Näkeehän sen paljaalla silmälläkin, että ehdokas numero viisi Johanna Ahlbäck on viehättävin. Pärstäkertoimen perusteella lähelle pääsee ainoastaan ehdokas numero neljä, joka on kuitenkin auttamatta liian luuviulu voittaakseen. Johanna on taikinaisempi. Sopusuhtainen runko, kuulas iho ja kauniisti kaareutuvat synnyttäjän lanteet. Otsansa on ehkä rahtusen liian korkea, mutta katseensa on lempeä ja hymynsä luonnollinen. Kaiken kaikkiaan erinomaisen terveen näköinen emäntä.
Kapakkaruusu numero kahdeksan ei säväytä ollenkaan. Kylkiluut ja lonkat törröttävät ja joissakin kuvissa rouva näyttää 20 vuotta kilpasiskojaan vanhemmalta. Kahdeksikolla on lisäksi kivirekenä tuo lyhyt mutta arvatenkin vaiherikas pornotanssijan ura, joka kyllä tekee neitokaisesta edustuskelvottoman. Eletään vaikka kuinka 2000-lukua, niin missin ei tohtisi olevan huora eikä hupakko, varsinkaan silloin, kun tuomaristolla on mahdollisuus kruunata voittajaksi ja pikkutyttöjen esikuvaksi siveellisempi ja hyveellisempi neiti-ihminen. Kirkas otsa ja nuhteeton käytös, siinäpä avaimet kansainväliseenkin menestykseen. Toki ymmärrän senkin, että näinä päivinä myös missikisoissa joudutaan usein pakon edessä tinkimään ehdokkaiden eettisistä normeista, kun kilpailuun ei yksinkertaisesti hakeudu riittävä määrä sekä ulkoiset että sisäiset kauneusstandardit täyttäviä ehdokkaita. Onhan tiedossa, että turmeltunut hulttionuorisomme on heittänyt kauniit altruistiset ihanteet jo kauan sitten romukoppaan samalla kun iljettävä egoismi ja kaiken sorttinen rietastelu lisääntyy huolestuvalla vauhdilla. Tänä vuonna meillä on onneksi Jossussa mukana epäilemättä mitat täyttävä kristillisen kotikasvatuksen saanut kandidaatti. Tämän isänmaan toivon maanläheisiä elämänarvoja kuvaa hyvin seuraava tomera ja konstailematon vastaus toimittajan kysymykseen...
Toimittaja: Millainen on unelmiesi kumppani?
Johanna: Luotettava, rehellinen ja tukeva.