Lunnassumma on huomioonottaen Minna Nurmisen äidin varallisuuden todella korkea. Lehtien mukaan varallisuutta olisi n.39 miljoonaa josta kidnappaaja halusi siis 10 miljoonaa. Siis yli neljänneksen!
Tuo kaappaajahan on mm. käynyt kommentoimassa aika montaa Uuden Suomen uutista omalla nimellään. Aserajoitukset ovat kaveria kuohuttaneet.
Uudesta Suomesta puheenollen. Niklas Herlin teki
vetoomuksen Uuden Suomen sivuilla ettei lehdet kirjoittaisi yksityiskohtia. Herlin kirjoittaa:
"Tänä viikonloppuna toimittajien on syytä ymmärtää vastuunsa. Yksityiskohtien haaliminen tai niiden julkaiseminen olisi kohtuutonta paitsi sukulaisteni, myös yhteiskunnan kannalta. On syytä miettiä mitä kirjoittaa, mihin tai milloin, kun ollaan näin uusien ja vakavien asioiden kanssa tekemisissä."
Ok. Ihan totta. Toimittajien pitäisi ajatella laajempaa kuvaa kuin vaan lukijamääriä ja sitä kautta saatavia tuloja. On muitakin arvoja kuten uhrien ja heidän omaistensa kunnioitus sekä vastuu koko yhteiskunnasta.
Tosin vähän hämmentää, että samainen Herlin oli vuosi sitten
tätä mieltä:
"Nykyään ei voi lukea tai nähdä tai kuulla poliitikkoa, joka ei syyttäisi kohusta mediaa. Rupee riepomaan! Mediako käski valehdella uuden naisystävän ensitapaamisesta? Pahat toimittajat lähettivät eroottiselle tanssijalle 200 tekstiviestiä? Oliko se toimittaja joka Jokelassa ampui? Toimittajatko järjestivät Aasiassa hyökyaallon? Toimittajat pidättivät sisäpiirikaupoista epäillyn? Ei. Ei. Ei. Ei.
Toimittajien täytyy tehdä parhaansa saadakseen lukijoille, kuulijoille ja katsojille luettavaa, kuultavaa ja katsottavaa. Toimittajat, tai heidän työnantajansa kilpailevat lukijoiden, kuulijoiden ja katsojien ajasta...
Talouselämän, politiikan, urheilun, kulttuurin ja mitä kaikkia asioita onkaan, päättäjät saavat nyt ottaa lusikan kauniiseen käteen. Asia on nimittäin näin: toimittajillekin on suotava oikeus harjoittaa tärkeää ammattiaan."
Olen hieman hämmentynyt. Pitikö nyt toimittajien vai toimittajien kritisioiden ottaa se lusikka kauniiseen käteensä? Eivätkö toimittajien pidäkkään tehdä kaikkea saadaksensa lukijoille/kuulijoille/katsojille pällisteltävää? Pitäisikö nyt sittenkin ihan pikkuisen rajoittaa toimittajien kirjoittelua kun kyse oli omasta sukulaisesta? Palataan tähän "antaa toimittajien tehdä mitä parhaaksi näkevät" - ohjenuoraan sitten kun kyse mulle tuntemattomista ihmisistä kuten Jokelan tai tulevien katastrofien uhrit?
No, myönnettäköön. N.Herlinin ristiriitaisuus on hyvin inhimillistä.