Ihan hyvää pohdintaa yllä ja mä luulen, että totuus löytynee jostain tuolta rivien välistä.
En osaa sanoa yhtään, miten herkkiä eläimiä maailman kovimmassa kiekkoliigassa pelaavat urheilijat ovat, mutta ihmisiä kun kuitenkin kaikki ollaan, niin vaikea on täysin poissulkea sitäkään vaihtoehtoa, että jotain meni joukkueen kemiassa rikki, kun Hanzal ja White astelivat kokoonpanoon.
Jos tuota tilannetta yrittää yhtään peilata "tosielämään", niin tulee mieleen, että olisin mukana tiiviissä työryhmässä vetämässä jotain projektia maaliin. Homma toimii lähes unelman tavoin, muutamia yskähdyksiä lukuunottamatta. Puutteita selkeästi löytyy, mutta vahvuudet ovat hyvin tiedossa. Projektin vetäjä päättää yhtäkkiä tuoda lisävahvistuksia myöhäisessä vaiheessa mukaan ja kaiken huipuksi vahvistukset edustavat sitä osaamisaluetta, mikä ei todellakaan ole tiimin suurin heikkous - päinvastoin. Vahvistukset yritetään ottaa mukaan parhaamme mukaan, mutta ongelmia muodostuu, koska samalla joudutaan pudottamaan jo hyviä tekijöitä pois uusien tieltä, samalla kuitenkin peräpää vuotaa, jota nykyisillä resursseilla ja osaamisella ei pystytä paikkaamaan. Tämä aiheuttaa tiimin sisällä vähintäänkin ihmetystä ja kasvukipuja, kun uudet kaverit pitää ajaa sisään ja vaikka nämä herrat tuovat selkeästi osaamista mukaan, ei heillä ole mitään merkittävää aiempaa kokemusta tämän tyyppisten projektien menestyksekkäästä läpiviemisestä. Toimintatavatkin ovat tyystin erilaiset.
Olen itse asiassa ollut juuri kyseisessä tilanteessa, eikä asiat loppujen lopuksi menneet ihan putkeen. Ymmärrän toki täysin, että normaalissa työelämässä vallitsee täysin eri lainalaisuudet, eivätkä nämä missään nimessä ole suoraan verrannollisia. Meidän kun ei tarvitse miellyttää tekemisillämme miljoonia ihmisiä, eikä meitä seurata suurennuslasin alla samalla tavalla. Enkä minä, tai kukaan meistä, olla varauduttu tuohon koko elämämme ajan, kuten huippu-urheilijat yleensä. Lähinnä mietin sitä, että pelaajatkin ovat ihmisiä ja jos pitkäaikaisen joukkuekaverin lähtö on tiukka on paikka, niin miksei täysin uusien naamojen tuleminen olisi? Varsinkin kun uudet naamat tulevat lähtökohtaisesti syrjäyttämään pidettyjä joukkuekavereita jo valmiiksi tiiviissä joukkueessa. Ammattilaiset eivät tietenkään saisi tällaisten asioiden antaa vaikuttaa, mutta se taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty.
Olen henkilökohtaisesti ollut sitä mieltä, että Wildin puolustuksella ei mennä pitkälle kevääseen. Taitoa sieltä löytyy parin joukkueen edestä, mutta se ei riitä. Puhumattakaan siitä, että puolustuksen runko on melko nuori, eikä siellä ole kellään pudotuspelikokemusta sen enempää, kuin mitä Wildin aikana on saatu. Fakta on se, että Wildilla oli koko syys- ja talvikauden ajan koko liigan syvin hyökkäyskalusto. Hyökkäys ja maalinteko ei missään vaiheessa ollut ongelma - kaikki neljä ketjua rullasivat tappavan tasaisesti, vaikka vaihtelua erityisesti neloskentässä nähtiin. Puolustus- ja maalivahtipeli toimivat kummatkin ihan kohtuullisesti syksyn ja alkutalven, mutta alkoivat jo tammikuussa osoittaa taantumisen merkkejä. Ongelma ei ollut järisyttävän suuri, koska Wild kuitenkin voitti otteluita, kiitos hyökkäyksen. En muista yhtään peliä, mitä esim. Dubnyk olisi joutunut ryöstämään Wildille tällä kaudella. Viime kaudella niitä oli lukuisia.
Tästä syystä hämmästys oli melkoinen, kun Wild ilmoitti hankkineensa kaksi hyökkääjää lisää. Ostin tuon, mitä Fletcher möi Hanzaliin liittyen: puolustusorientoitunut, järkälemäinen sentteri, joka voittaa aloituksia ja antaa Koivun ja Staalin kentille enemmän vapautta hyökkäyspäässä. Se hinta mitä kundeista maksettiin, on minulle edelleen ihan samantekevä. Yksi kakkoskierroksen varausvuoro ei tätä laivaa upota missään juoksussa.
Jotain kuitenkin meni rikki. Joukkue, jonka identiteetti oli rakentunut nopeudelle ja tiiviille viisikkopelaamiselle molemmissa päissä kenttää, oli yhtäkkiä hidastunut merkittävästi. Edes Wildin kultaketju (Granlund-Koivu-Zucker) ei syystä tai toisesta löytäneet enää toisiaan. Lähtikö Boudreau muokkaamaan hyväksi todettua sapluunaa, ajaakseen uudet miehet paremmin sisään omilla vahvuuksillaan? Paha sanoa. Kun hyökkäys taantui, se asetti jo valmiiksi heikohkon puolustuksen ja epävarman maalivahtipelin uuteen valoon: ei voitettu enää otteluita, ei päästy edes kunnolla paikoille. Puolustus- ja maalivahtipelissä ei siis tapahtunut suurta muutosta vaikkapa helmikuuhun peilaten, vaikka moni näin saattaa luulla. Niiden vajaavaisuudet vain nousivat eri tavalla tapetille, kun ennen erittäin laaja hyökkäys ei onnistunutkaan voittamaan enää pelejä.
Asiaa ei auta myöskään se, että puolustuksessa yksilötasolla, tärkeimmät pelaajat eivät ole pystyneet nostamaan tasoaan. Päinvastoin. Ryan Suter tekee pelistä toiseen virheitä, mitä en olisi ikinä edes uskonut olevan mahdollista. Viime pelissä mies joutui ottamaan pari jäähyä, huonosti luetun tilanteen ja puolittaisen läpiajon vuoksi. Siihen päälle lukuisat pienet virheet niin sijoittumisessa kuin kiekolllisessa pelissä.
Jonas Brodin on oman itsensä pahin vihollinen. Miehellä on kaikki taito ja eväät ottaa se seuraava askel, mutta jotain on henkisellä puolella pielessä. Kaveri on kuin pelokas hiiri paineen alla, ja kaihtaa fyysistä peliä viimeiseen asti. En tarkoita sitä, että haluaisin nähdä nuorukaisen enemmän heittelemässä miestä seinälle, vaan sitä, ettei kaveri tekisi niin hätäisiä ratkaisuja taklausten pelossa. Brodin on melkeinpä enemmän uhka kuin mahdollisuus pudotuspeleissä tällä hetkellä.
Marco Scandella. En tiedä mitä tälle hujopille on tapahtunut. Kaveri on valahtanut omasta suosikkipelaajastani siihen pisteeseen, että toivon Vegasin nappaavan hänet. Häviää aivan järkyttävän määrän kaksinkamppailuja, eikä saa kiekolla mitään aikaiseksi. Hyvä vetokin on enemmän rasite, kun mies tykkää tempaista aina joko pleksiin, tai ensimmäistä vastustajan pelaajaa päin. Eilisillan pelissä nähtiin hyvin miehen kaksinkamppailuvoima, kun Bluesin 2-1 maalissa mies ei pystynyt pitämään itseään päätä pienempää pelaajaa aisoissa. Tätä se on ollut koko kauden, mies on kuin varjo edelliskaudesta.
Jared Spurgeon tekee, mitä Jared Spurgeon pystyy. Wildin tasaisin suorittaja ja paras kiekollinen pakki. Valitettavasti tuo sulkapäässä n. 170cm ei paljoa auta, kun pitäisi painia jääkaappipakastimien kanssa. Voittaa kaksinkamppailuja älyllä ja nopeudella, mutta älykin taipuu, kun maalin edestä pitäisi siirtää lihaa hiuksista vittuun. Kun tämä Mikki Hiiri on joukkueen tärkein pakki, jokainen voi päätellä, että jotain on mennyt tämän osa-alueen suhteen hieman pieleen.
Matt Dumba on ainoana mielestäni selkeästi hieman nostanut tasoaan. Toki ne virheet ovat edelleen siellä, intoilu johtaa välillä vittumaisiin tilanteisiin omassa päässä, mutta samalla kaveri on selkeästi Wildin rohkein pakki kiekon kanssa. On myös mukavan fyysinen ja vittumainen, vaikka ei ole koolla pilattu. Dumba on sellainen puolustaja, joka vielä on vielä pahasti oppipojan roolissa, mutta kun pakistosta ei löydy hirveästi, jos ollenkaan, kavereita jotka osaavat oikeasti kertoa mitä pudotuspelielämä on, puhumattakaan siitä, että esimerkillään näyttäisi. Potentiaalia nousta isoon rooliin, mutta ei saisi missään nimessä olla joukkueen johtava puolustaja.
Christian Folin tekee sen, minkä puutteiltaan pystyy. Ei mitään valittamista miehen asenteen tai taistelutahdon suhteen. Ainoa oikeasti iso ja fyysinen puolustaja Wildissa. Eikä ole mikään täydellinen puukäsi, vaikkei kiekollinen peli nyt häikäisekään. Pelaa omaa päätä suht varmasti. Wild olisi nimenomaan tarvinnut pari folinia lisää, mutta hieman paremmalla älyllä ja kokemuksella varustettuna. Folin on ainoa pelaaja Wild-nutussa, joka pystyy edes auttavasti siivoamaan Dubnykin näkökenttää, ja uskon, että myös Devanilla on parempi fiilis tämän ruotsalaisen ollessa kentällä, kun harvemmin juuri silloin ketään syliin asti tulee.
Tämä järkyttävän kokoinen, epäolennaisuuksiin tarttuva, spekuloiva ja spontaani tekstiseinä kuuluisi enemmän varmaan Wildin kausiketjun puolelle, mutta menköön nyt täällä, kun kuitenkin edes ketjun aihetta hipoo. Krapulassa ajatus lentää, välillä naapurivaltioon asti.
Tiivistäen: GM yritti korjata jotain, mikä ei lähtökohtaisesti ollut rikki. Nyt joukkue oireilee, ja pelitapa on revennyt. Samalla jätettiin korjaamatta juurikin se osa-alue, mikä lähtökohtaisesti on/oli riittämätön pitkää kevättä ajatellen. Toivottiin, että Dubnyk löytää sen tason, millä Wild-fanien sydämiin aikoinaan pääsi. Samalla toivottiin, että Wildin vajaavainen puolustus kasvaisi kymmenen senttiä per mies, neljäkymmentä Spurgeonin tapauksessa, ja löytäisi kolme lisävaihdetta. Näin ei käynyt ja kevät on jäämässä todella lyhyeksi.