Itseluottamuksesta
Jännä asia tuo pelaajien pääkoppa. Huippupelaajasta saattaa tulla sysipaska pienessä hetkessä. Tai siitä lahjattomasta touhosta saattaa tulla pelejä ratkaiseva taistelija.
Ja huipputasolla pienet vastoinkäymiset eivät juurikaan pelaamiseen vaikuta. Joskus menee, joskus ei. Mutta kun niitä vastoinkäymisiä tulee useampi peräkkäin, eikä mikään tunnu onnistuvan, niin oravanpyörä on valmis.
Ja jotta pyörään saadaan vauhtia, on taustalla valmentaja joka ei epäonnistumisien hetkellä sano "Hyvä Sami, oli hyvä yritys, tällä kertaa ei vaan onnistunut", ja lisäksi vauhtia antaa muutama pelaaja joka ei pelaa isolla sydämellä.
Kuvittele itsesi pelaajaksi, joka tuskailee koko joukkueen mukana kun ei kulje. Kavereiden syötöt menevät aina vähän taakse tai eteen, ketjukaveri ei tunnu saavan maalia vaikka minkälaisen paikan tarjoilisit, kiekko hukkuu ratkaisevalla hetkellä omasta lavasta liian usein, omat vedot tuntuvat aina menevän kaikkialle muualle paitsi sinne mihin haluaisit... Listaa voisi jatkaa. Ja kun peli alkaa, päätät että tänään annat kaikkesi ja taistelet. Ja toisessa ketjussa joku "joukkuetoveri" pelaa puolivaloilla. Kyllä varmasti alkaa korpeamaan.
Eli tiivistettynä:
Kun itseluottamus menee, menee usko omiin kykyihinsä 100% tasolla. Kyllä varmasti jokainen tietää osaavansa pelata, mutta sen tietäminen, ja siihen uskominen täysin on kaksi eri asiaa. Tällöin ratkaisuista puuttuu päättäväisyys ja pyritään tekemään "varma" ratkaisu epäonnistumisen pelossa. Osittain tämä prosessi on alitajuinen, joka tulee pikkuhiljaa epäonnistumisien kanssa.
Sama ilmiö on havaittavissa monessa muussakin lajissa, varsinkin sellaisissa jossa pelkkä tekniikka ei ratkaise kaikkea vaan tahtotasolla on suuri merkitys.
Mikä siis lääkkeeksi? Resepti voi olla hyvinkin yksinkertainen. Onnistumisia. Yksittäisen pelaajan kohdalla se voi olla pari pientä onnistumista, vaikka tuurilla, jonka jälkeen itseluottamus nousee hieman. Ja pelaaja uskaltaa yrittää hieman enemmän. Ja taas onnistumiset ruokkivat itsetuntoa. Kaikki muistavat kun taannoin Pelikaanit porskuttivat myötätuulessa. Eikä varmasti rosteri ollut kivikova ja täynnä pelimiehiä. Mutta kun pelaajilla on itseluottamusta ja usko omaan tekemiseen, se kantaa hedelmää. Ja Jokereiden kohdalla tällä hetkellä päinvastoin.
Runkosarjan lopulla on ottelut Saipaa ja Pelikaaneja vastaan. Tosiasia on, että nämä ovat heikoimmat vastukset sm-liigassa tällä hetkellä Jokereille. Ja tulivat hyvään saumaan. Kurssi voidaan kääntää, mikäli näitä kahta vastustajaa vastaan saadaan ensinnäkin voittoja, ja toisekseen onnistumisia (taklauksia, hyviä syöttäjä, luovia kuvioita hyökkäyspäässä, ja maaleja) mahdollisimman monelle pelaajalle.
Ja myös puntarissa on Jortikan valmennustaidot. Tässä tilanteessa perinteinen tyyli ei auta, moittiminen ja huutaminen ei tuota tulosta. Nyt pitää hakea tunnetta, tahtoa ja kannustamista.
Onko Jortikasta siihen?