jukkavuorio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- ilves, musta blokki
Mistä elämässä oikein on kyse?
sitä on ihan pihalla koko ajan ja tietää, että jotakin pitäisi tehdä mutta ei oikein tiedä mitä, ja sitten sitä vaan tekee jotakin, joka kuitenkin osoittautuu melkein heti vääräksi ratkaisuksi.
lopulta kaikki siitä huolimatta kääntyy parhain päin, kunnes taas tajuaa että jotakin pitäisi tehdä, mutta ei oikein tiedä mitä.
tiedättekö?
olen myös sitä mieltä, että nykyään meidän länsimaisten nuorten ihmisten suurin ongelma on se, että on niin paljon kaikkea.
että on liikaa koko ajan tarjolla ihan kaikkea.
joka suunnasta tulee kaikenlaista mahdollista ärsykettä, stimulanttia ja ehdotusta, sekä muka-lupausta paremmasta, koskien sekä ihmissuhteita että kaikkea mahdollista materiaa.
siksi me olemme koko ajan niin epätietoisia ja koko ajan ikään kuin elämämme käännekohdassa. ja olimme me missä tahansa ja tekisimme mitä tahansa, niin aina jossain muualla tapahtuu jotakin muuta, jonka me missaamme, koska emme ole siellä.
aina.
ennen ihmiset olivat onnellisempia, koska ei ollut juuri mitään, tai jos oli, niin kuitenkin niukasti.
kaikki oli selvempää. ja jos joskus saavutti jotakin elämässään jotakin hienoa, saattoi siitä olla koko loppuelämänsä tyytyväinen, sillä se oli harvinaista.
nykyään kaikki tekevät kaikkea ihan koko ajan.
ja jotkut meistä nykyajan post-postmoderneista ihmisistä, kuten minä, haluavat erityisesti nähdä, kuulla ja kokea kaikesta kaiken kaikkialla kaiken aikaa. sellaiset ihmiset kärsivät eniten, sillä vaikka he tekisivät mitä, he tietävät, että siitä huolimatta maailmassa on niin paljon kaikkea, että suhteutettuna siihen kaikkeen, he eivät oikeastaan ehdi tehdä yhtään mitään.
jukka vuorio
sitä on ihan pihalla koko ajan ja tietää, että jotakin pitäisi tehdä mutta ei oikein tiedä mitä, ja sitten sitä vaan tekee jotakin, joka kuitenkin osoittautuu melkein heti vääräksi ratkaisuksi.
lopulta kaikki siitä huolimatta kääntyy parhain päin, kunnes taas tajuaa että jotakin pitäisi tehdä, mutta ei oikein tiedä mitä.
tiedättekö?
olen myös sitä mieltä, että nykyään meidän länsimaisten nuorten ihmisten suurin ongelma on se, että on niin paljon kaikkea.
että on liikaa koko ajan tarjolla ihan kaikkea.
joka suunnasta tulee kaikenlaista mahdollista ärsykettä, stimulanttia ja ehdotusta, sekä muka-lupausta paremmasta, koskien sekä ihmissuhteita että kaikkea mahdollista materiaa.
siksi me olemme koko ajan niin epätietoisia ja koko ajan ikään kuin elämämme käännekohdassa. ja olimme me missä tahansa ja tekisimme mitä tahansa, niin aina jossain muualla tapahtuu jotakin muuta, jonka me missaamme, koska emme ole siellä.
aina.
ennen ihmiset olivat onnellisempia, koska ei ollut juuri mitään, tai jos oli, niin kuitenkin niukasti.
kaikki oli selvempää. ja jos joskus saavutti jotakin elämässään jotakin hienoa, saattoi siitä olla koko loppuelämänsä tyytyväinen, sillä se oli harvinaista.
nykyään kaikki tekevät kaikkea ihan koko ajan.
ja jotkut meistä nykyajan post-postmoderneista ihmisistä, kuten minä, haluavat erityisesti nähdä, kuulla ja kokea kaikesta kaiken kaikkialla kaiken aikaa. sellaiset ihmiset kärsivät eniten, sillä vaikka he tekisivät mitä, he tietävät, että siitä huolimatta maailmassa on niin paljon kaikkea, että suhteutettuna siihen kaikkeen, he eivät oikeastaan ehdi tehdä yhtään mitään.
jukka vuorio