Periaatteessa, noin todennäköisyyksien puolesta, 2027-32 olisi myös mahdollinen vaihtoehto. Siinä on kuitenkin kahdet EM-kisat, ja ihan kohtalainen arpaonni voi sattua uudestaankin. Mutta ei saatana, tämä oli sellainen tilaisuus ja miten se sössittiin osoitti vain taas että suomalainen joukkue alisuorittaa aina ennakkosuosikkina (huvittava termi tässä yhteydessä). Tasaisissa loppuväännöissäkään ei ole hyvää odotettavissa, peleissä joissa pitäisi homma ratkaista. Suomalaisten painepalloilijoiden kanssa eivät normaalit todennäköisyydet päde.
Olen siis täysi (realistinen) kyynikko tässä asiassa, euroviisuvoittoon riitti yksi hullu suonenveto, jalkapallossa ei hulluudella vielä pitkälle mennä kun se pitäisi olla jotenkin kontrolloitua monen osatekijän yhteen pelaamana. Omana elinaikana tätä ihmettä ei siis ikävä kyllä tulla näkemään. Jos vaikka eläisi sinne 2050+ asti, ei vaan riitä paukut suomalaisilla potkijoilla saakeli. Ei vaan millään. Mikä on todennäköisyys että maailman top-5 pelaaja edes syntyisi Suomessa, pelaaja joka saattaisi inspiroida ja vetää koko joukkuetta mukanaan? No niin, Litmanen oli jo...
Suomi on ikuinen potkupallokansa, tällä viisaudella mennään hamaan loppuun. Mahdollista muutosta me emme näe.