Miltä tuntuu Jatkoaika lootusasennossa?

[Solomon]

Ko. asialle omistetusta ketjusta käy hyvin ilmi, että Jatkoaika vilisee nuoria miehiä, jotka käyvät hoitamassa fyysistä kuntoaan salilla. Jossakin niistä käy myös hieman Remu Aaltosen mieleentuova seinänaapurini, jonka kanssa tulee vaihdettua silloin tällöin muutama äkäinen sana. Yhtenä päivänä se päätti avautua mulle, lie juoninut pitkiä öitä ennen kuin kehtasi kysyä, että mikä helvetin didgeridoo siellä naapurilla aamuisin soi? Mä kerroin, ettei kannata turhaan huolestua, se on mantra - sanskriittia, ikivanhaa kieltä. Jopa vanhempaa kuin Remu itse. Äijä jupisi, että hevonv***t ja painui sisään otsa sievästi rullalla.

Remu ei sitä ymmärtänyt, mutta ehkä te ymmärrätte? Jooga, erityisesti Astanga, ei hyvällä tahdollakaan ole enää mikään marginaali-ilmiö, saleja ja opetusta on tarjolla maamme suurimmissa kaupungeissa jopa tavallisilla kuntosaleilla. Naisten- ja kuntoilulehdissä, monissa muissakin julkaisuissa ihmetellään, kehutaan ja annetaan sapiskaa. Tästä syystä luulisi hyvinkin, että Jatkoajastakin voi, täällä kun kuitenkin tuhansia kirjoittajia ja naisiakin, löytää useamman joogaharrastajan tai ainakin joskus joogaa kokeilleen.

Kun otsikkona esitetyn kysymyksen lootus ymmärretään (kuten toki tarkoitettu on) symboliksi eikä kirjaimelliseksi vaateeksi, mä voisin sanoa, että eipä se toistaiseksi yhtään paskemmalta tunnu, vaikka jääkiekon ja lihansyönnin tapaisen turhien harrastusten pitäisi unohtua joogamalla melko nopeasti.

Mitäpä muut mieltä joogeista ja joogasta? Kiristääkö kroppa, kiinnostaako koko asia?

 

[Ted Raikas]

En ole joogaa harrastanut, mutta se ei tarkoita, ettenkö voisi sitä harrastaa. Itseasiassa se kiehtoo mieltä melko paljonkin, mutta olen ollut aika laiska ja siksi jättänyt sen välistä. Toisakseen, eikä se ole melko kallis harrastus? Sopisi sitten olla todella hyvä opettaja, jos rupeaisin harrastamaan, koska jok'ikiselle eurolle kyllä vaatisin sitten laatua ja osaavaa meininkiä. Paljon toki omasta itsestään ja motivaatiosta.

En myöskään ole ihan selvillä, että mitä eroja näillä erityylisuuntauksilla on. Tälläisenä intia/new age hörhönä tietysti pitäisi tietää, mutta edelleen se olemusta vaivaava laiskuus on hieman estänyt perehtymästä. =)

Tätä ketjua luen kyllä mielelläni jatkossa, jos tästä nyt hittiä tulee.

Mitä tulee lootusasentoon, niin siihen en suinkaan turhan levoton ole, vaan ainakin taannoin vielä sain sen aikaan. Tosin jälleen kerran se kuuluisa laiskuus on kaiketi tehnyt sen, että venyttely on jäänyt ja kintut ei ehkä ole niin taipuisat. Pienellä treenillä varmaan menisi jalat taas solmuun ja "om" alkaisi kajahdella ilmoille. Samalla kun jasmiinisuitsukkeet palaa ja Tangerine Dream jyllää taustalla.

 

[Solomon]

En ole joogaa harrastanut, mutta se ei tarkoita, ettenkö voisi sitä harrastaa. Itseasiassa se kiehtoo mieltä melko paljonkin, mutta olen ollut aika laiska ja siksi jättänyt sen välistä. Toisakseen, eikä se ole melko kallis harrastus? Sopisi sitten olla todella hyvä opettaja, jos rupeaisin harrastamaan, koska jok'ikiselle eurolle kyllä vaatisin sitten laatua ja osaavaa meininkiä. Paljon toki omasta itsestään ja motivaatiosta.

Ainakin Astanga-kurssien ja viikkotuntien hinnat vaihtelevat paljon kaupungeittain, pääkaupunkiseudulla ainakin Helsingin Astanga Joogakoulussa saa maksaa puolet enemmän kuin meillä Oulussa, jossa tietääkseni on Suomen halvimmat taksat. Meidän 4 euroa, per ohjattu salikerta, tuntuu ainakin useamman kenttävuokran salibandyuransa aikana maksaneesta ihan kohtuulliselta. Joka tapauksessa toisen terveysliikuntana, ottamatta tässä kantaa siihen onko jooga terveysliikuntaa, mainostetun kuntoilumuodon MP Pilateksen kurssihintoihin verrattuna kaikki jooganharrastaminen on köyhien puuhastelua.

Mutta se, että muut maksavat vielä enemmän, ei toki halvenna harrastusta. Pääkaupunkiseudulla saanee maksaa noin satasen siitä, että pääsee alkuun Astangassa. Onhan se ehdottomasti paljon. Mutta sitten, jos motivaatiota on eikä taipumusta laiskuuteen, voi harjoituksen tehdä kotona ja käydä vaikka kerran viikossa tai kahdessa näyttäytymässä, hakemassa tukea ryhmästä ja saamassa neuvoja ohjaajalta.

En myöskään ole ihan selvillä, että mitä eroja näillä erityylisuuntauksilla on. Tälläisenä intia/new age hörhönä tietysti pitäisi tietää, mutta edelleen se olemusta vaivaava laiskuus on hieman estänyt perehtymästä.

Astangaa markkinoitiin ainakin aiemmin Amerikoissa voimajoogana (power yoga), nyt sitä nimitystä karsastetaan, koska Astanga kuulemma on Astangaa eikä mitään muuta. Kuitenkin verrattuna aiemmin Suomessakin opetettuun Hatha-joogaan nimitys voimajooga kuvannee ihan hyvin Astangaa, jossa venytys ja lihastyö on rankempaa kuin ensiksi mainitussa, ja jossa harjoitus tehdään saumattomana liikesarjana hyödyntäen jatkuvaa syvähengitystä ja koko ajan läsnä olevia kehon lukkoja.

Muista erityylisuuntauksista en osaa sanoa mitään, enkä näidenkään filosofioiden eroista tarkemmin ilman lisälähteitä.