Tänään tuli ostettua Popedan Harasoo ja Bon Jovin 7800 Fahrenheit yhteishintaan 24 euroa. Pidin hyvänä hintana.
Toisessa vinyyliketjussa joku aika sitten kerroin, että joulupukki toi LP-soittiminen ekaa kertaa tällä vuosituhannella, kaivoin vanhan välttämättömyyspinkan levyjä varastosta ja oon täydennellyt sitä nyt ehkä vähän turhankin kovalla kiimalla. Oon sitä ikää ettei tässä mitään uutta musaa enää osaa kaivata, ainakaan vakiokuunteluun saakka, mutta onneksi sitä vanhaa hyvääkin on niin saatanasti.
En uskalla oikein mennä edes laskemaan, mutta kyllähän tuossa ainakin parikymmentä plättyä on tullut ostettua, ja lisäksi on sellainen pakkomielteinen hinku koko ajan selata Huutonettiä ja Toria ja juosta kirppiksillä pläräämässä levyjä. Ei tässä taida olla kuin sellainen 4-5 pakkohankintaa odottamassa löytymistään (sopivaan hintaan) mutta kyllähän sellaiset yllätyslöydötkin on kivoja, sellaiset joita ei edes tiennyt haluavansa löytää.
Mutta yhden "uuden" yhtyeen tässä löysin ja pari senkin levyä hankkinut, levyjä, kappaleita ja bändi jota en ole koskaan aiemmin kuunnellut. Tosin nämäkin "uutuudet" on tehty 1986 ja 1988. Pienellä taustatarinalla: Joskus 1980-luvun lopulla meillä ei näkynyt MTV (siis se Music TV ja vieläpä se alkuperäinen versio siitä joka esitti musiikkivideoita ja bändejä jne.), mutta jostain varmaan jonkun tutun kautta välillä tuli vhs-kasetilla Headbanger's Ballia tai ihan vaan päivän ohjelmavirtaa nauhoitettuna. Hämärästi muistan yhden sellaisen ja kuinka se sisälsi ihan B-luokan bändejä, nimiä kuten Kix ja Tuff ja Keel ja Winger -- periaatteessa sitä samaa kamaa mitä muutenkin kuunteli, mutta just nää ei vaan niin kiinnostaneet. No se oli sellainen päivän tai parin juttu ja vhs-nauha, sen sisältö ja kaikki koko lailla jäi ja unohtui. Paitsi että aika ajoin jopa vuosikymmenten ajan aina silloin tällöin päässäni soi yksi laulurivi, sellainen kireän pontevasti laulettu "When I was a young boy". En koskaan tiennyt mikä se on, mutta yhdistin sen aina siihen Keel/Dokken/yms.-videokasettiin. Kunnes oltiin ehkä jo jossain vuoden 2015 jälkeen, neljännesvuosisata myöhemmin, ja laitoin Spotifysta jonkun varmaan "Mötley Crüe Radion" tai vastaavan soimaan, siis sellainen sekoituslista joka kaivaa sieltä ko. bändin piisejä ja vastaavaan genreen sen hengenheimolaisiksi Spotifyn luokittelemia bändejä. Siinä muiden mukana alkoi sitten joku mulle tuntematon kappale soimaan ohimoihini (luujohdekuulokkeet), ei ollut kännykkää lähellä etten nähnyt mikä on, mutta kun introriffien jälkeen nasahti piukasti "When I was a young boy!", tiesin heti että siinä on nyt se saakelin vuosikymmenten korvamadon pätkä! Ja se oli Cinderellan Somebody Save Me. Olin toki tiennyt bändin, mutta en ollut koskaan kuunnellut. Nyt kuuntelin tämän yhden piisin ja tykkäsin ja lisäsin sen joillekin omille listoillekin. Pikakelauksella eteenpäin kymmenisen vuotta ja jossain ehkä vastaavanlaisessa vahingossa osui kohdalle saman bändin balladi Don't Know What You Got (Till It's Gone), mule korvaosuma nro 2, ja siitä muutamaa aikaa myöhemmin oltiinkin jo vinyylisoittimen ääressä, vinyylikaupoilla, osui yksi Cinderellan levy kohdille, ostin, menin kotiin, kuuntelin ja ostin netistä toisenkin levyn. Taidan ostaa kolmannenkin jos taas sattuu silmille.