiset ex-NHL-pelurit (esim. Kultanen, Helenius) eivät kyenneet lunastamaan lupauksia.
10) Hockey Night onnistui heikentämään tasoaan vielä entisestään. MTV3+ HN oli "isoveljeään" vielä astetta huonotasoisempi. Suomen seuratuimmalla urheilulajilla ei edelleenkään ole arvoistaan ohjelmaa.