Minkä puolesta olisit valmis kuolemaan?

[Ikävänkantaja]

Otsikko tiivistää oleellisen: mitkä ovat sellaisia asioita, joiden puolesta olisit valmis antamaan oman henkesi, jos pakkotilanne sitä vaatisi? Kysymys voisi yhtä hyvin olla, minkä edestä kuolemista pidät jalona tekona (jos minkään), mutta olkoon sanamuoto nyt tuo.

 

[Janiz80]

Veikkaan, etten jää ainoaksi vanhemmaksi, joka olisi valmis kuolemaan lapsensa puolesta.

 

[Rod Weary]

En ota kantaa itse kysymykseen, koska se ei ole minulle ajankohtainen. Mutta olisi hauska nähdä vastaukset "ennen ja jälkeen". Eli jos on ruksannut isänmaan, mutta tositilanteessa jänistääkin.

Vastaukseni siis on: liian vaikea vastattavaksi juuri nyt. Tai sanoisinko, että rajanveto on liian vaikeaa. On todennäköisesti tilanteita, missä voisin kuvitella hyppääväni luodin eteen, mutta en todellakaan pysty sanomaan, voisinko tehdä päätöksen kaikessa rauhassa, vai vasta pakkotilanteessa.

 

[shineman]

Omat lapset ja puoliso nyt ovat aikalailla itsestäänselvyyksiä. Oishan se myös mieletöntä pelastaa ihmiskunta omalla kuolemisella. Moisella sankaruudella sais varmaan pillua.

 

[Lunatico]

Omien lasten puolesta (jos sellaisia olisi) olisin varmasti valmis kuolemaan, sillä olen hyvin lapsirakas ihminen. Myös sisarusten tai vanhempien puolesta kuolisin jos tilanne sen vaatisi.

 

[Fedo]

Mikäli maapalloamme uhkaisi jokin taho avaruudesta, niin olisin valmis kuolemaan maapallomme tähden. Mitkään avaruusolennot tai vastaavat eivät saa uhata meitä.

 

[alwahla]

Omien lasten (kun niitä jossain vaiheessa kuitenkin kertyy) sekä puolison (kun sellainen jossain vaiheessa löytyy) puolesta voisin antaa henkeni.
Yhdenkään sukulaiseni puolesta en olisi valmis kuolemaan.

 

[shineman]

Myös sisarusten tai vanhempien puolesta kuolisin jos tilanne sen vaatisi.

Hmm.. Oletko varma? Noita mietin itsekin, mutta tulin tulokseen että vanhempani (69 & 77v) ovat eläneet jo pitkän ja hyvän elämän. Jos heille nyt tulisi joku ihmeellinen tilanne, että heidän elämän pelastaminen vaatisi oman henkeni, niin en olisi kyllä ihan varma. Itse koen oman elämäni tällä hetkellä aika arvokkaaksi pienten lasten kasvattajana (no toki kirjoititkin ettei sinulla niitä ole), että tuollaisessa valintatilanteessa vanhempi saisi mennä. Karua ehkä, mutta näin ajattelen.

Vähän sama sisarusten kanssa. Kaikki ollaan aikuisiksi kasvettu ja omassa elämässä aika isosti kiinni, niin mikä minä olisin kuolemaan heidänkään puolestaan. Tykkään elää ja katsoa lasten kasvavan, melkoista haaskausta olisi kuolla jonkun toisen aikuisen puolesta, poislukien lasteni äidin, joka on heille ehkä vielä minuakin tärkeämpi.

Enkä tätä minään hyökkäyksenä ketään kohtaan kirjoita. Omia ja yhtä hyviä valintoja varmaan jokaisella.

 

[sampio]

Kuten edellä on mainittu, saattaisin minäkin reagoida moneenkin äkilliseen tilanteeseen siten, että se johtaisi jonkun toisen pelastumiseen ja minun menehtymiseeni tai ainakin vammautumiseeni. Esim. joku tuntematon pikkumuksu jouksee vanhemmiltaan karkuun vilkkaalle tielle, attentaatti välittömässä läheisyydessäni, ryöstö tms. Kokemuksesta tiedä, että ainakin suurella todennäköisyydellä reagoisin äkillisiin uhkaaviin tilanteisiin. Tosin eihän sitä koskaa tiedä, vaikka kusisin välittömästi housuihini. Spontaanissa tilanteissa sitä vain ei ala harkita sen enempää, vaan joko toimii tai jäätyy.

Sitten taas jos pohtimisaikaa jää yhtään, on kysymys paljon vaikeampi. En periaatteessa olisi valmis varmaan kuolemaan Suomen puolesta, mutta haluaisin toki jollain tapaa puolustaa maatamme. Arvot ovat tärkeitä, mutta vähän vaikeasti hahmoteltavissa. Esim. uskonto instituutiona itsessään ei ole mulle kuoleman arvoinen juttu, mutta henkilökohtainen usko taas voisi ollakin. Sehän on periaatteessa linkki sanan- ja ajatuksenvapauteen.

Konkreettisista asioista omaan perheen hyvinvoinnin edestä olisin valmis kuolemaan. Ainakin haluaisin yrittää sitä, vaikka lopputuloksesta en tietäisikään varmaksi. En olisi sitä enää todistamassakaan, jos itsekkäästi ajatellaan ja onnistuessani saisin kuolemattoman maineen. Tosin pelkän kunnian takia en osaa ajatella kuolevani, vaan uhrautuminen vaatisi jotain konkreettista. Perheelleni olisi enemmän hyötyä elävästä isukista kuin kuolleesta, joka päätti kunnian vuoksi alkaa vastustaa lähtökohtaisesti rauhallista omaisuuden kollektivisointia.

 

[Midnight Rambler]

En tällä hetkellä minkään. Vastaavasti en odota vastalahjaksi mitään enempää muiltakaan.

 

[Syöttöpiste]

Jos laitetaan valitsemaan suoraan, että luoti joko omaan nahkaan tai sitten ...
Näissä tapauksissa heittäytyisin aina luodin eteen jos vaihtoehtona on luodin osuminen lapseen, vaimoon tai lähimpään perheenjäseneen. Valtio/isänmaa/laillinen yhteiskuntajärjestys sekä ideologia/periaate olisivat sellaisia, joiden puolesta taistelisin silläkin uhalla että se saattaisi koitua kohtalokseni.

 

[Fordél]

Hmm.. Oletko varma? Noita mietin itsekin, mutta tulin tulokseen että vanhempani (69 & 77v) ovat eläneet jo pitkän ja hyvän elämän. Jos heille nyt tulisi joku ihmeellinen tilanne, että heidän elämän pelastaminen vaatisi oman henkeni, niin en olisi kyllä ihan varma. Itse koen oman elämäni tällä hetkellä aika arvokkaaksi pienten lasten kasvattajana (no toki kirjoititkin ettei sinulla niitä ole), että tuollaisessa valintatilanteessa vanhempi saisi mennä. Karua ehkä, mutta näin ajattelen.

Tähän ansiokkaaseen pohdintaan pitää vielä lisätä se, että miten vanhemmat suhtautuisivat siihen, että heidän/hänen takiaan heidän lapsi kuolisi? Jos itse on valmis kuolemaan omien lastensa takia niin varmaan pystyy ajattelemaan asiaa myös omien vanhempiensa näkökulmasta. Oman lapsen "uhraaminen" sen takia, että itse saisi vielä elää, olisi taatusti todella kova taakka kannettavaksi. Enpä tiedä miten vanhempi tai vanhemmat voisivat sitä edes kantaa. Varmasti siinä vaiheessa helpommin toteaisivat, että annetaan mielummin meidän mennä.

Kaiken kaikkiaan todella paha ja raskas kysymys.

 

[Grainger]

Spontaanissa tilanteissa sitä vain ei ala harkita sen enempää, vaan joko toimii tai jäätyy.

Juuri näin. Se tilanne voi olla sellainenkin, että ajat autolla ja yhtäkkiä edessä seisoo lapsi keskellä tietä. Ajatko lapsen yli, vastaantulijan keulaan vai toisella puolella odottavan sillankaiteen läpi mereen?

Vaimoani, lapsiani tai muita läheisiäni kohti ammutun luodin eteen syöksyisin ajattelematta sen kummemmin. Tässä päästään sitten siihen, että haluavatko vanhempani, että kuolen heidän puolestaan? Eivät. Mutta tuskin sitä haluavat vaimoni tai siskonikaan, silti tekisin sen.

Toivon mukaan tämä säilyy kaikkien jatkoaikalaisten osalta ihan vain hypoteettisena kysymyksenä.

 

[Vesuri]

Kuolemaan olisin valmis lapsieni takia, jos vaihtoehtona on todellakin jompi kumpi.

Tähänastisiin kokemuksiin perustuen olen tosipaikan tullen valmis vaarantamaan henkeni vähän turhankin helposti. Olen hakenut jäistä koirani sekä aivan ventovieraan lapsen. Lisäksi taklannut kiskoilla kävelleen henkilön pois junan edestä juuri ennen kuin juna olisi törmännyt häneen.

 

[Zaster]

Hmm.. Oletko varma? Noita mietin itsekin, mutta tulin tulokseen että vanhempani (69 & 77v) ovat eläneet jo pitkän ja hyvän elämän. Jos heille nyt tulisi joku ihmeellinen tilanne, että heidän elämän pelastaminen vaatisi oman henkeni, niin en olisi kyllä ihan varma. Itse koen oman elämäni tällä hetkellä aika arvokkaaksi pienten lasten kasvattajana (no toki kirjoititkin ettei sinulla niitä ole), että tuollaisessa valintatilanteessa vanhempi saisi mennä. Karua ehkä, mutta näin ajattelen.

Itse tulin samaan tulokseen tätä asiaa miettiessäni. Vaikka omat vanhemppani ovatkin minulle todella rakkaita, niin en silti olisi valmis heidän vuokseen kuolemaan. Olen myös aivan varma etteivät he sitä minulta odottaisi. Sillä jos sen tekisin he metettäisivät oman lapsensa ja heidän lapsenlapsensa isänsä.

Ainut kenen vuoksi voisin 100% varmasti kuolla on lapseni.

 

[kovalev]

Suomen maajoukkueen...

Ei vaiskaan. Sattui vain näkymään tuollainen katkeava otsikko äsken etusivulla.

 

[ms.qvist]

Perheettömän kannalta listalta ei löytynyt kovinkaan montaa vaihtoehtoa joiden puolesta olisin valmis kuolemaan.

En todellakaan astuisi luodin eteen suojellakseni vanhempiani tai muita sukulaisia. Vanhempani ovat jo se verran vanhoja, että kymmenen viidentoista vuoden kuluessa mitä suurimmalla todennäköisyydellä jo luonnollisestikin kuolevat. Joten miksi uhrata ainoa elämä heidän takia? Järjetön ajatus toteutettavaksi.

Listalta löytyi oikeastaan kaksi asiaa joiden puolesta olisin valmis uhraamaan henkeni. Toisen kohdalla tosin ratkaisun tulisi olla kollektiivinen ja uhrauksen koskea suurinta osaa ihmiskunnasta, näiden ehtojen täyttyessä olisin valmis uhraamaan henkeni luonnon/eläinten puolesta. Tähän joukkoon laskisin vielä häviävän pienen joukon ihmisiä, valiojoukko. Toinen vaihtoehto löytyy jonkin muun takaa eli minulle tärkeät arvot kuten sananvapaus. Se puolesta olen jopa valmis tarttumaan aseeseen ja tappamaan. Minun on vaikea kuvitella eläväni yhteiskunnassa jossa ei ole sanomisen ja ilmaisun vapautta - johon tietty kuuluu myös jonkinasteinen vastuu sanoistaan ja ilmaisustaan.

vlad.

 

[Surukuku]

Perheellisenä vastasin lapset ja puolison, joskaan meillä ei puolisoni kanssa yhteisiä lapsia ole, mutta näin se vain nyt tuntuu. Lisäksi luonnon/eläinten puolesta olisin valmis antamaan henkeni, sillä ilman luontoa ei olisi elämääkään eli se nivoutuu myös noiden aiempien kanssa tavallaan yhteen.
Kuten vlad tuossa jo mainitsikin, sananvapaus on arvo, jota pitää puolustaa, mutta tulkitsin sen tässä yhteydessä lailliseksi yhteiskuntajärjestykseksi siten kuin se esim. täällä Suomessa on toteutettu.

 

[TQoFE]

Äkillisessä valintatilanteessa melkein minkä tahansa noista puolesta. Mikäli saisin harkinta-aikaa, en välttämättä minkään noista, vaan paha sitä on varmaksi sanoa ilman, että oikeasti on siinä tilanteessa ja saa vaikka pari päivää aikaa pohtia.

 

[Baldrick]

Sisaruksien ja vanhempien puolesta todennäköisesti voisin vaistomaisesti luodin ottaa. Jos henkeni myös välttäisi ihmiskunnan ja maapallon täydeltä tuholta, voisin nähdä kollektiivisen hyödyn. Vastasin myös puolison ja lapset, vaikkei niitä ole, mutta ei kait sitä ruudinkeksijä tarvitse olla, että siinä tilanteessa, kun niitä on niin voi heidän puolesta, varsinkin lasten, jotka sukua jatkavat, uhrautua.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Omien lasten takia kyllä. Ehkä jopa muidenkin lasten, se vähän riippuu. Mukavien ja hyvin kasvatettujen lasten takia tällainen puoli ihmiselämää kuljeksinut Kääpiö joutaa mennäkin. Nuorella polvella on niin paljon elettävää ja saavutettavaa vielä. Jos on taas jotain vittumaisia kakaroita, niin sitten on parempi että säästän henkeni ainakin sillä erää.

 

[sampio]

Omien lasten takia kyllä. Ehkä jopa muidenkin lasten, se vähän riippuu. Mukavien ja hyvin kasvatettujen lasten takia tällainen puoli ihmiselämää kuljeksinut Kääpiö joutaa mennäkin. Nuorella polvella on niin paljon elettävää ja saavutettavaa vielä. Jos on taas jotain vittumaisia kakaroita, niin sitten on parempi että säästän henkeni ainakin sillä erää.

Onko sulla schollmainen kyselylomake mukana, kun tilanne on päällä vai miten ajattelit homman ratkaista?

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Onko sulla schollmainen kyselylomake mukana, kun tilanne on päällä vai miten ajattelit homman ratkaista?

Pärstäkertoimella se on mentävä. Lähtökohtaisesti kaikki ovat kunnon väkeä. Vähän kuten muinainen esimieheni sanoi luottamuksesta, I trust you until you prove wrong. Tuossa noin kilometrin säteellä asuu kyllä semmoistakin nuorta väkeä, jonka pelastaminen omasta hengestä luopumalla olisi paitsi perheeni näkökulmasta kohtuuton inhimillinen tappio, niin myös kansantaloudellisesti järkyttävän huono sijoitus. Nimittäin parista jannusta näkee kohtuullisen kauas etteivät he tule todennäköisesti kumpikaan tuottamaan loppuelämänsä aikana yhtä paljoa veroeuroja kuin meikäläinen vähän keskitasoa paremmin tienaava äijä makselee kevyesti vuodessa. Joku kovasti uskovainen tai muu riittävän sumutettu laittaa tietysti jeesukset ja ryövärit samalle viivalle, mutta hiukan pitäisi ensin katsoa kenen perässä hyppää kaivoon suorittamaan pelastustoimia. Muuten voi pyyteetön uhrautuminen tuottaa koko lailla negatiivista rajahyötyä.

 

[Musta Nuoli]

Jotta viestini eivät suotta jäisi tyypillisiksi lyhyen ytimekkäiksi viesteiksi (huumorin kukka ei kuihdu koskaan), niin vastaan joka kohtaan erikseen.

KYLLÄ-vastaukset:
Omien lasten
Puolison
Nämä kaksi ovat minulla lieviä kompavastauksia, sillä minulla ei ole omia lapsia eikä puolisoa. Mutta jos olisi, niin oletettavasti lasteni eteen voisin henkeni uhrata. Puolisonkin eteen toki, ellei olisi kyseessä petollinen ämmä, josta pitäisi lähinnä erota eikä tarjoa henkeään.

Muiden lähimpien perheenjäsenten (vanhemmat, sisarukset)
Luultavasti ainakin vaistomaisesti olisin valmis esim. tempaisemaan äitini tai isäni (tai veljeni) vaaran tieltä miettimättä seurauksia. Ei sitä tuossa miettisi mitään eläkeläisten keskimääräistä elinikää. Vanhempani ovat minulle elämän antaneet ja koko ikänsä minunkin eteeni pyyteettömästi toimineet.

Luonnon / eläinten
Sama pätee oikeastaan kahteen kissaani. Jos tulisi kerrostaloon tulipalo, niin ensisijaisesti pyrkisin pelastamaan lemmikkini, en naapureitani. Satunnaisia, tuntemattomia naapureita saa aina lisää, toinen lemmikkini sen sijaan on ollut kanssani noin 30% koko elämästäni. Sori vaan, naapurit.

Jonkin muun
Universumin pelastamiseksi olisin valmis eeppiseen sankarikuolemaan. Oikeastaan myös Armageddon-tilanne kävisi, eli jos maapalloa uhkaa tuho, niin voisin lähteä tekemään brucewillisit, jos vain ei soitettaisi taustalla Aerosmithiä.

Ystävän / lähimmäisen
Tämä lista on hyvin suppea, mutta esimerkiksi parhaan ystävän edestä ottaisin vaikka luodin nahkaani.

EI-vastaukset:
Muiden sukulaisten
Sori vaan, sukulaiset. Enpä ole edes kontaktissa sukulaisteni kanssa juuri muualla kuin jonkun iäkkäämmän sukulaisen hautajaisissa, joten oma nahka on kalliimpi.

Tuntemattoman ihmisen
Katso ylempää naapureita käsittelevä kohta. Naamakerroin ja ikäfaktori kuitenkin huomioitava tähän. Pieni lapsi vs. väkivaltainen sekakäyttäjä -vastakkainasettelussa ei olisi vaikeaa päättää, kumpaa auttaisi riskinkin uhalla.

Isänmaan / valtion / laillisen yhteiskuntajärjestyksen
Voisin Suomen puolesta sotimaan lähteä, mutta en kuolemistarkoituksella, enkä sotatilanteessakaan ensimmäisenä ajattelisi mitään laillista yhteiskuntajärjestystä vaan taistelisin vittuuntumisen voimin.

Ideologian / periaatteiden
Uskonnon / kirkon
Henkilökohtaisen uskon
En olisi valmis kuolemaan periaatesyistä enkä uskonnollisista syistä. Voisin kyllä tappaa ennaltaehkäisevästi ne ihmiset, jotka ovat valmiina tappamaan itsensä ja muita Allahin, Jeesuksen yms. tähden.

Ihmiskunnan
Maailman
Vaaditaan se Armageddon-skenaario, pelkkä ihmiskunnan pelastaminen ei vielä oikein riitä. Maailman pelastaminen riippuu maailman pelastamisen käsitteestä. Minkään "we are the world, we are the children"-viherhumanismikampanjan eteen en ainokaistani antaisi.

 

[Kyynikko]

Lasten puolesta, ilman muuta sekä myös puolison. Joskus nuorempana hoki itselleen että isänmaan puolesta kuolisin, mutta kun katsoo tätä nyky-Suomea niin evvk! En helvetissä ala kuolemaan kommareiden ja vihervasemmistolaisten hörhöjen takia!