Missikisojen jälkimainingeissa

  • 2 818
  • 14
Tila
Viestiketju on suljettu.

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Havahduin tuossa muutama viikko sitten paperitöideni äärestä jumalattomaan äimistelyyn. Olohuoneesta kantautui kitkerää arvostelua liityen luojan luomien ulkoiseen olemukseen. Väliin oli aina hetken hiljaista, kunnes seurasi tavan takaa uusi ryöpytys. Tuomion sai taannehtivasti törröttävät solisluut, muhkuraiset polvet, jäykkä käynti, taikka poikkeuksellisen rumat kasvot. Mieleisiä eivät myöskään olleet kampauksensa, meikki, taikka purukalustot. Huomautettavaa löytyi usein myös ilmeistä, murteista, sekä seisonnan ryhdikkyydestä. Kiinnostuin itsekkin pikkuhiljaa tuosta sättimisestä -mitä ihmettä oli meneillään.

Jätin hommani kesken ja päätin ottaa selkoa mistä oikein oli kyse. Lohnin pikkuhiljaa myskyn silmään, missä vaimoni siskoineen olivat täydessä vauhdissa. Maistelivat posket punehtuneina viintä ja melttusivat kovaan ääneen sylki suistaan pärskyen. Tuntui kuin tuo herkeämätön ihmisten lyttääminen olisi saapumiseni myötä vain yltynyt. Yllätyin huomatessani kyseessä olevan missikisat. Odotin nimittäin näkeväni jotakin paljon raadollisempaa. Erehdyin siinä seisoskellessani toppuuttelemaan moista haukkumista ja hairahduin jopa kehumaan näytillä olevia tyttösiä. Sain oitis kuulla kauneusihanteeni olevan kertakaikkisen erheellinen. Yritin samantien vaivihkaa perääntyä takaisin töideni pariin, mutta liian myöhään. Olin kiipelissä. Minut sysättiin tylysti soffalle kisoja seuraamaan, sekä oppia saamaan kauneuden saloista. Tunsin oloni vaivaantuneeksi.

Aikani siinä itseluottamusta keräiltyäni päätin ryhtyä vastarintaan tuota julmaa akkalaumaa vastaan. Tiesin kyllä taistelevani tuulimyllyjä vastaan ja tulevani lyödyksi, mutta en vaan voinut kuunnella tuota aiheetonta panettelua sinänsä aivan sööttejä neitokaisia kohtaan. Loppujen lopuksi pantiin minut vertailemaan sisaruksia kilvoitteleviin neitosiin. Kukin heistä loukkaantui vuorollaan pyytäessään arvioitani omista avuistaan. Läpeensä rehtinä miehenä, etenkin hieman ärsytettynä, en kyennyt pitämään totuuksia sisälläni, vaan kertoilin seikkaperäisesti kaikki näkemäni epäkohdat. Oikeastaan minulla oli lopulta todellisia vaikeuksia olla kusematta pöksyihini, niin hauskaa tuo kaikessa karmeudessaan oli. Jos millään pystytte, niin kuvitelkaa itsenne sijaani vertaamaan neljän kymmenen korvilla taaplaavia hieman väsähtäneitä vanhoja synnyttäjiä noiden alle kaksikymppisten rinnalla arvioitavaksi. Ja mikä surkuhupaisinta nuo mukavassa nousukkaassa olevat rouvat olivat kuoleman vakavissaan.

Siinä he sitten keikistelivät lopulta Triumpheissaan pannen parastaan. Koettivat horia sositseilla vuorattuja mahojaan sisuksiinsa. Esittelivät oikeaa käyntiä selluliitit vavahdellen. Tilsivät vaivihkaa vetelistä rinnoistaan karussa olevia virttyneitä lihan ronttosia takaisin tukikaarellisien ritsikoidensa siimekseen. Yrittivät siis olla kaikin puolin edukseen ja osoittaa minulle poloisella oikeata naiskauneutta. Ja tuota farssia minun olisi pitänyt vakavalla naamalla kommentoida. Eipä silti, minähän tunnetusti pidän aikuisista naisista kaikkine kerrostumineen, mutta lähtökohta oli tässä tapauksessa kuitenkin melko epäsuhtainen, vaikkakin koetin parhaani mukaan olla näkemättä vanhimman siskon pikkareissa tullottavaa Tenaa. Lopullista kantaani vahvistaakseni vannotin haluani heitää reissun jokaisen noiden missiehdokkaiden kanssa ennen ensimmäistäkään kotijoukkueeseen kuuluvaa, joka sikäli saatoi olla peruuttamaton virhe.

Lopputuloksena tuosta sessiosta sain raahata vieraille varatun retikivuoteen poikani huoneeseen ja yöpyä siellä pedofiiliksi leimattuna. Aviovuoteeseemme pesiytyi kolmen siskon kopla vahvistettuna viereisellä patjalla kuorsaavalla ystävättärellä. Ennen nukahtamistani kuulin vielä heidän kilvan todistelevan muutoin suht mukiin menevän Röörin paljastuneen todelliseksi siaksi. Kotona on muutenkin vaihdeltu mielipiteitä kovin säästeliäästi noiden missimittelöiden jälkeen. Mitenhän tässä taas näin pääsi käymään, vaikken ollut oikeastaan edes kiinnostunut koko aiheesta?

Ei tartte kyllä mitään....

Terv. Rööri
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Ohhoh!

Niinpä taisitte kaikki saada, mitä tilasitte...

Älyttömiähän nuo naiset olivat. Heidän ajanvietteensä oli sellaisenaan varsin hauskaa ja terapeuttista suomintaa, mutta kutsua nyt paikalle joku miehenpuoli totuudentorveksi ja irvileuaksi. Pitääpä oikein ihmetellä heidän ajatuksenjuoksuaan. Uskottelivatko he todellakin itselleen, etteivät nämä keikistelevät hempukat saa aikaan jonkinasteista huumausta yhden jos toisenkin körilään sisikunnassa, vaikka kuinka päättäväisesti todisteltaisiin sisäisen kauneuden paremmuutta, puhumattakaan vähän elämää nähneemmästä kauneudesta.

Mutta kyllähän sinäkin Rööriseni osoitit tilanteessa tarpeetonta julmuutta. Olisit tyynesti häätänyt sen virnistelevän pikkupirun olkapäältäsi ja jättänyt tuon totuuksien laukomisen. Sisäänpäinhän olisit voinut nauraa katketaksesi, mutta et sentään säälimättömästi päin naamaa. Siinä nousuhumalassaan rouvat tunsivat hekin hetken olevansa lähes voittamattomia, ajan hampaan ulottumattomissa, ja sinä menit läsäyttämään heidät karusti todellisuuteen. Aamulla totuus olisi muutenkin jyskytellyt heidän takaraivoissaan siinä missä krapulakin.

Naisten miehenä tiedät, mikä vaikutus muutamalla sopivan imartelevalla sanalla, jolla olisit vaimoasi kehaissut, olisi ollut koko tuohon naisjoukkoon. Muut naiset olisivat kadehtineet vaimoasi, jolla tuollainen ihailtava uros on siippanaan. Ja entäs sitten vaimosi? Tyytyväisyydestä säteillen hän olisi häätänyt vieraansa nukkumaan ties minne sohvan kulmaan ja onnesta kehräten sukeltanut kanssasi aviovuoteeseenne. Olisit päässyt hetimiten viettämään ties kuinka makeita sadonkorjuujuhlia. Jokainen kaipaa joskus kauniita valheita...


Patarouva
 

hermano

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät. Kiekko-Laser.
Niinpä. Tunteeko joku ketään miespuolista henkilöä joka katsoisi missikisoja? Ei sillä etteikö nättejä tyttöjä siellä irvokasta tekohymyä harjoittelisi, mutta ei tulisi mieleenkään polttaa aikaa moiseen. Ja enpä tunne ketään muutakaan jolla tulisi. No ehkä yksi (terveisiä Mustasaareen), mutta eksentrikkoja ei lasketa...

Sikäli hassua, että naiset katselee ja sitten välillä keskustellaan naiskuvan halventamisesta vai mitä se nyt oli...
 
Viimeksi muokattu:

Mike

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, KäPa, NUFC
Nimenomaan

Ei niitä kestä normaali mies katsoa millään. Teennäistä touhua, eivätkä nuo tytötkään näytä kovinkaan kummoisilta niissä väkinäisissä hymyissään ja typerissä vaatteissaan.
Parempi odotella suosiolla kisojen jälkeisiä iltapäivälehtiä ja niissä olevia kuvia, jossa samat tytöt poseeraavat autuaasti ja vapautuneesti alusvaatteissa, taikka bikineissä. Siinä ne lopulliset ratkaisut pitäisi vasta tuomaristonkin tehdä, ihan noin niin kuin urheilullisesti ajateltuna..

Tänä vuonna esimerkiksi on varmasti tapahtunut oikeusmurha, kun tämä Lapin tumma tyttö ei kyseistä mitelöä ole voittanut. En ole varsinaista missiä nähnyt, tai en ainakaan muista nähneeni, mutta parempi hän ei voi olla. Ei missään nimessä, ei sitten niin millään.

Kumma juttu muuten, että naiset noita katselevat mielellään ja sitten kun erehdyt heistä jonkun kommentin heittämään, niin välittömästi on sota käynnissä. Miehinen näkökulma ei kelpaa, ei sitten millään. Heti heittäydytään sotajalalle, mistä sitten johtuukin. Ensin arvostellaan itse, mutta kun yrität yhtyä keskusteluun, niin hyvä kun ei syljetä silmille. Telkkari ainakin sammuu, tai olohuoneen ovi menee edessä kiinni. Epäreilua, typerää.
Ajatelkaapa käänteisesti: Katsoisitteko uroot noita Mr.Universum -kisoja? Minä en. Suorastaan pahaa tekee ja hävettää heidän puolesta, pthyi. Luulisi naisilla olevan asiat samalla lailla missikisojen suhteen, mutta ei.
Kai ne on jotenkin erilaisia, emmä tiedä. Ei niistä pirukaan ota selvää.
 

Corkscrew

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Mitä helvettiä?

Rööri Koornerin viestilistassa lukee, että viimeisimmän tämän ketjun viestin raapustaja olisi koo, mutta Miken sepustushan tuossa yläpuolella möllöttää? Ja juu, siitä olen samaa mieltä että missimittelöitä ei jaksa kattella. Mutta kaikkea muuta mielenkiintoista missikisoista voi löytää. Kuten esimerkiksi se, että tämänvuotinenkin valittiin vain siksi, että oli porukan ainoa katseltavan näköinen blondi. Katsokaa kisojen voittaneiden nimilistaa muutama vuosi taaksepäin, joka toinen vuosi kruunun saa brunette, joka toinen vuosi blondero. Näinhän se menee.
 

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Äläs nyt Patarouva!

No johan on. Meinaatko tosiaan vyöryttää syyn minun niskoilleni. Enhän minä mitään tilannut. Hehän minut väkipakolla istuttivat siihen soffalle tuota karmaisevaa farssia seuraamaan. Ja enhän minä tuota veikeää pikku sarvipäätä mihinkään tuosta olaltani henno häätää. Mehän olemme ystäviä, ja kaveria ei jätetä. Sitä paitsi kaverilla on usein poskettoman hyviä ideoita, jos kohta joudunkin kepposiaan selittelemään.

Siitä sadonkorjuu-huumasta sen verran, että en jaksa uskoa koko vuoden sadon menetykseen, vaikkakin tuona hyytävän kylmänä pakkasyöna halla kaiketi pääsikin panemaan viljaa.
Olen nimittäin päässyt pikkuhiljaa lunkimaan lähemmäs ja lähemmäs avio-onnemme tyyssijaa. Yövyin nimittäin viime yönä jo parivuoteemme aivan välittömässä läheisyydessä lötköttävässä säkkituolissamme ilman kummempia vastusteluja. Tuosta meinaan seuraavaksi
käpertyä sänkymme jalkopäähän tiukkaan sikiö-asentoon käpertyen. En usko, että vaimo hennoo siitä enään poiskaan häätämään. On sitä kuule noustu kiverimmistäkin silloista vyöryttämään saakka -nou hätä!
 

pale

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Lebarin Pantterit
Ei ymmärrä ei...

Minkäköhän takia neidot vaatimalla vaatii mielipidettäsi ties milloin mihinkin asiaan, vaikka ei sillä suurtakaan merkitystä kuitenkaan ole? "Sopisko nää verhot olkkariin?" tai "näyttääks mun perse isolta näissä byysissa?" Jos olet rehellinen ja ilmoitat perseen koon olevan vakio ja verhot on hanurista, niin silti joudut näkemään niiden molempien roikkuvan olohuoneessa...

Parempi onkin taktikoida ja johdatella ns. täsmälauseella keskustelu samantein uusille urille; "Katso, ABU:n uudet mallit ovat saapuneet, mun on ihan pakko vaihtaa kelaa..." Tämän pitemmälle yleensä ei tarvitsekaan mennä, kun huomio on kiinnitetty jo turvallisemmille vesille ja alkaakin väittely uuden, n.tonnin maksavan kelan tarpeellisuudesta.

Tässä vaiheessa voikin jo myöntää vielä harkitsevansa uuden kelan tarpeellisuutta, varsinkin kun ostokset on jo maksettu ja olemmekin jo parkkipaikalla lompsimassa autoon. Ei kelaa, ei verhoja.

Jotenkin vaan on alkanut tuntua että, hommaa on opeteltu käyttämään myös toistepäin. Ihan kuin mua ois kuljetettu tässä viime aikoina...

Täytyy alkaa skarppaamaan. Naiset on ihania.

pale
 

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Juu, ihania ovat kertakaikkiaan...

Nyt olet veli hyvä asian ytimessä. Olen itsekkin aina ihmetellyt, että miksi nuo ovat mielipiteitämme peräämässä. Sanot niin tai näin, niin vastaus ei koskaan miellytä. Jos vaimo on jotain päättänyt ostaa, hän sen myös hankkii, mielipiteestäsi huolimatta. Miksi siis piinata kiireistä miestä joutavilla uteluilla.

Vaimo usein kauppakierroksillaan kyselee mielipiteitäni haussa olevista vermeistä. Tiedustelee korostaako tuo kyseinen vaate sitä ja tätä ominaisuutta kehossaan. Mikäli kerrot rehellisesti, ettei tuo alkuunkaan tee oikeutta muodoilleen, saat kuulla tyylitajusi olevan suoraan suolesta -ja hän ostaa sen. Toisaalta taas, jos heitäydyt myötämieliseksi ja huokailet ihastuneena harvinaisen sattuvaa valintaa ei hän ota uskoakseen, vaan vaatii "rehellistä" vastausta. Suivaantuu ja ostaa taas tuon vaatteen tms. rehellisen mielipiteen puutteen vuoksi. Ihan vaan rangaistukseksesi.

Sanot siis mitä hyvänsä, niin sillä ei ole ostopäätökseen mitään merkitystä. Toisaalta tietysti on olevinaan mukavampi kaivaa kuvetta kassalla, kun olet päässyt edes nimellisesti osallistumaan ostotapahtumaaan...

Ei tartte kyllä mitään!
 

koo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Opetusta

Tämä on työvoitto jos tämä sepustus näkyy joskus jossain miestenpuolesta palstalla. Ja jos ei näy, en aio mennä sen takia sukupuolenvaihdosleikkaukseen vaan jatkan kummittelua nimimerkilläni ihan vaikka Mazzan iloksi.
Röörille piti asiani sanomani:

Miten sinä mies hyvä et bonjaa että siuta kusetettaan naisten taholta. Milloin on asialla lavatanssien punakka karjakko, emännäksi esittäytyneenä, milloin parturitäti ja nyt kaiken huipuksi oma vaimosi. Jospa minä nyt vähän selvennän sinulle tilannettasi, kun satun taas olemaan enkelituulellani.
Sinä et suinkaan ole jutun sika, vaan laskelmoidun juonittelun uhri. Muistatkos kun olit vaimosi kanssa risteilyllä? Silloin tämä kaikki sai alkunsa. Ja alkoi siitä, kun sinä olisit puolentunnin satamaseisokin jälkeen jo lähtenyt paatista, ja mennyt paperitöihisi.
Vaimosi vähän suivaantui moisesta ja kehitteli aikojen kuluessa sinulle pikku "hallayön". Hän ei kertonut edes sisarilleen katalasta juonestaan vaan käytti heitäkin hyväkseen, tosin ihan vähän, mutta kuiteskin.
Tytöt kylään ja viiniä pöytään. Röörikin kutsuttiin syöminkeihin kun salaatti oli sekoitettu ja patongit lämmitettynä korissa, liinan alla. Kohta vaimosi huomasi missikisa lähetyksen ja sinä sait oivan tekosyyn poistua papereitasi pöyhimään.(Löysitkö jo sen ideakuvaston?)
Missukat marssi ruudussa ja viini teki tehtävänsä joten kuvaamasi keskustelu heidän solislöuistansa alkoi. Vaimosi johti "orkesteria" ja sai kohtuullisen nopeasti teidät kaikki lankaan. Tietäen sinut "vähän ärsytettynä" rehtiäkin suorapuheisemmaksi mieheksi, hän järjesti tämän joukkoriisuutumisen, josta sitten seurasi tuo sängyn roudaaminen huoneesta toiseen jne...
Mutta mitä teki armas vaimosi kun kuuli sinun kotoisan kuorsauksesi ja näki sisarien kera ystävättären nukahtaneen autuaaseen uneen. Hän nousi ja laittautui entistäkin sievemmäksi, nappasi sinun taskustasi teidän paremman auton avaimet ja läks matkaan. Hän oli ajokunnossa ja suuntasi Raktori-baariin. Siellä häntä odotti ihan kohtalaisen näköinen mies, jonka kanssa hän piti hauskaa hela natten.
Koska vaimosi on vaimosi, hän palautti miehen kotikonnuilleen ennen auringon nousua, ja ajaa päräytti Mersun vahingoittumattomana kotipihaan, tutulle paikalleen.
Laitteli sitten teille nukkuville aamiaista, ja tyytyi itse juomaan pari tölkkiä Red Bullia, kaurapuuron sijasta.
Mutta etkö silloinkaan vielä ihmetellyt kun sihteerikkösi loi sinuun niitä pitkiä, kummia katseita, tavattuanne toimistosi autotallissa. Hän nimittäin näki sen lapun jonka vaimosi oli unohtanut takalasiin, Vieras Nasu Autossa.

Harmittaa taas niin kovasti sinun puolestasi, että hellyn nyt kuitenkin sen etäopetuksen suhteen ja laitan sinulle kotiläksyn:
Kaikki noin nelikymppiset synnyttäneet naiset osaavat sanoa miehelle, että "ei koolla ole väliä". Mitä jos, pikkuhiljaa ihan varovasti, opettelisit sanomaan vaikka puolet lausahduksesta, ja jos ei tunnu kovin pahalta voit aina sanoa yhden sanan lisää. Sitten kun voit sanoa koko stoorin hikoilematta ja ilman huonoa omaatuntoa olet kelpo poika ja pääset sadonkorjuuseen. Naiset nimittäin vihaavat jos heidän ympärysmittojaan arvostellaan.

Pääsiäisterveisin tukeva koo
 

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Sillävälin toisaalla...

Olen kyllä aivan otettu pyyteettömästä myötäelämisestäsi, mutta älähän huoli, sillä tarina jatkuu... Håll i hatten!

Uskoisitko jos kertoisin Sinulle, että aistin kyllä varsin herkkänä miehenä mistä päin tällä kertaa tuuleksi? Haistoin palaneen käryä tuona tapahtumarikkaana lauantai-itana muuallakin kuin kyökissä. Ihmettelin nimittäin kovasti tuota ylidramaattista suhtautumista harmittomaan hupailuuni, sillä eihän tuossa nyt oikeasti mitään tavatonta ollut. Jos nyt vähän innostuin, niin eihän siitä toki moista näytöstä tarvitse koko suvun kesken järjestää. Vaan annahan olla...

Havahduin tuona samaisena sydänyönnä koiranunestani paljaiden jalkapohjien läpsytykseen. Herkistin aistini äärimmilleen. Kuulin vessasta naisen pissausääniä veikeine suhinoineen ja vihellyksineen. Tunnistin äänien olevan peräisin vaimostani. Paperia ei käytetty, vaan toimituksen jälkeen alapäätä kuurattiin bideellä pitkään ja tunteella. Pyyhkeen kuohkeata kahinaa, sekä hentoa tsupsutusta tuoksupullosta ja hieman voimakkaanpaa suihketta hiuslakkapotista. Harjan rahinaa, rajauskynän teroitusääntä, huulipunapuikon vaimea avausplotskahdus, beautyboksin hiljaista kalinaa... Töpöjalat plätskyttelevät vaatehuoneeseen. Tuulahdus kielontuoksua aulasta. Nivelten natskahtelua käsien hamutessa vaatekappaleita, henkareiden lotkahtelua, pukemisääniä. Sukkasillaan suoritettua hipsuttelua ulko-ovelle, avainten kilahduksia. Kevyttä ähinää kenkien kanssa, nahan narahtelua, ovenlukon loksahdus, viileätuulahdus -tuulikaapin ovi auki, keveä suhahdus ilmanpaineen eron tasaantuessa, lukon kielen loksahdus takaisin sijoilleen. Pakkaslumen narsketta hiekoitetulla pihakäytävällä lyhyiden ja kiireisten askelten alla. Autonoven läimäys, kutoskoneen loittonevaa tasaista käyntiä. Sinne meni!

Komuan oitis mieleni aitasta viikatteet ja sirpit esiin ja suorin isäntämiehen määrätietoisin askelin tuleentuneen viljan kimppuun. En tietenkään hyökkää sisarten selkään suinpäin, vaikka tiedänkin heidän tuntevan eläimellistä vetoa salskeaan lankoonsa, vaan lähden toteuttamaan tunteisiin vetoavaa taktiikkaa. Hipsin makkariin ja kastan varaamani kangasnestuukin vaimoni yövesilasiin. Alan tyrskiä äänekkäästi märkää nenäliinaa epätoivoisesti käsissäni väännellen. Sisaret heräilevät kollottamistani kummastellen ja silmin nähden hätääntyneinä tiedustelevat syitä murtumiseeni. Turistan nenäni puhtaaksi ja kerron vartalo kauttaaltaan vavahdellen kuinka jumaloimani nainen, lasteni rakastama äiti, on sortunut haureuteen ja pitää parhaillaan hilunpilttuuta jonkun traktoripirun kera jossain Sipoon takametsissä. Kaappaan suureleisesti yöpöydältä hääkuvamme puristaen sen tiukasti rintaani vasten. Rojahdan sängynlaidalle hartiat lysyssä nyyhkyttäen menettettyä elämää. Sopertelen sekavia yhteisistä onnen vuosistamme .Myötätunto imaisee siskot tuotapikaa mennessään. Pian tunnen päätäni siliteltävän, poskia kuivataan kilvan kämmenselkiin. Taputellaan ja sivellään selkää, lausutaan lohduttavia lauseita, halitaan ja suukotellaan...

Ennalta huolella suunniteltu taktiikka jyllää vääjäämättömään loppuhuipennukseensa. Varhaisina aamun tunteina kuulen ulko-oven käyvän. Vessassa suoritetaan pimppipyykki uudenmman kerran. Jääkaappi avataan ja kuulen Redbullin raksahtavan auki. Kiivasta kurkun rompsahtelua ja ähkäisy. Askeleet lähestyvät makuuhuonettamme. Ovi avautuu ja erotan vaimoni silhuetin oviaukossa. Heläytän varottamatta valot huoneeseen ja hymyilen poikamaisen valloittavasti hänelle kolmen alastoman naisvartalon lomasta. Voitonmaljana kohotan suuntaansa lasin Beroccaa -se auttaa jaksamaan...

Niin, palatakseni siihen alkuperäiseen kysymykseen, niin uskoisitko? En minä ainakaan Sinuna uskoisi, mutta ei kai se mikään uskonasia olekkaan? Ja kyllä sillä koolla on tosiaankin merkitystä. Olethan tunnustautunut fanikseni, ja sillä jos millä on merkitystä.

Juohtuipa vaan mieleeni...
 

koo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Uskollisena uskon tietenkin

Kiittämätöntä, kerrassaan. Kun minä yritän kiltisti luoda sädekehää päällesi ja kohottaa moraaliasi arvoon arvaamattomaan, niin sinä julistat kaikelle kansalle lääkärileikkisi sukulaistyttärien kanssa. Höystät ne vielä mustasukkaisella mielikuvituksellasi ja jätät kuitenkin oleellisen kertomatta, tai ainakin hatusta vedettäväksi.

Niin siis, lääninhygieenikon harjaantuneella korvalla ja hajuaistilla erotit kaikki vaimosi tuottamat peseytymis- ja kaunistautumisäänet. Unohdit kuitenkin mainita että pesiättäriä oli kaksi. Kun eka astui kielontuoksuiseen tuulikaappiin, niin toka tuli pakkasilmasta sisään ja suoraan auki "unohtuneeseen" suihkuun. Vesi, johon nestuukisi kastelit ei suinkaan ollut Oraksen yksiote raanasta, vaan eritettä joka on saanut nimensä erään pohjoisen niemimaan mukaan. Vaimosi taltioi sen lasista joka oli sinulta kaatua Persialaismatollenne kun katselit missikisoja. Kun sinä juonittelit sisaria lohduttamaan petettyä isäntää, vaimosi TANSSI saksanpolkkaa keskellä stadia, eikä suinkaan viettänyt hilupilttuita missään Sipoossa. Mahtaako sellaista Sipoota ollakaan. Sen jutun keksit mustasukkaisessa mielessäsi, ikäänkuin moittiaksesi vaimoasi, hyi.
Niin ja mitä tulee varahenkilöön, olisit reilusti voinut samaan putkeen kehaista hänen solisluustoaan, sillä vaimosi näki todella vaivaa saadakseen juuri hänet paikalle.
Siispä niitä oli neljä joiden kanssa skoolailit Beroccaasi, ja neljä vaatinee tohtorilta kuin tohtorilta roimaa yliannostusta josta taas tulee harhaiseksi. Liekö siitä peräisin huhu jota kampaajasi levittää pitkin kaupunkia. Kertoo sinun laulaneen vaimollesi Born to be wild paitsi himassa-laulua ulkomaankielellä, epämääräisen tyttökuoron säestäessä kertosäkeitä kaksiäänisesti.

Uskomisestani en voi muuta perusteita antaa kuin ,että et kai sinä hyvä mies tänne mitään puuta heinää kirjoittele?
Ja jätä sitten minun päätettäväksi mitä uskon tai en usko.
Miten minä sellaisia vastuullisia päätöksiä osaisin tehdäkään, joten kyllä sen totta täytyy olla. Niin että kipaisepa apteekista pullo RA-MA-VIT:ä ja skoolaa se vaimosi kanssa. Katselkaa tv:stä vaikka uutiset ja sää, silleen pääsee tasapainoon.

Fani fani koo
 

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Noh, älähän nyt!

Enhän minä nyt periaatteessa mikään niin järin kiittämätön perusluonteeltani ole -päinvastoin. Hyvä ihminenhän minä pohjimmiltani olen, mutta mietihän nyt hyvä koo miltä se nyt näyttäisi, jos julkisesti tunnustautuisin aisankannattajaksi. Ota nyt hyvä ystävä huomioon asemani. Nimittäin, minuahan pidetään perinteisesti näillä palstoilla melkoisena esikuvana ja juurevana machomiehenä, jonka tulisi tasoittaa ja viitoittaa tietä toimillani epävarmoille nuorukaisille, jotka epävarmoin askelin ovat ottamassa haparoivia ensiaskeliaan tällä kivikkoisella elontaipaleella. Tuohan olisi lähes sama, jos tunnustautuisin homoksi tai aseista kieltäytyjäksi. Huolella rakennetulta pohjatyöltä olisi kerralla pohja pois. Ajautuisivat poikaset tärviölle ja pyyhkisivät nimeni kaverilistoiltaan. Kenen etu se nyt sitten olisi? Tuskin poikasikaan enään silmät hehkuen salaa tavailisi palstaani.
Ei, en vaan pysty ottaa sellaista taakkaa kannettavakseni ja jättää heitä julman akkalauman pompoteltavaksi -se ei vaan käy! Maailma tarvitsee esikuvia ja minun on uhrauduttava, ei auta!

Tuon vastineesi neljännen naaraan funktio jäi allekirjoittaneelle hieman hämäräksi. Liekkö tuota todellisuudessa olikaan, vai sekoittiko tuo rietas hurmio minut laskuissani? Oliko kysessä jokin hyväntahdon ele, vai pantiinko vuode koreaksi solisluineen jostain muusta syystä?

Suomalainenkaan polkka ei muuten ole koskaan irronnut vaimoltani järin jämerästi, saati sitten saksalainen, joten siltäkin osin olet hieman hakoteillä. Minun jatsarini taasen löytävät nuo hankalaksi mielletyt askelkuviot kuin itsestään. Usein tuo reipasrytminen tanssi imaisee minut pyörteisiinsä kuin vailla omaa tahtoa olevan lihaksen...

Niin, jäitkö tosiaan kaipaamaan tuosta yöstä yksityiskohtaisempia kuvauksia tuon mielikuville jätetyn tilan sijaan? Vetoan edelleen ensimmäiseen kappaleeseen armottomien tosiasioiden edessä. Parempi näin meille kaikille.

Terv. Idol idolisi Rööri, eikä mikään pelkkä Pili...
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Asiasta mutkan kautta viidenteen

Tuli tuosta Röörin viimeisimmästä otsikosta mieleen tuo Suomi-filmin herrasväki Suominen. Siinähän perheenpäällä oli tapana rauhoitella vaimo-kultaansa tyyliin: Nooh äälähään nyyt äiti...

Voi niitä aikoja, kun isännän sana oli ylin laki ja äiti kuuliainen, hössöttävä kodin hengetär. Isosisko rakensi kärsivällisesti rauhaa mustasukkaisen sulhasmiehensä kanssa ja pikkusiskokin ymmärsi omaksua naisen lempeän sovittelijan roolin kiukkuilevan isoveljensä suhteen. "Älä viitsi Olli murjottaa." Ja mitäpä Olli-parka siinä muuta saattoi kuin leppyä ja olla eri reilu jätkä. Kuinka turvallista ja lohdullista aikaa tuo olikaan. Miehillä lempeä ymmärtäjä ja naisilla vahva olkapää tukena. Elämä oli auvoista ja leppoisaa. Kertokaa minulle, milloin nämä nykyajan kenkkupetterit keksittiin.

Äimistelee Patarouva
 

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mutkat suoriksi!

Oletusarvoisesti ohitan sen mahdollisuuden, että kenties tuolla "kenkkupetterillä" tarkoittaisit Rööriä, joka todellisuudessa on kuin suoraan Suomi-filmeistä tuttu jäyhä ja ymmärtäväinen isä, jolta liikenee kiireittensä keskellä aina aikaa lastensa pikkupulmiin ja vaimonsa tukemiseen askarruttavassa arjessa. Isompia ongelmiahan ei kunnon perheissä, kuten meidän, tietenkään tavata. Nehän toki kuuluvat aivan toisiin ympyröihin, sillä todelliset vaikeudet karttavat huolella vaalittua peheidylliä, ja juoksevat kilvan pois, kuin vesi sorsan selästä. Meihin ei mikään hapatus pysty. Meidän kotona asuu nimittäin onnellinen perhe.

Meillä perhe kokoontuu aina kasvot ja kädet pestyinä päivällisen aikaan ruokapöytään, missä päivän tapahtumat käydään läpi. Kysellään tapahtumat niin kotona kuin koulussakin. Hyvässä hengessä setvitään niin hyvät kuin nurjatkin tapahtumat lävitse, jottei ne nukumaan mennessä jäisi ketään hiertämään ja rauhaisaa yöunta kaivertamaan. Isälliset ohjeet evästävät muuta perhettä tulevien päivien haasteisiin. Lompakoistaan saattavat he tiukan paikan tullen kaivaa isänsä ja aviomiehensä kuvan esille ja kuulla korvissaan annetut turvaisat ohjeet pulmatilanteiden varalle. Olipa poikani vasta leikatussa kesätukassaan ehdottanut isäänsä jopa seuraavaksi presidentiksi -ei pöllömpi ajatus seiskaluokkalaiselta.

Olen kyllä kuullut toisenlaisiakin tarinoita viinakaupan jonossa, taikka pubeissa, joissa olen ihan vain tiedustelumielessä käynyt uteliaisuuttani utsimassa nykymenoa. Kuuluvat nimittäin siellä vähäosaisempien lapset peräävän lävistyksiä ja tatuointeja kehoonsa. Keskikaljan kanssa näyttävät samaiset lapset myöskin läträävän. Tupakkiakin vetävät kuin jätkät konsanaan -pidän moista menoa pahana. Peräänkin tässä kohtaa vanhempien vastuuta noiden ihmistaimien tulevaisuudesta. Vaimojensa menemisistäkin tuntuu heillä olevan selvää epätietoisuutta.
Joku oli vaimoansa ollut hierojalta hakemassa vakivuoroltaan, mutta selvisikin jotta vuoro oli sanottu toista vuotta sitten irti. Missä lie tuokin hupakko tuon tuntinsa oli tuona ajanjaksona viettänyt? Kysyn vaan...

Olen muuten miettinyt vakavasti, jos vaihtaisin sukunimeni.
Useasti olen makustellut ääneen miltä kuullostaisi nimi: Rööri Suominen -ei paha! Taidan pistää paperit vetämään heti huomenna...

Mitä? Miten niin? Mikä uskottavuusongelma, minullako? Joutavaa...
 

koo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Macho-Suominen

Joo ja juu, yön yli mietittyäni olen samaa mieltä kanssasi,
kaikesta. Tietysti sinun on oltava macho-esikuvana nuorukaisille, olinpa taas pöllö kun en itse sitä hoksannut.
Ja sinun on tietenkin oltava esikuvana myös isä-Suomisena, sillä sehän on sinun perusolemuksesi. Näin ollen en mitenkään voi puuttua yön yksityiskohtiin ja siispä unohdamme ne. Luulen, että paneudun nyt naisen perustehtävään ja heittäydyn kynnykselle, jos vaikka joku haluaisi pyyhkäistä kenkänsä minun Dallas Stars paitaani....ja nousen vasta kun olet kirjoittanut stoorin Kuka keksi kenkkupetterit!

Tervehtien: sovitaan sitten niin, että pelkkä koo riittää
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Tila
Viestiketju on suljettu.
Ylös