Puheen opiminen riippuu paljon ensinnäkin siitä, milloin on kuuroutunut. Jo puhetta/puhumaan oppinut
osaa myöhemmällä iällä käyttää ääntään varsin hyvin. Lisäksi on muistettava, että vaikka ihminen on kuuro lääketieteellisin termein, se ei tarkoita sitä, että ei kuulisi omaa ääntään tai että ei ylipäätänsä kuulisi mitään. Syntymäkuurolla on vaikeampaa, kun kaiken joutuu opettelemaan tavallaan ulkoa.
Kuurojen puheterapia on yksi, joka kehittää puhetta, samoin jos on kuuro lapsi ja kuulevat vanhemmat.Tällöin vanhemmat voivat, jos jaksavat tai haluavat, auttaa puheen kehittymisessä. Itse oppiminen luontuu toisilta hyvin, toisilta ei, osa ei todella edes halua oppia.Mitään lääketieteellistä syytä siihen , että ei sinänsä voisi puhua ei ole, koska puhe-elimet ovat kuitenkin lähes kaikilla normaalit.Enempi on kyse kielestä kuin puheesta, puhehan on vain kielen yksi olomuoto ja ilman puhetta kuitenkin kuuro viittomakielen avulla täysin "kielellinen", koskaa em. kieli sisältää kaikki samat asiat kuin mikä tahansa kieli.Kuuron puhehan on kuitenkin yksisuuntaista viestinnän kannalta, koska vastapuolen puhetta ei kuitenkaan kuule.Ja täydellistä huulienlukutaitoa on vaikea oppia. Hyvä viittomakielen taito edistää hyvää suomenkielentaitoa. Kuuroilla ei liene enää juuri esteitä opiskeluun (kuin oipiskelutulkkien puute), muistaakseni yli 50 oppilaitoksessa on kuuroja. Yksi ainakin on tekmisessä korkeakoulussa, puolen tusinaa opiskelee opettajaksi, muutama on Helsingin yliopistossa jne tavanomaisimmista oppilaitoksista puhumattakaan.
Sinänsä monet kuurot ovat minut "yllättäneet". varsinkin viittomakielien opettajat tekeytyvät täysin puhumattomiksi ja sitten yht äkkiä sanovat kirkkaalla äänellä: "antakaa ne paperit tänne". Siinä herkempi putoaa tuolilta, kun kuulee jonkun monta vuottakin vain viittoneen puhuvan. Kyllähän moni kuuro yrittää puhua, varsinkin jos kommunikaation kohde on kuuleva viittomakielinen, eli viittoa ja puhua yhtä aikaa,koska pyrkivät viestimään mahdollisimman tehokkaasti. Itse viitomakieli on aika mielenkiintoista, mutta se onkin sitten eri juttu.
Moni hyväkin kuuro urheilija ei välttämättä halua jatkaa kuulevien parissa, ellei aivan huipusta ole kyse. Oman kulttuurin parissa olevaat urheilukisat ovat suosittuja, esim jääkiekossa on omia mm-kisoja. Onpa Helsingissä kuurojen pilkkikerhokin . En kyllä tiedä, onko kuulolla tuossa lajissa merkitystä :)