Aluksi täytyy todeta että s*****nan kuumeen takia ollaan himassa mutta onneksi matsi tulee tv:stä. Ja ipa tippuu.
Kaikki eivät ole Rick Nashejä tai Ilja Kovalchukeja (19-vuotiaana huikeat pisteet!).
99% suomalaisista NHL-pelaajista luovuttaa jos parin ensimmäisen kauden aikana ei tule paikkaa kahdesta hyökkäävästä kentästä. Tästä kertoo jotain Ville Niemisen palvonta sitkeänä miehenä joka jaksoi odottaa vuoroaan. Nieminen on kuitenkin vain yksi pelaaja, ketään muuta ei tunnu dollarit ja kuuluisuus kiinnostavan.
Useat heistä tekivät farmissa kovia pisteitä mutta kun kutsua ylös ei tullut, palasivat eurooppaan. Osa oli kesän harjoituspeleissä parhaita pistemiehiä. Osa pääsi kokeilemaan ylhäällä ihan mukavasti suhteessa farmitehoihin.
Timo Pärssinen, Jukka Hentunen, Toni Dahlman, Tony Virta, Kai Nurminen, Ville Peltonen, Timo Vertala, Petri Varis, Mikko Eloranta, Antti Aalto, Hannes Hyvönen, Tomi Kallio, siinä muutamia viime vuosilta täysin ulkomuistista. Näiltä me Suomi-fanit odotimme NHL-uraa.
Meillä voisi olla kymmeniä miehiä enemmän NHL:ssä jos ukot malttaisivat odottaa vuoroaan.
NHL:ssä pelaa useita kymmeniä pelaajia jotka vuodesta toiseen pelaavat 3-4 ketjussa tehden jopa yli 40 pistettä suht vähäisellä peliajalla.
Ja tässä välissä toivon että ei ala nokun se ei saanu ja sit se joutu blaa blaa höpötykset.
Otetaan yksi esimerkki: Supertähti Markus Näslund, Vancouver
93-94: 71 peliä, 4+7=11
94-95: 14 peliä, 2+2=4
Tässä vaiheessa suomalaiset pelaajat valittavat mediassa vähäistä peliaikaansa ja kertovat kuuntelevansa tarjouksia euroopasta. Mutta Näslund jatkaa:
98-99: 80 peliä, 36+30=66
99-00: 82 peliä, 27+38=65
00-01: 72 peliä, 41+34=75
01-02: 81 peliä, 40+50=90
02-03: 82 peliä, 48+56=104
Näslund on räikeä tapaus mutta vastaavia löytyy useita kymmeniä kun tutkii nykyisten tähtien uran alkuvaiheita.
Ketä tulee seuraavassa junassa? Somervuori, Miettinen, Santala, Pihlman?
Ei uskoisi mutta se tuntuu olevan suomalaisilla tapana.
Kaikki eivät ole Rick Nashejä tai Ilja Kovalchukeja (19-vuotiaana huikeat pisteet!).
99% suomalaisista NHL-pelaajista luovuttaa jos parin ensimmäisen kauden aikana ei tule paikkaa kahdesta hyökkäävästä kentästä. Tästä kertoo jotain Ville Niemisen palvonta sitkeänä miehenä joka jaksoi odottaa vuoroaan. Nieminen on kuitenkin vain yksi pelaaja, ketään muuta ei tunnu dollarit ja kuuluisuus kiinnostavan.
Useat heistä tekivät farmissa kovia pisteitä mutta kun kutsua ylös ei tullut, palasivat eurooppaan. Osa oli kesän harjoituspeleissä parhaita pistemiehiä. Osa pääsi kokeilemaan ylhäällä ihan mukavasti suhteessa farmitehoihin.
Timo Pärssinen, Jukka Hentunen, Toni Dahlman, Tony Virta, Kai Nurminen, Ville Peltonen, Timo Vertala, Petri Varis, Mikko Eloranta, Antti Aalto, Hannes Hyvönen, Tomi Kallio, siinä muutamia viime vuosilta täysin ulkomuistista. Näiltä me Suomi-fanit odotimme NHL-uraa.
Meillä voisi olla kymmeniä miehiä enemmän NHL:ssä jos ukot malttaisivat odottaa vuoroaan.
NHL:ssä pelaa useita kymmeniä pelaajia jotka vuodesta toiseen pelaavat 3-4 ketjussa tehden jopa yli 40 pistettä suht vähäisellä peliajalla.
Ja tässä välissä toivon että ei ala nokun se ei saanu ja sit se joutu blaa blaa höpötykset.
Otetaan yksi esimerkki: Supertähti Markus Näslund, Vancouver
93-94: 71 peliä, 4+7=11
94-95: 14 peliä, 2+2=4
Tässä vaiheessa suomalaiset pelaajat valittavat mediassa vähäistä peliaikaansa ja kertovat kuuntelevansa tarjouksia euroopasta. Mutta Näslund jatkaa:
98-99: 80 peliä, 36+30=66
99-00: 82 peliä, 27+38=65
00-01: 72 peliä, 41+34=75
01-02: 81 peliä, 40+50=90
02-03: 82 peliä, 48+56=104
Näslund on räikeä tapaus mutta vastaavia löytyy useita kymmeniä kun tutkii nykyisten tähtien uran alkuvaiheita.
Ketä tulee seuraavassa junassa? Somervuori, Miettinen, Santala, Pihlman?
Ei uskoisi mutta se tuntuu olevan suomalaisilla tapana.
Viimeksi muokattu: