Vajaat kymmenen vuotta sitten minä näin ensimmäistä kertaa Jyp HT:n pelin. Kyseessä oli Kalpa-Jyp HT kaudella 94-95. Jo muutama viikko pelin jälkeen minulle oli tulossa fanipaita, kenenkäs muun kuin Nylanderin nimellä. Kuopioon mennessä en vielä ollut ihan varma kummanko puolella olen, mutta herrat Lindroos, Virtanen, Lius, Paananen, Heikkinen ja ennenkaikkea Nylander saivat minut vakuuttumaan siitä, että tämä on se joukkue, jota kannatan uskollisesti elämäni loppuun saakka. Ottelu päättyi muistaakseni 2-5. Sen jälkeen pihapeleissä ja kaveriporukan peleissä tämä jamppa oli aina Nylander. Tai ainakin yritti olla. Siitä eteenpäin kausi kauden jälkeen on tullut pelejä katsottua ja joka ikinen kerta kun JYP luistelee hippoksen jäälle, niin kylmät väreet karmaisee selkäpiitä. Vuosien varrella on pelaajat vaihtunut. Minulle mieleenpainuvia ja ns. suosikkipelaajia vuosien varrella ovat olleet Nylanderin jälkeen Sjögren, Karamnov, Peterit, Wortman, Tarvainen, Ojanen, Koivunen, Burakowsky, Ton, ja viimeisimpänä ei nyky JYPistä Perrin. Näistä kavereista syystä tai toisesta Nylander, Ton ja Perrin ovat ne kaikkein omimmat.
Jyp HT tai JYP on aina tähän kauteen saakka ollut merkittävästi ulkomaalaistähtien varassa, mutta nyt meillä on jotakin, jota monellakaan liigajoukkueella ei ole. Kotimainen huippukenttä, joka illasta toiseen kääntää pelin painopisteen vastustajan päätyyn ja pelaa upeaa jääkiekkoa. Immonen-Virtanen akseli on noussut sille tasolle, jota Jypissä aikoinaan edustivat yleensä ulkomaalaiset tai ainakin toinen heistä oli ulkomaalainen. On hienoa nähdä, että meillä pärjätään ilman huippuvahvistuksia. Tämä varsinkin, jos ja kun tai toivottavasti ulkomaalaiskiintiö pienennetään kolmeen pelaajaan. No nyt olen hieman eksynyt aiheesta, mutta kumminkin.
Erinäisisten asioiden ansiosta olen ylpeä siitä, että saan kannattaa joukkuetta, joka pelaa kaudesta toiseen pienmmällä tai toiseksi pienimmällä budjetilla, mutta ylittää aina kaikkien medioiden odotukset nousemalla playoffseihin tai ainakin lähelle niitä. Joskus hamassa tulevaisuudessa näen Matti Alatalon kannattelevan mestaruuspokaalia, joka on saavutettu armottomalla työllä ja tahdolla pääasiassa kotimaisten pelaajien voimin. Onko se ikuinen unelma, vai tuleeko siitä joskus totta. Se selviää vain, jos ja kun sydän pysyy hurrikaanin muotoisena.
Jyp HT tai JYP on aina tähän kauteen saakka ollut merkittävästi ulkomaalaistähtien varassa, mutta nyt meillä on jotakin, jota monellakaan liigajoukkueella ei ole. Kotimainen huippukenttä, joka illasta toiseen kääntää pelin painopisteen vastustajan päätyyn ja pelaa upeaa jääkiekkoa. Immonen-Virtanen akseli on noussut sille tasolle, jota Jypissä aikoinaan edustivat yleensä ulkomaalaiset tai ainakin toinen heistä oli ulkomaalainen. On hienoa nähdä, että meillä pärjätään ilman huippuvahvistuksia. Tämä varsinkin, jos ja kun tai toivottavasti ulkomaalaiskiintiö pienennetään kolmeen pelaajaan. No nyt olen hieman eksynyt aiheesta, mutta kumminkin.
Erinäisisten asioiden ansiosta olen ylpeä siitä, että saan kannattaa joukkuetta, joka pelaa kaudesta toiseen pienmmällä tai toiseksi pienimmällä budjetilla, mutta ylittää aina kaikkien medioiden odotukset nousemalla playoffseihin tai ainakin lähelle niitä. Joskus hamassa tulevaisuudessa näen Matti Alatalon kannattelevan mestaruuspokaalia, joka on saavutettu armottomalla työllä ja tahdolla pääasiassa kotimaisten pelaajien voimin. Onko se ikuinen unelma, vai tuleeko siitä joskus totta. Se selviää vain, jos ja kun sydän pysyy hurrikaanin muotoisena.