Kyllähän se jotenkin huokui, että pelituntuma on mitä on. Mutta eiköhän tuo paranna otteitaan, jahka pääsee peliin ja porukkaan sisälle. Ei kai kukaan odottanutkaan, että siellä jo tänään olisi mies täydessä terässä?
Kolmannessa erässä antoi jo hieman näytettä siitä, mitä tuleman pitää. Pari oikein muikeaa pommia osui kohdilleen, eikä yhdelläkään kärppäpelurilla ollut haluja muistuttaa Karjalaista teoistaan. Sen sijaan Karjalainen itse tuli aina paikalle, jos vihellyksen jälkeen oli potientiaalista nujakointia tiedossa.
Joten tykkäsin ja täältä varovainen zemipeukku. On myös ihanaa huomata, että joillakuilla suippokorvaisilla etelän naapureilla on jo nyt lurahtanut pelkoripulit pupupöksyihin. Siitä minä nautin :)