Progekausi meneillään ja sellainen kuume, että hyllyyn on saatava teoksia vuosien varrelta, niin vanhaa progea kuin uuttakin. Viimeisimmät levyhankinnat onkin olleet sitten aika vankasti sitä osastoa:
The Flower Kings: Unfold the Future
Rakkaan länsinaapurin progeylpeys, jonka kappaleista ei pituutta usein ainakaan puutu, puhumattakaan vaihtelevuudesta. Jonkun mielestä seassa on varmasti liikaa jazzailusta lähtien ja ei bändin kaikki levyt ja biisit ihan täysosumia olekaan, mutta meno on silti vankkaa ja taidokasta ja sopivasti 60-70-lukujen henkeä maalailevaa modernilla otteella, toki. Tämä albumi on monen muun TFK:n albumin tapaan kahden CD:n mittainen eepos.
Caravan: In the Land of Grey and Pink
Canterbury skenen kulmakivibändejä, jonka proge oli todella leikittelevää ja positiivissävytteistä kaikin puolin. Itse kuulen Absoluuttisen Nollapisteen joissain kappaleissa vaikutteita Caravanilta. Tämä kyseinen alkupään levy on kyllä aivan hillitöntä hurvittelua ja kujeilua ja satumainen meno on läsnä koko ajan. Ei tälläistä enää pahemmin kukaan osaa tehdä, niin kuuluu se aikakautensa tässäkin.
Camel: Moonmadness
Tätä hehkutinkin jo tuolla Kuuntelussa nyt -ketjussa. Lähestulkoon täydellinen albumi alusta loppuun asti ja tyyli tiivistää jotenkin maagisella tavalla sen, mikä kaikki progessa mielestäni on niin hienoa. Biisit elää ja muovautuu ja tuo mukaan aina uusia hienoja koukkuja, jotka saa silmät levälleen ja leuan loksahtamaan lattialle. Huomaa mistä viimevuosikymmenten psykedelia rockbändit on vaikutteensa ammentanut, Camel on yksi niistä aivan selkeästi.