Eilen tulipalokiireessä parit poiminnat:
Deep Purplen Who do we think we are vuodelta -73. Legendaarisen MKII:en viimeinen levy Machine Headin jälkeen, biisilistalta löytyy mm. My woman from Tokyo. Sama rentous ja taimi kasassa, kuin Machine Headilla; johtunee myös siitä että Martin Birch on tuottanut levyn.
The Whon Who are You on myös tällainen murrosvaiheen levy, Moonie heitti hokkarit naulaan pari kuukautta ennen tuon levyn julkaisua -78. Laatukamaa tämäkin levy The Whon musasta pitäville.
Genesiksen kolmas levy Foxtrot vuodelta -72, Gabriel tiukasti kehissä ja meno loistavaa. Tykkään näistä PG:n aikaisista levyistä niiden saundimaailman takia älyttömästi, sinällänsä biisit eivät ehkä nouse yksilöinä esiin. - kokonaisuus ratkaisee.
Jethro Tullin Rock Island vuodelta -89 on omistamani JT:n tuotannon erilaisin levy. Soundipolitiikka on raskaampi, vähän sellainen mahtipontinen meininki. Ei ole sellaista naturaalia pelimannisävyä kuten vanhoilla levyillä. Mutta näinhän se Tullin kanssa on mennyt, homma on mukaillut eri vuosikymmeniä ja niiden meininkiä.
Last but not least, Yes ja Time and Word - vuodelta -70. Yesin toinen albumi, Tässä on jotain orkesterimeininkiä mukana, aika hämyä kamaa ainakin alussa. Tai siltä se kuulosti autossa eilen ehtoolla, täytyy syventyä tarkemmin ajan kanssa. Steve Howe ei taida olla vielä kehissä vaan kitaraa soittaa Peter Banks niminen heppu.