Aivan loistava, kiitos tästä.=D Luojan kiitos kuitenkin siitä, että en sentäänn ihan vielä ole harmaantunut herrasmies. Olen myös suurelta osin elämässäni välttynyt maripaidoilta(omistan vain kaksi lahjaksi saatua!), which is nice, koska toimivat yöpaitoina oikein mukavasti.
Jopa kissoja tosiaan löytyy huushollista, mutta sentään beatleiksi en ole niitä nimennyt. Kyseisen bändin kaikkia levyjäkään ei valitettavasti vielä hyllystä löydy ja ilman nallemaista talouden pystynousua voipi olla, ettei koskaan löydykään. Ikivihreissä kun säilyy myös se tuoreen dollarin vihreä hinta.
Hmm, olisin muuten tavallaan kiitollinen, jos tietäisin "tunnehermoni" MM-kisoissa reistaavan vain siksi, että olisin skidinä tippunut vaikka omenapuusta. Silloinhan sille olisi ainakin jokin konkreettinen syy, koska nyt joudun vain syyttämään liian analyyttistä luonnetta sekä mahdollisesti yliopiston tarjoamia monialaisia metodikursseja.
PS. Se kosminen totuus löytyy
Revolverilta.
Mutta, entämä sitten nimerkki Musta Nuoli? Hän lienee noin 40-50 vuotias, joko teknillisellä tai kaupallisella alalla työskentelevä turkulainen herrasmies, joka ajaa turvallista Audi, WV tai Volvo-merkkistä farmariautoa. Voisin jopa veikata hänen asuvan rivitalossa. Hän hoitaa tonttinsa nurmikkoa yhtä särmällisesti, kuin kirjoittaakin, joten hän pohtinee tälläkin hetkellä Briggs & Strattonin nykäisemistä käyntiin tai kyttää voikukkien leviämistä todellisella haukan katseella. Hän on myös Tekniikan Maailman kestotilaaja ja rentoutuu kuuntelemalla Totoa ym. "virtuoosimaista" aikuisrockia sohvalla maaten. Ulkonäöltään hän on sangen huomaamaton ja verhoutuu Dressmannin sekä Citymarketin hyllyiltä hankittuihin vaateparsiin. Paitaa hän pitää luonnollisesti housuissa ja vyötä koristaa käärmenahkakuvioinen kännykkäkotelo. Hiusrarajassa lienee myös jo huomattavaa vetäytymistä, mutta mistään kiusallisesta kaljuuntumisesta ei sentään voitane puhua. Hyvin hoidettu fyysinen kunto herättää yhä ihailua lähiön kotirouvissa.
Hän on sielultaan uskollinen TuTon sekä leijonien kannattaja jo since 197X ja vuosien varrella kertyneen laajan hokitietämyksen turvin hän on yksi jatkiksen asiantuntevimpia kirjoittelijoita mitä kotimaisiin aihealueisiin tulee. Nimimerkkinsä takaa hän myös kirjoittaa erittäin harkitusti ja hyvää tekstiä, eikä provosoidu rääkymään koliikkilapsen tavoin, vaikka joku ei samaa mieltä olekaan. Suuresta asiantuntevuudestaan huolimatta hän ei myöskään sorru viisasteluun, tai ainakin osaa toisinaan pukea sen hyvään huumoriin. Respect. Hänen kannattajauransa huippuhetkiä ovat Tovereiden visiitit liigassa 1990-luvulla, Mestis 08 ja maajoukkueen aiheuttama kiekkohysteria keväällä 1995 sekä tietenkin ilmaveivi pari viikkoa sitten. Rakkaan seuran 1970-luvulla tapahtuneen alasajon aiheuttamista traumoista ei vieläkään olla kuitenkaan täysin toivuttu.
Kiintymys Turun Tovereihin myös paljastaa hänen olevan maailmankatsomukseltaan hieman(vai hieman enemmän?) vasemman laidan miehiä. Vaikka vastakkainasettelun aika onkin kuulemma ohi, niin MN on edelleen katkera naapurin Palloseuran menestyksestä, vaikka salaa sitä luonnollisesti ihaileekin. Myös patologinen inho ämerikkalaista urheilukulttuuria ja muutakin elämäntapaa kohtaan tukee vaikutelmaa lievästi punertavasta aatteen palosta, vaikka menneisyyttä pioneereissa, stallareissa tai TUL:n kesäleireissä tuskin löytyykään. Vaaleissa hänen äänensä kilahtanee uskollisesti demareille.
Ennen kaikkea MN on kuitenkin todellinen patriootti ja nimenomaan hyvässä hengessä verrattuna moneen muuhun. Suomalainen hyvinvointivaltio on käsitteenä lähellä hänen sydäntään ja häntä raastaa nähdä kotimaansa ajautuminen eriarvoisuuden, markkinatalouden ja populistioikeiston leikkikentäksi, jossa köyhtymiskierteessä oleva kansa turrutetaan BBllä sekä halvalla siiderillä. Hän myös tiedostaa Suomen "saavutukset" ja uhraukset viime sodissa, mutta ei kuitenkaan useimman muun tavoin pidä niitä ainoina muistamisen arvoisina maamme historian kulmakivinä. Hän haikailee jatkuvasti menneiden vuosikymmenten suomalaisen yhteishengen perään ja leijonien tai euroviisuvoiton aiheuttamat kansanjuhlat ovatkin toimineet oivina nostalgiatrippeinä entisiin aikoihin(tai ainakin mielikuviin niistä).
Kuten aina, niin myös tämä analyysi on pelkkä arvaus enkä väitä olevani CSI-tason profiloija. Ihan hauskaa tämä kuitenkin on. =D