Tähän keskusteluun voisi joskus ampua seinällisen tekstiäkin, mutta yksi ikävöimäni asia on kauden draamankaari. Ensin väännettiin pitkään kärkipään sijoituksista tai pudotuspelien kotiedusta ja pystyi jännittämään jotain kuukauden päästä alkavaa pleijarisarjaakin sillä asenteella, että toivottavasti Hokki ei tule vastaan ekalla kiekalla ja toivottavasti joku muu pudottaa Sportin, vaikka samaan aikaan toivoikin saavansa ne molopäät vastaansa pudotuspeleissä. Kausien edetessä parhaimmillaan loppuotteluihin asti sai pureskella kynsiään kyynerpäitä myöten lumien sulamiseen saakka.
Nykyään Liigassa julistetaan "meidän pleijarit alkaa nyt!!1" joskus joulukuussa, kun pelejä on jäljellä puolet sarjasta. Spekulaatio pyörii enemmän seuraavan kauden joukkueen ja tyhjennysmyyntien ympärillä kuin parin kuukauden päässä odottavissa pudotuspeleissä. Mestiksessä odoteteltiin siirtorajaan asti uusia vahvistuksia ja esimerkiksi Justin DaCostan tulo joukkueeseen ihan siirtorajan viimeisen illan lopulla(?) tuntui silloin kovimmalta jääkiekkosiirrolta koko kauden aikana.
Lopulta kausi päättyi kiihkeiden pudotuspeleissä kuin seinään ja kautta kuopattiin kaljatuoppien äärellä karmeissa tunnemyrskyissä. Nykyisellään omat KooKoo-liitännäiset kaverit ja jatkoaikalaiset heittelevät pyyhettä kehään syyskuusta helmikuun alkuun saakka ja häviävänpienten jatkotoiveiden sijaan palstallakin vallitsee väliinpitämättömyys ja vitutus muiden seurojen kirjoittajien alkaessa keskittyä kauden parhaaseen osuuteen, joka puolestaan ei esimerkiksi itseäni kiinnosta paskaakaan KooKoon ollessa ulkona. Kaudet eivät enää saa siis kunnon päätöstä. Kyllä tälläkin kaudella on vielä toivoa edetä pudotuspeleihin ja mieli voi muuttua, mutta totuuden nimissä tässä on jo jonkin tovin valmisteltu omaa mind-settiä muihin aktiviteetteihin siirtymiseen. Jossain kohtaa se potku vain loppuu kesken ja sitä tuumaa itsekseen, että siinä se oli tämän kauden osalta, vaikka pelejä on vielä määrä X jäljellä ja hallillekin saattaa mennä zombeilemaan.
Yksittäiset pelitkään eivät enää ole niin tärkeitä. Ennen tietoa oli vähemmän ja se matkasi hitaasti, joten omaa spekulaatiota joutui harrastamaan paljon enemmän. Liigan ja sosiaalisen median nopeutumisen ja yleistymisen myötä tietoa on paljon enemmän ja pohdinnat yksin, kavereiden tai jatkislaisten kanssa jäävät vähemmälle. KooKoon peleistä varmaan puolelle on tällä kaudella avattu otteluketju - ennen kaikille peleille oli ketju KKP:n foorumilla ja Jatkoajalla ja niissä oli hyviä vääntöjä ja aidosti kiinnostavaa pohdintaa. KooKoon sinänsä ammattimaiset, kunnolla ennalta hehkutetut, suureleiset ja ylpeät, mutta toisaalta positiivista kotikutoisuutta huokuvat tiedotustilaisuudet paskoine äänenlaatuineen jostain Niko Kauliosta ja pöhöttyneestä Marko Kiprusoffista olivat täyttä timanttia. Niistäkin sai reilusti puhetta ja pöhinää lätkän ja KooKoon ympärille. Nykyään saa lukea Twitteristä jonkun teinipojan "KooKoo julkaisee tänään Teppo Töppösen yhden kauden sopimuksen"-twiitin ja se ei yleensä aiheuta kovinkaan suuria säväreitä.
Paljon muutakin sieltä ikävöi, mutta tämä nyt omana nostona esiin.
Olipa hienosti kiteytetty ajatuksia palstaveljeltä. Tuota lukiessa ei paljon muuta voinut kun mielessään nyökytellä ja miettiä, että miten tähänkin pisteeseen ollaan tultu.
Omassa tuttavapiirissäni tämä KooKoon lopullinen kaupallistaminen (tässä tapauksessa ns. hengettömyys) oli jo monesta suunnasta arvailtu kun Liigakartalle takaisin siirryttiin. Itse jaksoin vielä tuona aikana uskoa siihen, että tästä joukkueesta leivotaan vielä oikeasti varteenotettava liigajoukkue. Näinä neljänä viimeisimpänä kautena on kuitenkin huomannut, ettei oikeastaan juuri kukaan ota KooKoota pitkäjänteisellä tavalla tosissaan. Tämä on näkynyt joka vuonna kausi-/otteluennakoista, toisien joukkueiden kannattajissa sekä valitettavasti myös meidän omien kannattajien keskuudessa satunnaisesti hallille eksyvästä kouvolalaisesta puhumattakaan.
Itse en allekirjoita montaakaan Petteri Sihvosen väitettä KooKoosta, mutta yksi asia on jäänyt miehen puheista mieleen. Sihvonen mainitsi eräässä haastattelussa aikanaan, että KooKoolta puuttuu lähes koko identiteetti ja ihan etenkin se x-factor, josta KooKoon tunnistaa. Oli puhe vaikka sitten tämän joukkueen kolmesta viimeisimmästä päävalmentajasta, niin ei kukaan oikein saanut iskostettua mitään toimivaa, selkeää ja koko kauden kestävää tunnistettavaa kouvolalaista kiekkoa. Itse henkilökohtaisesti odotin sitä eniten Tuokkolalta, mutta näin jälkiviisaana on helppo sanoa, ettei sen kaltaisella pelillä olisi koskaan mestaruutta tässä sarjassa voitettu. Kuten vanha sanonta sanoo, "Hyökkäämällä voitetaan otteluita, puolustamalla mestaruuksia."
Kuitenkin mielestäni kaikista tärkein asia, mitä Mestisajoilta olen jäänyt kaipaamaan on se, että tänne tullaan pelaamaan nykyään enemmän rahasta kuin rakkaudesta lajiin ja/tai KooKoohon/Kouvolaan. Itseni ensimmäinen muistikuva Kouvolan jäähalliin astelemisesta on jostain 90-luvun puolivälistä tai loppupäästä. Muistan edelleen sen, kuinka rakkaus KooKoohon ja hallilla käymiseen syntyi. Kun vielä voitettiin se peli, niin se voitonhuuma ja fiilis oli uskomaton. Innostuin lajista ja KooKoosta niin paljon, että otin tämän joukkueen omakseni eikä koskaan ole sekuntiakaan käynyt mielessänikään, että kannattaisin jotain muuta joukkuetta, vaikka olen opiskelujen takia muualla asunutkin. Olipa sitten sarjataso tai sen hetkinen sarjasijoitus mikä hyvänsä, niin tämä joukkue on sydämessäni aina. Sekä riemun että pohjattoman vitutuksen hetkillä.
Pelaajahankinnoista puheenollen itselleni on jäänyt painavasti mieleen se, kun Ossi Louhivaara siirtyi 2000-luvun alussa Titaaneista Kouvolaan ja pelasi mielestäni silloin todella hyvin ja oli sille joukkueelle tärkeä pelaaja. On itsestäänselvä asia, että hyvät pelaajahankinnat ovat aina olleet tervetulleita ja tulevat olemaankin, varsinkin kun puhutaan budjetillisesti liigan häntäpäässä operoivalle joukkueelle. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tässä nykyisessä tilanteessa jatkossa sellaiset yli 150 000 euroa kaudessa nettoavat pelaajat voisi jättää muiden seurojen palkattavaksi. Ei tarvitsisi yhtä hanakasti kohdata taloudellisesti isolla miinuksilla varustettuja kausia. On hienoa, että tänne saadaan Strömwallia, Greeniä ja Irvingiä ynnä muita kalliita Liiga-tason huippupelaajia. Mutta voin sanoa, että tuuletin Seppälän liigauran avausmaalia kymmenen kertaa kovempaa kun kenenkään noiden isojen nimien onnistumisia ikinä, vaikka heidän peliotteistaan toki nauttinut olenkin. Vaikka monet täällä ruotivat oman kylän poikia peliotteistaan ja eräs palstatoveri totesikin heidät nykyisiksi KooKoo-kannattajien sylkykupeiksi, niin jos KooKoo ei koostuisi edes osittain kouvolalaisista pelaajista, niin minulla loppuisi siinä kohtaa viimeinenkin mielenkiinto.
Sanoisin minulle mieluisimman skenaarion olevan se, että nuo kalleimmista pelaajista ja liigalisenssimaksujen jälkeen säästettävistä rahoista käytettäisiin suuri osa KooKoon omaan juniorituotantoon erityisesti fysiikka- ja mentaalipuolta silmälläpitäen. Seuraan aktiivisesti joukkueen junioreita, ja toivoisinkin että he näkisivät KooKoon ensisijaisena tavoitteena jo pienestä pitäen. Tuo satsaus ja oikeasti laadukas tekeminen ei näkyisi välttämättä ihan lähivuosina, mutta joskus sekin alkaisi varmasti maksamaan korkojen kera itseään takaisin niin sanotusti kärppämäiseen tyyliin. Tähän lisäksi myös rohkea seurauskollinen, kärsivällisen ymmärtäväinen sekä sopivan rento mutta ammattimainen valmentaja palvelisi tätä tarkoitusta loistavasti. Tuollaista pakettia on tälle sarjatasolle vaikea löytää, ikävä kyllä. Eräs juniori sanoi minulle aikanaan, ettei koskaan haluaisi pelata missään muussa joukkueessa, ja noin toivoisin monen muunkin sanovan. Ei tekisi pahaa, jos meilläkin olisi oma Ville Kohon tyylinen seurauskollinen ja itsensä illasta toiseen likoon laittava pelaaja.
