...
En nyt osoita sormella ketään enkä mitään sen vakavammin, mutta itse olen päättänyt arvioida Kärppien uutta tulemista liiga-huipulle vähintäänkin ensimmäiseen taukoon asti ja sen jälkeenkin olen aikonut olla kohtuullisen rauhallinen menstyksen/menestymättömyyden suhteen - katsotaan sitten keväämmällä, sillä onhan näitä esimerkkejä "syksyn mestareista" jo vino pino suomalaisen (SM-)liiga-historian hyllyillä.
Ei siinä, vituttaahan ne tappiot paskojen peliesitysten jälkeen edelleen näin syksylläkin, ei se siitä parane, mutta nyt olen kuitenkin kärsivällinen ja annan aikaa niin joukkueelle kuin itsellenikin.
Tämmöisiä mm. piirtelin syssymmällä, kun peli oli aika kuraa ja pisteitä ei oikein tullut tappavaan tahtiin.
Noh, nyt on sitten tullut... pisteitä, sano: piikkipaikka 1ügassa reiluhkolla erolla seuraavaan, 13 tappiotonta peliä peräkkäin, maaliero, tehdyt maalit, päästetyt maalit, jne...
Tuskin kukaan kannattajista tällaista odotti takavuosien rämpimisen puuduttamina, vaikka paikka kuuden sakissa liennee ollut minimivaatimus tähänkin aikaan, keväästä puhumattakaan. Kevääseen on toki matkaa ja paljon voi ja kerkiää tapahtumaan, mutta pääasia eli peli on kunnossa ja joukkue terve (kop, kop, kop...).
Juhi on tärkeä pala joukkuetta ja nyt lähtiessään olisi iso menetys. Mutta - niin se vaan menee, kuten eräs entinen autokauppias tuumi: "Näillä mennään..." eli ei auta jäädä itkemään.
Tässä vaiheessa, maaottelutauolla, kun kolmannes on pelattu, olen toli haltioissani joukkueen peliesityksistä ja menestyksestä, suorastaan dominoinnista kaukalossa, mutta vieläkään en ala keulimaan mestaruuksilla, tms. Ehkä se on sitä minun taikauskoani ja toisaalta kokemuksen tuomaa varovaisuutta - ne "syksyn mestarit", nääs.
