Sen menestyksen jatkeena voisi siirtyä työstämään historiaa ja tarua sekoittavaa fantasiaeeposta, jonka pohjana olisi skandinaaviset tarustot ja uskomukset.
Kieltämättä joku norjalaisen taruston pohjalta tehty eeppinen trilogia olisi aika kova. Vähän pitäisi joitain päättömyyksiä toki siivota toki pois, koska muuten elokuvasta tulisi todella sekava ja onneton, mutta hyvää pohjaa löytyy yllin kyllin. Yksi vaihtoehto tietysti olisi tehdä God of War -pelien pohjalta tuo viikinki-trilogia elokuvaksi, sillä tuon pelitrilogian ensimmäinen osa ainakin oli kovin eeppinen, sekä mielekäs sovellus norjalaisesta mytologiasta.
Yksi, mikä kanssa kiinnostaisi, olisi tehdä ihan vitun synkkiä Batman- tai yleisesti DC-elokuvia. Siellä olisi monta hyvää sarjakuvaa pohjaksi ja nyt olisi aika erottua, kun alkaa nämä Marvel-hassuttelut pikkuhiljaa jo riittämään.
Kolmantena voisi sitten toimia Paulo Coehlon kirjasta Alkemisti tehty ison budjetin elämänmakuinen vedos, jonka casting on kuitenkin hoidettu pääsääntöisesti espanjalaisilla ja pohjois-afrikkalaisilla näyttelijöillä. Sinne voi johonkin pieneen sivurooliin heittää ehkä jonkun nimekkään näyttelijän cameoksi.
Neljäs vaihtoehto voisikin sitten olla vähän erilaisempi taiteellinen ja hidastempoinen tekele, jossa tarina etenee ns. reaaliajassa. 3 tuntia kestävä elokuva sijoittuisi tarinan vuoksi New Yorkiin ja se voisi käsitellä alkoholisoitunutta, itsemurhaa pohtivaa miestä ja hänen matkaansa kohti päiviensä päättämistä. Elokuvan värimaailma on harmaa tai sinertävän harmaa ja siinä on paljon hiljaisia hetkiä ja soundtrack on vain kohtauksia tukevaa vaimeaa musiikkia, jossa ei ole sanoja.
Elokuva alkaa sillä, kun hän kirjoittaa itsemurhaviestiään ja jättää sen pöydälleen ennen kuin astelee ovesta ulos. Alkuun hän yrittää käydä ostamassa asetta kaupasta, mutta hän asuukin jossain muussa osavaltiossa kuin Texasissa, joten hän ei saakaan asetta ihan niin vain kouraansa.
Sitten mies istahtaa hetkeksi katukivetykselle tarkastelemaan ympäristöään ja ohikulkevia ihmisiä antaen vaikutelman, että ehkä hän olisikin tulossa toisiin aatoksiin, kunnes näkee jonkun huumediilerin näköisen kaverin, joka korjaa takkinsa reunusta ja siellä pilkahtaa ase. Mies päättää seurata tuota kriminellin näköistä rötösherraa ja ostaa häneltä asetta, kun rötösherra pysähtyy vihdoinkin juttelemaan kadulla oleskelevien kavereidensa kanssa. Aseenkantaja on kuitenkin huomannut miehen seuraavan häntä epäillen tätä poliisiksi, joten mies joutuu mukiloinnin kohteeksi ja ryöstetyksi, mutta sivulla kiljuva nainen saa pahoinpitelijät viime hetkellä perääntymään miehen teloittamisaikeista ja lähtemään karkuun.
Mukiloitu mies jatkaa matkaa sekavana jonnekin sillan alle, jossa pesee kasvonsa ja päätyy keskustelemaan öljytynnyrinuotiolla itseään lämmittelevien kodittomien miesten kanssa, jotka kertovat omia surullisia, mutta erikoisia tarinoitaan ja nämä tarinat ovat elokuvassa kuvitettu. Mies jättää hyvästit kodittomille ja tunnelma on taas sellainen, että enää ei voida ollakaan varmoja siitä, aikooko kodittomien tarinoiden jälkeen mies sittenkään päättää maallista vaellustaan. Hän kävelee keskustassa ja todistaa aseellista ryöstöä, mutta ryöstäjien pakomatka päättyy autokolariin, kun he ajavat punaisia päin. Mies menee tarkastelemaan verissäpäin kuolemaa tekevää kuskia, mutta ei tee mitään ja jatkaa vain matkaansa hetken tuijoteltuaan. Hän saa idean auton alle hyppäämisestä.
Mies kävelee ylikulkusillalla ja vilkuilee vähän väliä alas, että mistä pystyisi hyvin hyppäämään isomman auton alle. Juuri, kun hän aikoo kiivetä kaiteen yli, hän näkee pienen itkevän tytön, joka on selvästi kateissa, eikä kukaan pysähdy häntä auttamaan. Juuri ja juuri kävelykyinen pikkutyttö nalle kainalossa haahuilee sinne tänne ja on selvästi jäämässä auton alle, joten mies kiiruhtaa alas, jotta saa vietyä tytön turvaan. Puhelinta näpräävä pakettiautokuski ei kuitenkaan huomaa tytön tepastelevan tielle ja tarinan päähenkilö saa juuri ja juuri työnnettyä tytön pois auton alta, jolloin kuva siirtyy pakettiautokuskiin ja töminään. Sitten mies hädin tuskin tajuissaan ja verissä päin näkee itkevän tytön kävelytiellä ja hänen vanhempansa kiiruhtavat paikalle. Perheen isä ottaa itkevän tytön syliinsä ja auton alle jääneen päähenkilön sumuisten silmien läpi kuvattuna perheen äiti kysyy miehen tilaa ja kiittää heidän tyttärensä pelastamisesta itkien.
Seuraavaksi mies herää sairaalasta, jossa tyttö ja hänen vanhempansa ovat paikalla, kun mies virkoaa tajuihinsa. Mies kertoo, kuinka vielä tunteja sitten hautoi itsemurhaa, mutta kolari ja siihen liittyvä tilanne sai hänet arvostamaan elämää ja hänen omaa elämäänsä, sekä kohtauksen värimaailmakin on kirkkaampi ja vivahteikkaampi. Sitten mies saa kuitenkin yllättäen kohtauksen, värimaailma muuttuu takaisin harmaaksi ja nopea flashback hänen elämästään alkaa rullamaan, sisältäen viimeisten tuntien tapahtumat. Flashback lähes pysähtyy miehen viimeiseen hymyyn sairaspedillä ennen kohtaustaan ja värit palaavat taas näkyviin, jonka jälkeen alkaa kuulua vain sydänmonitorin tasainen piippaus ja kuva hälvenee kohti mustaa.
Elokuvaan hankkisin apulaisohjaajakseni Eternal Sunshine of the Spotless Mind -ohjaaja Michel Gondryn. Elokuvassa myös näkyisi myös taustalla kelloja, jotka etenevät samaa tahtia elokuvan kanssa.
Edit. Mietin myös vähän Coen-veljesten tyyppistä lopetusta, jossa mies hyppää korkean talon katolta jysähtäen suoraan jonkun ryöstäjän tai vastaavan päälle, pelastaen näin tahattomasti päivän.
Edit2. Heti tulvii mieleen myös lukuisia pieniä parannuksia tarinaan, mutta niiden kirjaaminen taitaisi olla loputon suo. Esim. itsemurhaviesti luetaankin sairaalapedillä, kun mies sen alussa taittaa povariin. Itsemurhaviestin sisällössä voisi olla myös joku takaportti, jonka mies itselleen jättää, että ei tekisi itsemurhaa. Esimerkiksi todistaa jotain hyvää ihmisissä, jolla sitten leikitellään esim. kodittomien tarinoinnin kanssa ja lopuksi hän todistaakin itsessään hyvää pelastaessaan sen pikkutytön. Tai jotain muuta kliseistä, mutta sopivasti muotoiltuna toimivaa.