Aarne "Dynamo" Honkavaaran kirja herätti paljon asioita mieleeni.
"Rakkaudesta jääkiekkoon". Dynamon kohdalla tämä on osuvin kuvaus. Siksi pitäisi kuunnella vielä elävän legendan puhetta, jota onneksi on vihdoinkin saatu kirjoihin ja kansiin. Aarne puhui julkistustilaisuudessa siitä että "ennen kiekko oli liian kikkailua, mutta nyt ollaan menty jo liiallisuuksiin yksinkertaistamisen kanssa. Nykykiekkoa ei ole kiva katsoa. Siitä puuttuu luovuus. Jääkiekon kuuluisi olla kivaa. Ja myös katsella."
Jokainen ymmärtää että kortinpeluukin on kivaa niin kauan kunnes aletaan pelata rahasta. Kaveritkin alkavat hiota toisilleen kun sataset vaihtavat omistajaa. Sen jälkeen kivaa on enään voittajalla.
Kiekkoilu on mennyt kaupalliseksi, kuten kaikki muukin, joten tämäkin alkaa olla kivaa vain voittajille.
Pelaajat ovat palveluammatissa, sillä heidän palveluistaan maksavat katsojat. Ikävä kyllä.
Ei. En ole rahanvaltaa vastaan taisteleva mohikaani. Semmoiseen taitaa olla enään ihan turha tuhlata aikaansa. Sota on hävitty.
Olen jo pitkään surrut luovuuden katoamista jääkiekosta. Joukkeet on "pakko" kasata isoista, "KasiKaseista" joka on parasta mitä Kanadalainen kiekko on tuottanut (tätä mieltä todella on moni jääkiekon asiantuntija, minä en). Järventielle annettiin palautetta että "massaa lisää" ja näin on sanottu lukemattomille pelaajille. Varsinkin Euroopassa. Pohjois-Amerikassa tämä alkaa olla jo normi jonka kaikki tajuavat.
Nyt Köke sai massaa lisää ja portit NHL:ään aukeni. Se antaa paljon rahaa, kunniaa ja tuo pienen pojan unelmat todeksi. Kuka tästä sitten kärsii?
- Jääkiekon katsojat.
Itse seuraan erittäin tarkasti NHL:ää, SM-liigan ohella. Siellä ollaan myös tietyissä tahoissa huolissaan suunnasta mihin jääkiekko on menossa. Jopa Brendan Shanahan (Detroit Red Wings), joidenkin muiden pelaajien ja jääkiekkoihmisten ohella ovat vaatineet kaukalon leventämistä. Shanahan on argumentoinut sitä sillä, että "kaukalo ei ole kasvanut sitä tahtia mitä taito, nopeus, massa ja varusteet." Kannattaa pysähtyä miettiä miksi ammattilainen puhuu näin.
On silti ikävää että SM-liiga on monelle "ponnahduslauta", "farmi", "tie unelmaan", "paikka kehittyä" yms yms. Enään ei unelmissa ole joskus voittaa Suomen mestaruus. Vaan Stanley Cup. Pysteistä himotuin. Sellaista se on. Suomen Mestaruus on nykyään enään "ihan kiva".
Paitsi... jääkiekon katsojille.
Kun muistelee oksasia ja niemisiä, tulee tippa linssiin palatessa nykyaikaan. Ennen hiottiin henkilökohtaisia kikkoja, tekniikoita joilla säväytettiin ja tehtiin maaleja. Nummelin soitteli viuluaan ja Suden Timo häkellytti kaikki kääntölämäreillään. Katsojat haukkoivat henkeä ja miehet nauroivat toistensa jekuille ja limutuksille. Niin niitä kutsuttiin.
Lähihistoriasta tulee mieleen vain muutamia jotka pitivät jääkiekosta niin paljon että harjoittelivat luovuuttaan treeneissä ja omalla ajallaan. Juha Hautamaa yritti ikuisesti kikkojaan, vaikka hyöty/onnistumisprosentti ei ollut kova. Mitä sitten? Hadella on huumorintajua ja luovuutta sekä iloa. Pian Hadekin alkoi taipua tosiasioiden edessä sekä valmentajien ja omien kokemusten valossa, "ettei semmosia pirä tehrä".
Ennen oli kaukolo suuri, varusteet pieniä, rahalliset korvaukset pieniä ja yleisömäärät suuria. Nyt ihmetellään katsojapulaa ja muutellaan sääntöjä ja syytellään tuomareita. Syytetään kahvausta ja ihmetellään tahallisia loukkaannuttamisyrityksiä. Miksei kukaan tee mitään oikeasti?
Pitääkö taas löytää se ikuinen perkele taas tähänkin asiaan. Se joka pilaa kaiken. Eli raha. Kaupallistuminen. Ehkä se on näin ja sille ei voi mitään. Vai voiko?
Todellinen valopilkku räjähti mediaan 24.3.96 kun The Goal syntyi. Tekijänä, HIFKissä ja Kalpassakin vieraillut, Mike Legg. Mike Legg oli maalintakana, kiepsautti kiekon lavan päälle ja pisti maalin takaa kiekon "ylämursuun", lacrosse tyyliin. Tästä maalista tuli maali joka pitkään herätti keskustelua. Jotkut yrittivät keksiä sääntöä tämmöisten kieltämiseksi, mutta suurin osa kiekkokansasta oli erimieltä. Lopulta Mike sai jopa 1997 ESPN:n "ESPY Awardin" kauden upeimmasta suorituksesta. Onneksi.
Maali on muuten nähtävissä täällä: http://www.saunalahti.fi/~jarze/The_Goal/Mike_Legg-TheGoal.mpg
Onko tämä nyt hieno, on täysin mielipide asia. Minusta se on hieno. The Hieno.
Missä vaiheessa ja kuka tappaa luovuuden? Jääkiekko on peli. Siis PELI. Eipä vastaa suurin osa haastattelemistani junnuista että "raha", kun kysytään että miksi pelaat jääkiekkoa? Monet kyllä tahtovat siitä ammatin, mutta lapsi ei osaa elää tulevaisuudessa, sillä historiakin on vielä niin lyhyt. Lapsi tahtoo vain pelata. Se on niin kivaa.
Jossain vaiheessa alkavat panokset kasvaa ja pelistä kasvaakin ammatti. Vain joillekkin. Pelistä tulee työ. Aikuiset tekevät työtä ja ikävä kyllä, työ on usean lapsen mielestä "ihan tyhmää". Jossain vaiheessa pelaajia käsketään lopettaa leikkiminen ja aloittaa "ammatillinen kasvu". Monella tähän kasvuun lopahtaa ilo ja luovuus.
Esimerkit alkavat loppua. Helminen ei enään kauaa pelaa. Nieminen ei enään mahdu tekemään kikkojaan.
Mitäs nyt?
Hittojako minä tiedän? Toivottavasti joku tietää? Kuka on vastuussa lajista? Mitä katsojat tahtovat nähdä? Ja kuka tästä kaikesta määrää? Järjen mukaan asiakkaat, kuluttajat, palkanmaksajat eli katsojat. Vaan näin ei tietenkään ole. Siksi on olemassa liittoja ja järjestöjä. Ihan kiva, mutta miksei mitään tapahdu? Miksi tästä vaan kirjoitellaan ja luetaan lehdistä? Mikäs WTC-tapahtuma kiekossa tarvitaan että täällä herätään?
Niinpä niin. Tällaisia ajatuksia. Toivottomia? En tiedä.
Ymmärrän että taitokiekon ihailu on mielipidekysymys, mutta siksi juuri siitä pitää keskustella. Mielipideasioista voidaan väitellä, factoista se on täysin turhaa.
Lapsi on terve kun se leikkii, mutta sairas kun se lopettaa sen, tullessaan "aikuiseksi".
ps. Taitokiekon ystäville, täältä löytyy toinenkin luova maali. http://www.saunalahti.fi/~jarze/The_Goal/0210hems.mpeg
"Rakkaudesta jääkiekkoon". Dynamon kohdalla tämä on osuvin kuvaus. Siksi pitäisi kuunnella vielä elävän legendan puhetta, jota onneksi on vihdoinkin saatu kirjoihin ja kansiin. Aarne puhui julkistustilaisuudessa siitä että "ennen kiekko oli liian kikkailua, mutta nyt ollaan menty jo liiallisuuksiin yksinkertaistamisen kanssa. Nykykiekkoa ei ole kiva katsoa. Siitä puuttuu luovuus. Jääkiekon kuuluisi olla kivaa. Ja myös katsella."
Jokainen ymmärtää että kortinpeluukin on kivaa niin kauan kunnes aletaan pelata rahasta. Kaveritkin alkavat hiota toisilleen kun sataset vaihtavat omistajaa. Sen jälkeen kivaa on enään voittajalla.
Kiekkoilu on mennyt kaupalliseksi, kuten kaikki muukin, joten tämäkin alkaa olla kivaa vain voittajille.
Pelaajat ovat palveluammatissa, sillä heidän palveluistaan maksavat katsojat. Ikävä kyllä.
Ei. En ole rahanvaltaa vastaan taisteleva mohikaani. Semmoiseen taitaa olla enään ihan turha tuhlata aikaansa. Sota on hävitty.
Olen jo pitkään surrut luovuuden katoamista jääkiekosta. Joukkeet on "pakko" kasata isoista, "KasiKaseista" joka on parasta mitä Kanadalainen kiekko on tuottanut (tätä mieltä todella on moni jääkiekon asiantuntija, minä en). Järventielle annettiin palautetta että "massaa lisää" ja näin on sanottu lukemattomille pelaajille. Varsinkin Euroopassa. Pohjois-Amerikassa tämä alkaa olla jo normi jonka kaikki tajuavat.
Nyt Köke sai massaa lisää ja portit NHL:ään aukeni. Se antaa paljon rahaa, kunniaa ja tuo pienen pojan unelmat todeksi. Kuka tästä sitten kärsii?
- Jääkiekon katsojat.
Itse seuraan erittäin tarkasti NHL:ää, SM-liigan ohella. Siellä ollaan myös tietyissä tahoissa huolissaan suunnasta mihin jääkiekko on menossa. Jopa Brendan Shanahan (Detroit Red Wings), joidenkin muiden pelaajien ja jääkiekkoihmisten ohella ovat vaatineet kaukalon leventämistä. Shanahan on argumentoinut sitä sillä, että "kaukalo ei ole kasvanut sitä tahtia mitä taito, nopeus, massa ja varusteet." Kannattaa pysähtyä miettiä miksi ammattilainen puhuu näin.
On silti ikävää että SM-liiga on monelle "ponnahduslauta", "farmi", "tie unelmaan", "paikka kehittyä" yms yms. Enään ei unelmissa ole joskus voittaa Suomen mestaruus. Vaan Stanley Cup. Pysteistä himotuin. Sellaista se on. Suomen Mestaruus on nykyään enään "ihan kiva".
Paitsi... jääkiekon katsojille.
Kun muistelee oksasia ja niemisiä, tulee tippa linssiin palatessa nykyaikaan. Ennen hiottiin henkilökohtaisia kikkoja, tekniikoita joilla säväytettiin ja tehtiin maaleja. Nummelin soitteli viuluaan ja Suden Timo häkellytti kaikki kääntölämäreillään. Katsojat haukkoivat henkeä ja miehet nauroivat toistensa jekuille ja limutuksille. Niin niitä kutsuttiin.
Lähihistoriasta tulee mieleen vain muutamia jotka pitivät jääkiekosta niin paljon että harjoittelivat luovuuttaan treeneissä ja omalla ajallaan. Juha Hautamaa yritti ikuisesti kikkojaan, vaikka hyöty/onnistumisprosentti ei ollut kova. Mitä sitten? Hadella on huumorintajua ja luovuutta sekä iloa. Pian Hadekin alkoi taipua tosiasioiden edessä sekä valmentajien ja omien kokemusten valossa, "ettei semmosia pirä tehrä".
Ennen oli kaukolo suuri, varusteet pieniä, rahalliset korvaukset pieniä ja yleisömäärät suuria. Nyt ihmetellään katsojapulaa ja muutellaan sääntöjä ja syytellään tuomareita. Syytetään kahvausta ja ihmetellään tahallisia loukkaannuttamisyrityksiä. Miksei kukaan tee mitään oikeasti?
Pitääkö taas löytää se ikuinen perkele taas tähänkin asiaan. Se joka pilaa kaiken. Eli raha. Kaupallistuminen. Ehkä se on näin ja sille ei voi mitään. Vai voiko?
Todellinen valopilkku räjähti mediaan 24.3.96 kun The Goal syntyi. Tekijänä, HIFKissä ja Kalpassakin vieraillut, Mike Legg. Mike Legg oli maalintakana, kiepsautti kiekon lavan päälle ja pisti maalin takaa kiekon "ylämursuun", lacrosse tyyliin. Tästä maalista tuli maali joka pitkään herätti keskustelua. Jotkut yrittivät keksiä sääntöä tämmöisten kieltämiseksi, mutta suurin osa kiekkokansasta oli erimieltä. Lopulta Mike sai jopa 1997 ESPN:n "ESPY Awardin" kauden upeimmasta suorituksesta. Onneksi.
Maali on muuten nähtävissä täällä: http://www.saunalahti.fi/~jarze/The_Goal/Mike_Legg-TheGoal.mpg
Onko tämä nyt hieno, on täysin mielipide asia. Minusta se on hieno. The Hieno.
Missä vaiheessa ja kuka tappaa luovuuden? Jääkiekko on peli. Siis PELI. Eipä vastaa suurin osa haastattelemistani junnuista että "raha", kun kysytään että miksi pelaat jääkiekkoa? Monet kyllä tahtovat siitä ammatin, mutta lapsi ei osaa elää tulevaisuudessa, sillä historiakin on vielä niin lyhyt. Lapsi tahtoo vain pelata. Se on niin kivaa.
Jossain vaiheessa alkavat panokset kasvaa ja pelistä kasvaakin ammatti. Vain joillekkin. Pelistä tulee työ. Aikuiset tekevät työtä ja ikävä kyllä, työ on usean lapsen mielestä "ihan tyhmää". Jossain vaiheessa pelaajia käsketään lopettaa leikkiminen ja aloittaa "ammatillinen kasvu". Monella tähän kasvuun lopahtaa ilo ja luovuus.
Esimerkit alkavat loppua. Helminen ei enään kauaa pelaa. Nieminen ei enään mahdu tekemään kikkojaan.
Mitäs nyt?
Hittojako minä tiedän? Toivottavasti joku tietää? Kuka on vastuussa lajista? Mitä katsojat tahtovat nähdä? Ja kuka tästä kaikesta määrää? Järjen mukaan asiakkaat, kuluttajat, palkanmaksajat eli katsojat. Vaan näin ei tietenkään ole. Siksi on olemassa liittoja ja järjestöjä. Ihan kiva, mutta miksei mitään tapahdu? Miksi tästä vaan kirjoitellaan ja luetaan lehdistä? Mikäs WTC-tapahtuma kiekossa tarvitaan että täällä herätään?
Niinpä niin. Tällaisia ajatuksia. Toivottomia? En tiedä.
Ymmärrän että taitokiekon ihailu on mielipidekysymys, mutta siksi juuri siitä pitää keskustella. Mielipideasioista voidaan väitellä, factoista se on täysin turhaa.
Lapsi on terve kun se leikkii, mutta sairas kun se lopettaa sen, tullessaan "aikuiseksi".
ps. Taitokiekon ystäville, täältä löytyy toinenkin luova maali. http://www.saunalahti.fi/~jarze/The_Goal/0210hems.mpeg