Millä vuosikymmenellä aloit seuraamaan jääkiekkoa?

[Sistis]

1980-luvulla. Kausi oli 1986/1987, eli olin siinä kuuden ja seitsemän ikävuoden vaiheilla. Koska HPK ei vielä tuolloin pelannut liigassa, sen seuraaminen jäi lähinnä Häneen Sanomien lehtiartikkeleihin. Sen tajusin, että joku Kivelä oli ilmeisen hyvä divarikiekkoilija.

Liiga sai kuitenkin sen suurimman mielenkiintoni. Ensimmäinen suosikkini oli Tappara, koska se sattui voittamaan Ässät Urheiluruudun ottelulähetyksessä, joka oli oikeastaan se ensimmäinen kiinnostusta jääkiekkoon herättänyt hetki elämässäni. Tappara voitti mestaruuden, mutta taisi olla niin, että pian sen jälkeen vaihdoin suosikkiani. Hetken kannatin Ilvestä, sitten Ässiä. Ja seuraavan kauden loppuun mennessä olin vaihtanut Lukon leiriin. Sen ainakin muistan, että vuoden 1988 finaalin jälkeen harmitti.

No kun HPK oli seuraavana vuonna liigassa, siirryin sille tielle, jossa olen edelleen. Olihan kyse lähikaupungin joukkueesta. Ensimmäistä kertaa kävin jääkiekko-ottelussa muistaakseni tuon kauden päätöskierroksella. Ottelu oli HPK - KalPa, ja Kerho voitti 5-2. Kerho taisi tehdä yhden maalin läpiajosta.

Edit: Seuraamiseni alkoi vuoden 1986 puolella. Muistan hämärästi katsoneeni televisiosta Suomen ja Tšekkoslovakian välisen ottelun, joka päättyi 5-5. Näemmä tuo on ollut joulukuun 1986 Izvestijan ottelu.

 

[Rupture]

Itse kävin ekaa kertaa Liigapelissä 2017/18. KooKoo-Ässät 30.9.2017, Sami Lähteenmäki teki siinä pelissä hatun. Kuulun tässä äänestyksessä ehdottomasti vähemmistöön, sillä en saa vieläkään edes lainmukaisesti nauttia alkoholista. Moni minun ikäinen ei ole edes kuullut Jatkoajasta.

Anyway, sen syyskuisen matsin jälkeen on käyty katsottua yhteensä 163 KooKoon peliä paikan päällä (Runkosarja+Pleijarit, koti- ja vieraspelit). Tällä kaudella on tullu käytyä katsomassa n. 45 peliä.

 

[Virveliä kainaloon]

1990-luvulla. Aivot eivät vielä olleet niin kehittyneet, että muistaisin tuosta mitään.

 

[palle fontän]

Rinkelinmäelle mua on raahattu jo 80-luvun alkuvuosista alkaen. Kausi 86-87 divarissa oli kuitenkin ensimmäinen, jolloin oikeasti seurasin Kerhoa. Se kausi päättyi liigakarsintaan, jossa liigasta mukana ollut KalPa selvisi kuiville. Liigakarsinnasta mieleen on jäänyt outo matsi KalPaa vastaan, jota Kerho johti 6-1, mutta se päättyi 6-6. Karsintasarjan olisi voittanut Kerho, jos ei olisi sulanut tuossa pelissä. Jälkiarvioiden mukaan nousu tuolloin olisi kuitenkin ollut liian aikaista, ja oli hyvä, että se tapahtui vasta vuotta myöhemmin..

Tämä todella legendaarinen ottelu on jättänyt vahvan muistijäljen. Takana sattui vielä istumaan ihan tappojurrissa ollut savolaisryhmä, jonka rumpali onneksi onnistui katkaisemaan kapulansa kesken pelin.

Takavuosina ja divarissa varsinkin meno oli värikästä. Ei tullut aika pitkäksi, kun maalilla oli Bedard & co. Laru & Pikkari luikkivat Turkuun ja Mopelle ei treeni maistunut.

 

[Rinksu]

-80-luvulla. Masken Carlssonin kaksi maalia tuli todistettua silloin joskus, samoin Viktor Tihonovin punakone ja se legendaarinen Larionovin ykkösvitja.

Kerhofani musta tuli sitten pikku hiljaa 90-luvun loppupuolella, kun kaverin kanssa ( joka oli jo vuosia Kerhoa kannattanut) käytiin pelejä katsomassa.

Lopulta se oli sitten se teletappi-trion peli, joka sai mut lopullisesti Kerhoa kannattamaan.

 

[Eddie]

Joskus 1986 tienoilla Kärpät-Hifk paikan päällä päättyi 7-4 voittoon. Siitä se sitten lähti. Muistaakseni kävimme isän kanssa katsomassa HIFK ja Tappara pelejä muutaman kerran. Kun sitten aloin tajuamaan ja seuraamaan enemmän, niin divariinhan siitä sitten reitti vei ja myöhemmin kakkosdivariin. Se n. 10 vuotta korpivaellusta tuntui silloin loputtoman pitkältä ajalta. Nykyään ajateltuna viimeiset 10v ovat menneet aika nopeasti.

Varmaan noista lähtökohdista juontuu se, että en voi sietää tätä nykyistä "kaikilla pitää olla kivaa ja paikka liigassa meininkiä". Suljettu sarja on tappanut aika ison osan omaa kiinnostusta liigaan ja valitettavasti Kärppiinkin. Oman pojan jääkiekkoinnostus on saanut taas palaamaan katsomoihin ja olen seurannutkin enemmän. On ehkä ironista, että itselleni ne lämpimimmät muistot tulee vuosilta 1996-2001. Se nousutaistelu ja toistuvat pettymykset olivat silloin raakaa aikaa, mutta en vaihtaisi noita muistoja yhteenkään mestaruuteen. Liiganousu on ja pysyy suurimpana kohokohtana. Mestaruudet jäävät selvästi toiseksi. Harmittaa, että tällainen ei ole enään mahdollista.

 

[Target]

70 -luvulla pääsin ensimmäisiä kertoja moiseen livetapahtumaan. Oltiin sukuloimassa Turussa ja la illan viihdepläjäys sisälsi Kupittaan hornankattilan ja TPS - Ilves?? ottelun.

 

[Laitapuolen Hyökkääjä]

Ketjun innoittamana piti etsiä historian lehdiltä oikein tarkka päivämäärä. Muistin, että ottelu oli Ässät - Jokerit, joka päättyi jomman kumman voittoon 4-2 ja kyseinen peli pelattiin sunnuntaina, koska kotona siitä pyöri vielä jälkilähetys televisiossa. Vuoden haarukoin välille 95 - 97.

Patahistory-sivujen mukaan ainoa mahdollinen peli oli 22.9 1996 pelattu Ässät - Jokerit, jonka Jokerit näemmä meni voittamaan juurikin lukemin 2 - 4. Saipahan ainakin realistisen kuvan heti siitä, mitä Ässien kannattaminen oikein on, jos siihen lähtee mukaan.

Kappas, uskon löytäneeni samalla heti elämäni toisenkin ottelun: Ässät - TPS, joka pelattiin 19.10 1996. Muistan tuon ottelun siitä, kun Ässät johti toiselle erätauolle mentäessä 3 - 1 ja kävi kolmannessä erässä jo kolmen maalin päässä, mutta niin vain turkulaiset tulivat lopulta tasoihin ja pisteet jaettiin 65 minuutin jälkeen (kuten kuuluukin), kun taululla komeilivat lukemat 4 - 4.

 

[Harzan]

Tarkalleen ottaen vuonna 1986. Ensimmäinen ottelu oli Suomi-Ruotsi. Kyllä, juuri se 4-4 -matsi.