Ketjun tarkoitus on valottaa meidän jatkoaikalaisten KalPa-kannattajien suhdetta joukkueeseemme, sekä kannattamisen määrään ja tapaan. Olen usein huomannut ajattelevani, että olisi mielenkiintoista kuulla millaisia tarinoita nimimerkkien takaa löytyy. Tarkoituksena ei ole kaivella kenenkään yksityiselämää, vaan yksinkertaisesti kertoa kuinka KalPa vaikuttaa elämääsi, toki asioita täsmentäessä jokainen tietää missä oma yksityisyyden raja kulkee. Paljonko seuraat sen otteita vuoden aikana ja mistä? Oletko jokaisessa pelissä paikan päällä vai tyydytkö tarkistamaan tulokset tekstitv:stä tai aamun Savarista. Onko eväsleipä ilman KalPa-kinkkua huijaamista, ja ostatko perheellesi jouluisin pelipaidat ynnä muut fanikaupan löydöt? Voit viitata historiaan, mutta pääpaino on nykyhetkellä.
Meitä on moneen junaan, ja on muistettava että kyseessä ei ole kilpailu, vaan jokainen kannattaja saa kannattaa omalla tavallaan. Toivottavasti nämä tavat myöskin välittyvät viesteihin sellaisinaan.
Joten. Olen likimain riippuvainen KalPasta. Huomasin sen jälleen, kun kauden ensimmäisen harjoituspelin aikana käräytin itseni rämpyttämästä F5-näppäintä Hurrikaani Cupin tulosseuranta-sivulla. Sm-liigan alkamista edeltävät viikot ovat täynnä sähköä ja jännitystä, sillä vaikka kokoonpanot on sisäpiirissä vertailtu jo useaan otteeseen alkaa median ja asiantuntijoidenkin huomio kiinnittyä jääkiekkoon, ja seurattavaa riittää!
Kauden aikana jokainen pelipäivä on juhla. Kokoonpanoja kärkytään netistä viimeistään kahdelta. Vaikka pääsen hallille suhteellisen harvoin, seuraan käytännössä jokaisen pelin livenä radiosta tai televisiosta. Maalin kohdalla hurraan tai vähintääkin nostan kädet ilmaan. Samalla toki seuraan muuta liigakierrosta netistä ja vertailen joukkueiden ja pistepörssin kehittyviä asetelmia. Toivon että Lehterä ei tee tänään pisteitä, ja kiroan mielessäni kun näin käy. Minä kannatan Kiiskistä. Heti pelin jälkeen luen raportit ja uudet viestit jatkoajasta, ja jos KalPa voittaa menen nukkumaan iloisempana kuin muuten menisin. Aamulla peliraportti on aina hyvä kerrata Savon Sanomista.
En omista KalPa-tuotteita, vaikka niitä haluaisinkin saada. Ostan heti kun on ylimääräistä rahaa, ainakin pelipaidan. Hallilla käyn samalla periaatteella, eli silloin tällöin. Vieraspelimatkoilla en ole käynyt, enkä ole Mustan Verkoston jäsen. Vaikka kannatan KalPaa intensitiivisesti, en oikein halua enkä pysty sijoittamaan siihen juurikaan rahaa, enkä monesti sen vaatimaa aikaakaan pitkän kauden aikana. Siilinjärveltä matkustaminenkin kun vie oman kymmenyksensä. Playoffseissa skarppaan ja olen varaamassa lippuja tarvittaessa vaikka viideltä aamulla.
Peleissä minua huvittaa suomalainen katsomokulttuuri. Taputan ja huudan kannattajaryhmän mukana vaikken juuri siinä katsomassa olisikaan, ja joskus jopa saan hämmentyneen vierustoverini hetkeksi mukaan. Yleensä saan myötähäpeisen ilmeen, mutta mitä siitä, eihän urheilutapahtumassa oman seuran kannattamisessa ole mitään outoa tai noloa. Kyllä tekisi jokaiselle suomalaiselle hyvää vähän huutaa ja päästää hyöryjä ulos hyvän asian puolesta!
KalPan joukkueen olen yleensä opiskellut jo hyvissä ajoin ennen kauden alkua, ja rakentanut mielestäni sopivan kokoonpanonkin. Suurimmalla mielenkiinnolla seuraan omia kasvatteja, ja parhaalta tuntuu kun he menestyvät yksilöinäkin. Tietenkin joukkueen menestyskin arvojärjestyksessä korkealla, ja päävastus JYP:in voittaminen tuntuu paremmalta kuin ehkä järjellä ajateltuna saisi.
Viimeaikaista nousujohdannetta olen seurannut suurella innolla, mutta välillä on hieman ikäväkin sitä tunnetta, kun kymmenen pelin tappioputken jälkeen saadaan voitto, se oli uskomaton tunne ja kesti usein monta päivää. Onhan se totta että tuo tunne on kokenut lievän inflaation menestyksen myötä. No, nekin ajat voivat olla edessä ennemmin kuin arvaakaan, joten nautitaan nyt. Ja eiköhän sitä olla samalla tavalla vastaanottimien ääressä vaikka niin kävisikin.
Tämä minusta, myöhemmin voi lisäillä jotain jos mieleen tulee. Nyt on sinun vuorosi, heitäppä kortesi kekoon tässä poikittaistutkimuksen tyyppisessä niin saadaan tietää millainen on jatkoaikalaisen KalPa-fanin stereotyyppi ikään, sukupuoleen, poliittiseen suuntautumiseen tai mihinkään muuhunkaan erottavaan tekijään katsomatta!
Meitä on moneen junaan, ja on muistettava että kyseessä ei ole kilpailu, vaan jokainen kannattaja saa kannattaa omalla tavallaan. Toivottavasti nämä tavat myöskin välittyvät viesteihin sellaisinaan.
Joten. Olen likimain riippuvainen KalPasta. Huomasin sen jälleen, kun kauden ensimmäisen harjoituspelin aikana käräytin itseni rämpyttämästä F5-näppäintä Hurrikaani Cupin tulosseuranta-sivulla. Sm-liigan alkamista edeltävät viikot ovat täynnä sähköä ja jännitystä, sillä vaikka kokoonpanot on sisäpiirissä vertailtu jo useaan otteeseen alkaa median ja asiantuntijoidenkin huomio kiinnittyä jääkiekkoon, ja seurattavaa riittää!
Kauden aikana jokainen pelipäivä on juhla. Kokoonpanoja kärkytään netistä viimeistään kahdelta. Vaikka pääsen hallille suhteellisen harvoin, seuraan käytännössä jokaisen pelin livenä radiosta tai televisiosta. Maalin kohdalla hurraan tai vähintääkin nostan kädet ilmaan. Samalla toki seuraan muuta liigakierrosta netistä ja vertailen joukkueiden ja pistepörssin kehittyviä asetelmia. Toivon että Lehterä ei tee tänään pisteitä, ja kiroan mielessäni kun näin käy. Minä kannatan Kiiskistä. Heti pelin jälkeen luen raportit ja uudet viestit jatkoajasta, ja jos KalPa voittaa menen nukkumaan iloisempana kuin muuten menisin. Aamulla peliraportti on aina hyvä kerrata Savon Sanomista.
En omista KalPa-tuotteita, vaikka niitä haluaisinkin saada. Ostan heti kun on ylimääräistä rahaa, ainakin pelipaidan. Hallilla käyn samalla periaatteella, eli silloin tällöin. Vieraspelimatkoilla en ole käynyt, enkä ole Mustan Verkoston jäsen. Vaikka kannatan KalPaa intensitiivisesti, en oikein halua enkä pysty sijoittamaan siihen juurikaan rahaa, enkä monesti sen vaatimaa aikaakaan pitkän kauden aikana. Siilinjärveltä matkustaminenkin kun vie oman kymmenyksensä. Playoffseissa skarppaan ja olen varaamassa lippuja tarvittaessa vaikka viideltä aamulla.
Peleissä minua huvittaa suomalainen katsomokulttuuri. Taputan ja huudan kannattajaryhmän mukana vaikken juuri siinä katsomassa olisikaan, ja joskus jopa saan hämmentyneen vierustoverini hetkeksi mukaan. Yleensä saan myötähäpeisen ilmeen, mutta mitä siitä, eihän urheilutapahtumassa oman seuran kannattamisessa ole mitään outoa tai noloa. Kyllä tekisi jokaiselle suomalaiselle hyvää vähän huutaa ja päästää hyöryjä ulos hyvän asian puolesta!
KalPan joukkueen olen yleensä opiskellut jo hyvissä ajoin ennen kauden alkua, ja rakentanut mielestäni sopivan kokoonpanonkin. Suurimmalla mielenkiinnolla seuraan omia kasvatteja, ja parhaalta tuntuu kun he menestyvät yksilöinäkin. Tietenkin joukkueen menestyskin arvojärjestyksessä korkealla, ja päävastus JYP:in voittaminen tuntuu paremmalta kuin ehkä järjellä ajateltuna saisi.
Viimeaikaista nousujohdannetta olen seurannut suurella innolla, mutta välillä on hieman ikäväkin sitä tunnetta, kun kymmenen pelin tappioputken jälkeen saadaan voitto, se oli uskomaton tunne ja kesti usein monta päivää. Onhan se totta että tuo tunne on kokenut lievän inflaation menestyksen myötä. No, nekin ajat voivat olla edessä ennemmin kuin arvaakaan, joten nautitaan nyt. Ja eiköhän sitä olla samalla tavalla vastaanottimien ääressä vaikka niin kävisikin.
Tämä minusta, myöhemmin voi lisäillä jotain jos mieleen tulee. Nyt on sinun vuorosi, heitäppä kortesi kekoon tässä poikittaistutkimuksen tyyppisessä niin saadaan tietää millainen on jatkoaikalaisen KalPa-fanin stereotyyppi ikään, sukupuoleen, poliittiseen suuntautumiseen tai mihinkään muuhunkaan erottavaan tekijään katsomatta!