Fucking Yeah!
Marraskuun 1991 Ilves-matsista Ässäfanius sai kimmokkeen, pata-merkki oli polttomerkattu sydämiin. Pronssinen mitali, kolme välieräpaikkaa sekä runkosarjan kakkostila olivat saldona heti alkuun, melko hyvään saumaan pääsin messiin kun joukkue oli juuri palannut divarivisiitiltään ja selvinnyt pudotuspeleihin ekan kerran vuosikausiin.
Mitalin jälkeisenä kautena peräti finaalisuosikiksi nostettua joukkuetta kohtasi muutama loukkaantuminen sekä helmikuinen Synkkä hetki. Jatkossa elettiin Tammisen nostattamasta huumasta huolimatta pari laihempaa vuotta. Sitten alkoi kaamos - ja kaaos - porilaisessa jääkiekossa.
Nyt, 14 vuotta tuon 4-1 päättyneen Ilves-matsin jälkeen, kaudella 2005-2006, jo runkosarja toi enemmän voittoja sekä värikkäitä tapahtumia kuin kaamosvuodet yhteensä. Joukkueessa vaikutti olevan hyvä fiilis sekä tekemisen meininki, yleisössäkin tunsi jo edelliskaudella kyteneen palon syttyneen roihuun. Sitten, playoffseissa Isomäki alkoi liekehtimään tavalla jota en ole aiemmin kokenut. Joukkue joutui paiskimaan hurjan määrän työtä voittojen eteen. Tappara -ja Kärpät -sarjoissa pelit olivat tasaisia trillereitä loppuun asti. Niin vain Ässät kykeni kuitenkin kaatamaan Isompansa Isomäessä kerta toisensa jälkeen.
Ja nyt ollaan finaaleissa. Kuka olisi ennen kauden alkua uskonut? Ei kukaan. Pleikkareihin tietysti tähdättiin ja niissä peleissä voi aina sattua mitä tahansa, mutta silti...wtf? Käsittämätöntä! Ja siltikin, kauden edetessä ja varsinkin pleikkareiden käynnistyessä, luottoa joukkueeseen on löytynyt valtavasti. Kaikki on loksahtanut kohdalleen ja rullannut jotenkin luonnollisesti eteenpäin askel kerrallaan.
En tiedä saanko mahdollisuutta osallistua finaaleihin paikan päällä, jotenkin en jaksa edes huolehtia asiasta (ainakaan vielä). Hengessä ollaan kuitenkin mukana. Tämän kauden Ässät on kasvanut tosiaankin suuremmaksi kuin osiensa summa, Ässistä on muodostunut todellinen J-O-U-K-K-U-E! Ja patasydäminen kiekkokansa on noussut hyökyaallon tavoin lainehtimaan Isomäkeen. Kausi on ollut jo tähän asti huikea niin joukkueelle, kannattajille kuin organisaatiolle, mutta vielä muutama porras ylöspäin ja taivas on valmiina repeämään!