Koska ylenpalttinen kriittisyys ja rikinkatkuinen negatiivisuus ovat ns. ikäviä asioita, jotka tuntuvat toisinaan jäytävän mustavalkoisen veljeskuntamme (siskot myös...) ydintä, avattakoon kauniin kesäpäivän ja uuden kiekkokauden lähestymisen kunniaksi hieman valoisampi keskustelunaihe.
Tässä ketjussa tuomme valoa ainaiseen kurjuuteen kertomalla toisillemme niistä ilon, ylpeyden tai arvostuksen aiheista, joita kukin omassa Palloseurassaan näkee. Ja jotta emme sulkisi ketään hyvän asian ulkopuolelle, ja kohtaisi perusteettomia syytöksiä turkulaisesta sisäänpäinkääntyneisyydestä, toivotan myös muiden joukkueiden kannattajat tervetulleiksi kertomaan, miksi ja millä tavoin salaa ihailevat uljasta marmorikyläämme ja sen vitivalkoista lippulaivaa.
Itse haluan toimia esimerkillisesti kertoen kahdesta keskeisestä seikasta, joita Turun Palloseurassa suuresti arvostan:
Ensinnä arvostan seuran hienoa menneisyyttä, pitkiä perinteitä ja suuria saavutuksia - siitäkin huolimatta, että itse seurassa näitä ei mitenkään merkityksellisinä asioina. Tästä voisin luennoida pidempäänkin, mutta asiasta lienee palstalla jo oma ketju, joten jätetään sikseen. Asiaa tuntemattomat perehtykööt historiankirjoitukseen.
Toiseksi arvostan lähtökohtaisesti kaikkia pelaajia, jotka kantavat kunniakasta TPS-paitaa. Melko varauksetonta arvostusta (joka ei tietenkään sulje pois päivänpolttavaa kritiikkiä) riittää yleensä niin kauan kuin mustavalkoisessa paidassa esiinnytään sen ansaitsemalla tavalla. Kovin usein en ole joutunut tuntojani epäilemään, vaikka ikäväkseni niistä kerroista yksi osuu jo tälle vuosituhannelle. Joidenkin yksittäisten pelaajien kohdalla myös aiemmat näytöt ennen TPS-paitaan pukeutumista saattavat olla sitä luokkaa, että arvostuksen antaminen saattaa olla hieman varauksellista.
Lisäksi on toki lukuisia yksittäisiä asioita, ihmisiä ja ilmiöitä, joita perustavanlatuisesta nihilismistäni huolimatta kykenen Turun Palloseurassa kunnioittamaan. Mutta lisää niistä joskus toiste, paremmalla ajalla. Sana on vapaa, olkaa hyvä!
Tässä ketjussa tuomme valoa ainaiseen kurjuuteen kertomalla toisillemme niistä ilon, ylpeyden tai arvostuksen aiheista, joita kukin omassa Palloseurassaan näkee. Ja jotta emme sulkisi ketään hyvän asian ulkopuolelle, ja kohtaisi perusteettomia syytöksiä turkulaisesta sisäänpäinkääntyneisyydestä, toivotan myös muiden joukkueiden kannattajat tervetulleiksi kertomaan, miksi ja millä tavoin salaa ihailevat uljasta marmorikyläämme ja sen vitivalkoista lippulaivaa.
Itse haluan toimia esimerkillisesti kertoen kahdesta keskeisestä seikasta, joita Turun Palloseurassa suuresti arvostan:
Ensinnä arvostan seuran hienoa menneisyyttä, pitkiä perinteitä ja suuria saavutuksia - siitäkin huolimatta, että itse seurassa näitä ei mitenkään merkityksellisinä asioina. Tästä voisin luennoida pidempäänkin, mutta asiasta lienee palstalla jo oma ketju, joten jätetään sikseen. Asiaa tuntemattomat perehtykööt historiankirjoitukseen.
Toiseksi arvostan lähtökohtaisesti kaikkia pelaajia, jotka kantavat kunniakasta TPS-paitaa. Melko varauksetonta arvostusta (joka ei tietenkään sulje pois päivänpolttavaa kritiikkiä) riittää yleensä niin kauan kuin mustavalkoisessa paidassa esiinnytään sen ansaitsemalla tavalla. Kovin usein en ole joutunut tuntojani epäilemään, vaikka ikäväkseni niistä kerroista yksi osuu jo tälle vuosituhannelle. Joidenkin yksittäisten pelaajien kohdalla myös aiemmat näytöt ennen TPS-paitaan pukeutumista saattavat olla sitä luokkaa, että arvostuksen antaminen saattaa olla hieman varauksellista.
Lisäksi on toki lukuisia yksittäisiä asioita, ihmisiä ja ilmiöitä, joita perustavanlatuisesta nihilismistäni huolimatta kykenen Turun Palloseurassa kunnioittamaan. Mutta lisää niistä joskus toiste, paremmalla ajalla. Sana on vapaa, olkaa hyvä!