Monta kertaa etäsuhteeseen löytyy ihan kelpo syy, itselläni se on työ. Oma tilanne on silti astetta parempi, koska olen kerralla viikon töissä ja taas viikon kotona ja hyvällä tuurilla pääsen työviikon aikana käymään edes kerran kotona kääntymässä.
Kyllä suhde kestää erossaoloa, jos yhdessäoloajasta ei yritetä väkisin tehdä "laatuaikaa". Tällä tarkoitan sitä, että ei kannata maalailla isoja haavekuvia sille yhteiselle ajalle vaan antaa hetken viedä ja yllättäen niitä onnellisia hetkiä syntyy hyvinkin pienistä ja arkisista asioista.
Luonnollisesti viikko kotona menee huomattavasti nopeammin kotona kuin työreissussa vaikka ajan kulun pitäisi olla vakio. Joka toinen keskiviikko v...ttaa lähteä tien päälle, mutta se joka toinen keskiviikko onkin taas onnenpäivä. Huono fiilis ei johdu työstä, koska sehän on vapaaehtoinen valinta omalla kohdallani, vaan lähdön tunnelmasta. Kotoa ei ole kiva lähteä ja pessimistinen (realistinen) ajatus siitä, että jokainen lähtö voi olla viimeinen ei paranna fiilistä. Jälleennäkemisen tunne palkitsee kuluneen viikon ja tuntuu siltä, että saa aina uuden alun, huomioida vaimo paremmin ja tehdä arjesta pieni juhla.
Paljon tämä on silti ihmisistä kiinni, toiset ei vain sopeudu yksinoloon ja lyhkäset tapaamiset eivät riitä täyttämään rakkauden nälkää, mutta asennetta ja uhrauksia se vaatii, puolin ja toisin.
