Viimeisen reilun viikon aikana postista napsunut viimeisimmät Maj Karmalta (Sodankylä) ja Mokomalta (Tämän maailman ruhtinaan hovi), sekä kerholiittymisen yhteydessä tuoreimmat pitkäsoitot yhtyeiltä Stam1na, Viikate (Unholan urut), Ruoska (Radium), Sentenced (Funeral album) sekä Niskalaukaus (Tilinteon hetki).
Joku hulluus iski. Perustahti on pari levyä vuodessa. Useamman pitkäsoiton yht´aikainen sisäistäminen vaatisi aikaa ja kärsivällisyyttä. Jälkimmäistä ei ainakaan löytynyt.
Raskaampia säveleitä yhdistettynä puuskittaisiin melodioihin. Kaikki vieläpä kotimaisia. Uppoo niin vitun hyvin! Vaikka eivät mitään yllätysvetoja varsinaisesti olekaan, listoilla roikkuvat aika iloisesti.
Mokoman soundipuoli on silmiä hivelevä, rynkytystä lieventävin maustein. Selkeästi muusta erottuva päätöskappale Uni tulla saa on loistava veto. Viikateon periaatteessa tuttua kauraa, meno ja meininki sanotuksineen on vaan niin helvatan hienoa. Muutaman kuuntelun jälkeen Stam1nakin löysi sijansa, ei huono debyytti. Vauhtia, melodiaa, rynkytystä ja oudosti viehkot sanoitukset. Keskimäärin duurivoittoisempi levy. Ruoskalta on tullut kuultua pari siivua muutaman vuoden sisällä, pitkäsoitolla aika tasaisen tappavaa tahtia. Kuitenkin metallinen soundi ja laulu koneiden kera on mielenkiintoinen yhdistelmä. Tahallista/tahatonta huumoria ilmassa? Itse otan bändin haudan vakavasti.
Niskalaukauksesta ei tässä yhteydessä tarvinne sanoa sanaakaan? Sentencedin testamentti on sekin kuunneltava ja mielenkiintoinen lisä levyhyllyyn. Vaatinee muutaman kuuntelukerran, kun ei ole syystä tai toisesta tullut otettua yhtyettä omaksein vuosien varrella.