Hartiapankki
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Sport ja kaikkinainen urheilu vaasalaisittain
Jääkiekon taktiset hienoudet ja termit ovat aika hepreaa meikäläiselle, kaikenmaailman pelikirjoista puhumattakaan. Seuraavassa kuitenkin vähän pohdintaa siitä, minkälaisin eväin Sport lähtee pettymykseen loppneen kauden jälkeen rakentamaan joukkuetta tulevaan kauteen ja kohti Mestiksen voittoa. Liiga-sana on tarkoituksella pannassa, koska ennen sitä on joka tapauksessa voitettava Mestis. Tämä oli jo tällä kaudella pelaajien ja valmennusjohdon ykköstavoite, mutta osin seurajohto, kannattajat ja media puhuivat vain liiganoususta.
Miten voitetaan Mestis-mestaruus? Kysymys pitäisi tietenkin heittää Mikkelin suuntaan, 7 vuoden aikana 6 finaalipaikkaa ja 4 mestaruutta on aika kova referenssi. Pelityylejä ja joukkueita on kuitenkin vaikea kopioida suoraan eikä moista moni kannattaja haluaisikaan. Jokaisella joukkueella on oma identiteettinsä, joka säilyy kaudesta toiseen.
Pelityyli. Rymistely, jatkuva liike vai huipputaitavuus? Sportilta on aina löytynyt näitä kaikkia. On ollut huipputaitavaa ykkös,-ja kakkosketjua, vahvaa ja liikkuvaa karvausketjua ja rymistelevää periksi ei anneta-ketjua. Silti viiri on jäänyt puuttumaan joka kevät. Tänä vuonna Sport nostettiin Mestiksen ehdottomaksi voittajasuosikiksi, ja materiaalin laajuutta ihasteltiin muuallakin kuin Vaasassa. Kuitenkin noutaja tuli huomattavasti aikaisemmin kuin oli tarkoitus.
Runkosarjassa trendinä oli se, että jos maali tai pari saatiin suht nopeasti aikaan, ei Sportin voittoa estänyt mikään. Sitten jos avausmaalia ei saatukaan heti aikaan, alkoi väkinäisyys ja mailan puristaminen. Paikkoja toki luotiin edelleen, mutta vastustajan maalivahti sai rauhassa nostaa torjuntaprosenttiaan kun kotkapaitojen laukaukset jäivät milloin Tarkin, milloin Kokkosen tai muiden ennalta selvästi heikommaksi arvioitujen joukkueiden maalivahtien räpylöihin.
Miksi nuo illat muuttuivat sitten niin vaikeiksi? Millälailla Sportin pitäisi muuttaa pelityyliään ensi kaudeksi, jotta tasainen suorittaminen jatkuisi läpi koko kauden?
Yksi avainasia on tällaiselle kotisihvosellekin päivänselvä; kurinalaisuus. Tuo sana tuo ehkä monelle mieleen Dufvan ja 1000 pitkää kiekkoa, mutta totuus on että kaiken sen taustalla on toimiva PELITYYLI. Jukureihin haalittiin sopivia pelaajia, jotka olivat valmiita noudattamaan Dufvan vaatimaa pelityyliä jokaisessa pelissä, koko pelin ajan. Onko Sportilla ollut toimivaa ja näkyvää pelityyliä tällä kaudella?
Tuo kurinalaisuus ei päde pelkästään Dufva-kiekossa. Tietyn pelityylin tinkimättömällä noudattamisella voidaan päästä hyviin tuloksiin, pelityylin ollessa jotain rymistelyn ja taitokiekon välimaastosta.
Otetaan esimerkki, minkälaisia pelityylejä ensi kaudella voitaisiin käyttää, esimerkkeinä Sportin tämän kauden pelaajia käyttäen:
Pelityyli Pahkala
Sport tullaan tuntemaan ensi kaudella joukkueena, joka ei kumarra mitään eikä ketään. Jokaisessa vaihdossa haetaan taklauksia ja pyritään pehmittämään vastustajan parhaat pelaajat ja saamaan näiden pelihuumori katoamaan. Oma peli on suoraviivaista kiekon toimittamista maalille, jossa isokokoiset maskimiehet hakkaavat reboundeja sisään. Rymistelyä ja taklauksia haetaan kautta linjan, ns. taitopelaajia myöten.
Kaudella saattaa tulla muutamia ottelurangaistuksia, jotkut taklaukset saattavat mennä 'yli', mutta trendi on se että kun laidat ryskyy kotona ja vieraskaukalossa, on Sport jo ottanut yliotteen vastustajasta.
Arkkityypit: Pahkala, Riska, Kiviniemi, Varakas
Pelityyli Hjerpe
Hjerpen mallissa karvauspeli on suuressa roolissa, samoin suunnanmuutokset silloin kun menetetään/saadaan kiekko. Pelityyli on kuluttava, mutta vastustajan alueelle isketään heti kun on paikka eikä anneta yhtään liikaa aikaa pelin rakentamiseen. Karvaus ja jatkuva paine saavat aikaan kiekonriistoja, joista pyritään iskemään heti vastaiskuilla. Pyritään siihen että aina on vähintään yksi mies heti kärkkymässä läpiajoa, ja tälle sitten nopea avaus. Pelityyli vaatii paljon hyväkuntoisia miehiä ja jatkuvaa vastustajan kiekollisen miehen haastamista.
Arkkityypit: Hjerpe, MacNeil, Salmivirta, Laitinen, Pernaa
Pelityyli Westerback
Joukkue rakennetaan perinteisesti selkeiden, klassisten senttereiden varaan. Joukkue pyrkii hallitsemaan ja pitämään kiekkoa, avauksia haetaan tarvittaessa niin kauan että oma vapaa pelaaja löytyy. Hyökkäyspään voima perustuu taitavien yksilöiden kiekon pitämiseen, puolustajien oikea-aikaisiin maalille nousuihin ja selkeiden maalipaikkojen rakentamiseen. Toivotaan-toivotaan-roiskaisuja ei harrasteta, vaan peliä jauhetaan niin kauan kuin vastustajan pelaajat ovat pyörryksissä ja selkeä maalipaikka tulee. Peli on kaunista katsottavaa.
Arkkityypit: Westerback, Jämsä, Nabb, Hallbäck
Ei jako tietenkään ole noin mustavalkoinen, tämän vuoden joukkue ja pelityyli on ollut ripaus noita kaikkia. Onko tässä kuitenkin tietynlaisen kipsin ja pelien äkkinäisen loppumisen syy, koska ketjut olivat lopulta aika erilaisia? Pitäisikö ensi kauden joukkue olla enemmän jonkin tietyn pelityylin näköinen, eli koko joukkue pyrkii suorittamaan jotain tiettyä yksinkertaista teemaa kurinalaisesti koko kauden ajan? Tämä teema, on se sitten rymistely, jatkuva ajokoiramainen karvaaminen tai oma kokonaisvaltainen kiekollinen hallinta, olisi se punainen lanka koko kauden, eikä siltä tieltä livettäisi kun siihen on kerran opittu ja sitä varten harjoiteltu.
Viime kausina Sportin pelejä on ollut mukava katsella, ne ovat olleet yleisöystävällistä viihdettä. 'Mestiksen IFK' ei ole ihan tuulesta temmattu. Samalla kun on saanut nauttia hienoista kuvioista, taklauksista ja taituruudesta, on pelejä usein leimannut kurittomuus. Suorastaan idioottimaisia jäähyjä on hankittu hankaliin paikkoihin. Ensi kaudella, oli pelityyli sitten mikä hyvänsä, toivoisi sen kurinalaisempaa noudattamista. Yksinkertainen on parempi kuin monimutkainen, ainakin jääkiekon taktiikoista puhuttaessa, ja yksinkertaisempaa taktiikkaa on helpompi noudattaakin.
Toivoisin tähän ketjuun analyysejä ja toiveita siitä, minkälaisella joukkueella ja minkätyylisellä pelaamisella yritetään hakea sitä mestaruutta ensi vuonna.
Miten voitetaan Mestis-mestaruus? Kysymys pitäisi tietenkin heittää Mikkelin suuntaan, 7 vuoden aikana 6 finaalipaikkaa ja 4 mestaruutta on aika kova referenssi. Pelityylejä ja joukkueita on kuitenkin vaikea kopioida suoraan eikä moista moni kannattaja haluaisikaan. Jokaisella joukkueella on oma identiteettinsä, joka säilyy kaudesta toiseen.
Pelityyli. Rymistely, jatkuva liike vai huipputaitavuus? Sportilta on aina löytynyt näitä kaikkia. On ollut huipputaitavaa ykkös,-ja kakkosketjua, vahvaa ja liikkuvaa karvausketjua ja rymistelevää periksi ei anneta-ketjua. Silti viiri on jäänyt puuttumaan joka kevät. Tänä vuonna Sport nostettiin Mestiksen ehdottomaksi voittajasuosikiksi, ja materiaalin laajuutta ihasteltiin muuallakin kuin Vaasassa. Kuitenkin noutaja tuli huomattavasti aikaisemmin kuin oli tarkoitus.
Runkosarjassa trendinä oli se, että jos maali tai pari saatiin suht nopeasti aikaan, ei Sportin voittoa estänyt mikään. Sitten jos avausmaalia ei saatukaan heti aikaan, alkoi väkinäisyys ja mailan puristaminen. Paikkoja toki luotiin edelleen, mutta vastustajan maalivahti sai rauhassa nostaa torjuntaprosenttiaan kun kotkapaitojen laukaukset jäivät milloin Tarkin, milloin Kokkosen tai muiden ennalta selvästi heikommaksi arvioitujen joukkueiden maalivahtien räpylöihin.
Miksi nuo illat muuttuivat sitten niin vaikeiksi? Millälailla Sportin pitäisi muuttaa pelityyliään ensi kaudeksi, jotta tasainen suorittaminen jatkuisi läpi koko kauden?
Yksi avainasia on tällaiselle kotisihvosellekin päivänselvä; kurinalaisuus. Tuo sana tuo ehkä monelle mieleen Dufvan ja 1000 pitkää kiekkoa, mutta totuus on että kaiken sen taustalla on toimiva PELITYYLI. Jukureihin haalittiin sopivia pelaajia, jotka olivat valmiita noudattamaan Dufvan vaatimaa pelityyliä jokaisessa pelissä, koko pelin ajan. Onko Sportilla ollut toimivaa ja näkyvää pelityyliä tällä kaudella?
Tuo kurinalaisuus ei päde pelkästään Dufva-kiekossa. Tietyn pelityylin tinkimättömällä noudattamisella voidaan päästä hyviin tuloksiin, pelityylin ollessa jotain rymistelyn ja taitokiekon välimaastosta.
Otetaan esimerkki, minkälaisia pelityylejä ensi kaudella voitaisiin käyttää, esimerkkeinä Sportin tämän kauden pelaajia käyttäen:
Pelityyli Pahkala
Sport tullaan tuntemaan ensi kaudella joukkueena, joka ei kumarra mitään eikä ketään. Jokaisessa vaihdossa haetaan taklauksia ja pyritään pehmittämään vastustajan parhaat pelaajat ja saamaan näiden pelihuumori katoamaan. Oma peli on suoraviivaista kiekon toimittamista maalille, jossa isokokoiset maskimiehet hakkaavat reboundeja sisään. Rymistelyä ja taklauksia haetaan kautta linjan, ns. taitopelaajia myöten.
Kaudella saattaa tulla muutamia ottelurangaistuksia, jotkut taklaukset saattavat mennä 'yli', mutta trendi on se että kun laidat ryskyy kotona ja vieraskaukalossa, on Sport jo ottanut yliotteen vastustajasta.
Arkkityypit: Pahkala, Riska, Kiviniemi, Varakas
Pelityyli Hjerpe
Hjerpen mallissa karvauspeli on suuressa roolissa, samoin suunnanmuutokset silloin kun menetetään/saadaan kiekko. Pelityyli on kuluttava, mutta vastustajan alueelle isketään heti kun on paikka eikä anneta yhtään liikaa aikaa pelin rakentamiseen. Karvaus ja jatkuva paine saavat aikaan kiekonriistoja, joista pyritään iskemään heti vastaiskuilla. Pyritään siihen että aina on vähintään yksi mies heti kärkkymässä läpiajoa, ja tälle sitten nopea avaus. Pelityyli vaatii paljon hyväkuntoisia miehiä ja jatkuvaa vastustajan kiekollisen miehen haastamista.
Arkkityypit: Hjerpe, MacNeil, Salmivirta, Laitinen, Pernaa
Pelityyli Westerback
Joukkue rakennetaan perinteisesti selkeiden, klassisten senttereiden varaan. Joukkue pyrkii hallitsemaan ja pitämään kiekkoa, avauksia haetaan tarvittaessa niin kauan että oma vapaa pelaaja löytyy. Hyökkäyspään voima perustuu taitavien yksilöiden kiekon pitämiseen, puolustajien oikea-aikaisiin maalille nousuihin ja selkeiden maalipaikkojen rakentamiseen. Toivotaan-toivotaan-roiskaisuja ei harrasteta, vaan peliä jauhetaan niin kauan kuin vastustajan pelaajat ovat pyörryksissä ja selkeä maalipaikka tulee. Peli on kaunista katsottavaa.
Arkkityypit: Westerback, Jämsä, Nabb, Hallbäck
Ei jako tietenkään ole noin mustavalkoinen, tämän vuoden joukkue ja pelityyli on ollut ripaus noita kaikkia. Onko tässä kuitenkin tietynlaisen kipsin ja pelien äkkinäisen loppumisen syy, koska ketjut olivat lopulta aika erilaisia? Pitäisikö ensi kauden joukkue olla enemmän jonkin tietyn pelityylin näköinen, eli koko joukkue pyrkii suorittamaan jotain tiettyä yksinkertaista teemaa kurinalaisesti koko kauden ajan? Tämä teema, on se sitten rymistely, jatkuva ajokoiramainen karvaaminen tai oma kokonaisvaltainen kiekollinen hallinta, olisi se punainen lanka koko kauden, eikä siltä tieltä livettäisi kun siihen on kerran opittu ja sitä varten harjoiteltu.
Viime kausina Sportin pelejä on ollut mukava katsella, ne ovat olleet yleisöystävällistä viihdettä. 'Mestiksen IFK' ei ole ihan tuulesta temmattu. Samalla kun on saanut nauttia hienoista kuvioista, taklauksista ja taituruudesta, on pelejä usein leimannut kurittomuus. Suorastaan idioottimaisia jäähyjä on hankittu hankaliin paikkoihin. Ensi kaudella, oli pelityyli sitten mikä hyvänsä, toivoisi sen kurinalaisempaa noudattamista. Yksinkertainen on parempi kuin monimutkainen, ainakin jääkiekon taktiikoista puhuttaessa, ja yksinkertaisempaa taktiikkaa on helpompi noudattaakin.
Toivoisin tähän ketjuun analyysejä ja toiveita siitä, minkälaisella joukkueella ja minkätyylisellä pelaamisella yritetään hakea sitä mestaruutta ensi vuonna.