Kiehtovampaa on pohtia kysymystä ehkä tässä muodossa: "Miksi HIFK alisuorittaa?" Se on nimittäin fakta, että HIFK on ruvennut pelaamaan alle materiaalinsa iskukyvyn ja tämä lama on syventynyt viiden viime kauden aikana.
Mutta tuo kysymys rajaa vastausvaihtoehdot pelkästään organisaatiosta johtuviin syihin, eikä se
välttämättä niin ole. En ainakaan halua sulkea pois salaliittoteorioita, vaikka ne sinusta tai jostakin muusta kirjoittajasta tuntuisi kaukaa haetuilta. Moni nykyhetkessä naurettavalta kuulostava salaliittoväite muuttuukin ajan myötä huomaamatta yleisessä tiedossa olevaksi faktaksi, eikä sille enää naureta. HIFK ei välttämättä alisuorita, ehkä se on tuomarit tai SM-liiga jota on syyttäminen? Ei sen tarvitse edes olla systemaattista syrjimistä, tai tiedostettua asenteellisuutta, sillä kaikkia ihmisiä, niin tuomareita kuin päättäjiä, ohjaa alitajuntaisesti kuitenkin syvälle juurtuneet ajatus- ja toimintamallit.
Pelaajapolitiikka on kiistatta parantunut selvästi Pentin poistuttua. Hankinnoissa on ensimmäisten walshien ja hackerien jälkeen jo ideaa ja sopimukset eivät enää ole mallia 3+1, vaan ihan tryoutin kautta täytyy hakea paikkansa. Peltosen Villen palkkaaminen on sitten varmastikin se suurin 2000-luvun juttu ja näen jo useita sellaisia positiivisia signaaleja, jotka kertovat ison laivan kääntyvän hitaasti (todellakin, hyvä vertaus) kurssilleen: Uskalletaan yrittää valmentaja- ja pelaajamarkinoilla, vaikka tiedetäänkin, että bisneksen luonteeseen kuuluu myös epäonnistuminen, tehdään jo hyvää taloudellista tulosta ja saadaan jopa maamme kovin nuorisotähti joukkueeseen. Nämä merkit tietävät sitä, että HIFK:n menestykseenkään ei ole enää tolkuttoman pitkä aika. Trust me.
Väitän, että nykyorganisaatio on avannut silmänsä ja menee yrityksen ja erehdyksen kautta kohti menestystä, joka tulee itse asiassa "sivutuotteena", kun pohjat ovat kunnossa.
Tässä samaa mieltä, mutta kyllä tämän 20 vuoden aikana on nähnyt monta kokoonpanoa joiden olisi pitänyt mennä päätyyn asti. Olen myös nähnyt satoja yksittäisiä matseja, jotka ovat päättyneet aivan erilailla kuin "pitäisi". Johtuuko puolueellisista tuomareista, alisuorittavista pelaajista, kiekonpomppimisesta, huonosta karmasta vai mistä, sen haluisin tietää. Ehkä absoluuttista totuutta ei olekaan.
No mullahan on aina vastaus kaikkeen, niinkun tiedät :) Tällaisia asioita ja ongelmia tulee mieleen 2000-luvulta (hyvin lyhyesti esitettynä)...
- Hämmentävä pelaajapolitiikka. Rahaa on palanut niin vitusti, mutta kivikovia ja ennenkaikkea tasapainoisia joukkueita ei olla kasaan saatu. Aina on jostain tökkinyt materiaalissa (sulkukautta ei lasketa).
- Maalivahtisekoilut. Vain IFK:n kaltainen puupääseura pystyy laiminlyömään jääkiekon tärkeintä elementtiä vittu kaudesta toiseen. Hyvä maalivahtivalmennus loistaa edelleen poissaolollaan, joten perustuksia ei ole korjattu vieläkään. Mitähän tähän enää pystyy sanomaan, kun kaikki olennainen taitaa olla jo sanottu tuhansissa JA:n viesteissä.
- Valmentajasekoilut. Aivan käsittämätöntä sirkusta ollaan nähty.
- Voittamisen pelko. IFK ei ole osannut/uskaltanut voittaa poffeissa "isoja pelejä" 2000-luvulla.
- Tietynlainen identiteetin häviäminen, ja brändikiekko -sanasta kuulee lähinnä vittuilua muiden jengien kannattajilta. Uskottavuutta ja suuntaa tarvitaan ja kaivataan.
Tässä muutamia mietteitä.
Päteviä mietteitä, mutta jos tarkastelet noita tarkemmin, huomaat listanneesi lähinnä oireita, etkä sairauksia. Mikä on johtanut siihen että identiteetti on hävinnyt, että IFK ei ole osannut voittaa isoja pelejä tai että organisaation pelaajapolitiikka ja valmentajasekoilut ovat olleet mitä ovat olleet?
Liian pitkä aika menestymättömyyttä ruokkii "pelkoa" voittaa, ja tämä vahvistaa tietenkin häviämisen oravanpyörää, mutta mikä on sysännyt tämän häviämisen kärrynpyörän liikkeelle?
Mä väitän kivenkovaan, että tässä on suurimmat syyt siihen, että HIFK ei ole menestynyt:
- Mobergin kykenemättömyys nähdä yhtä kauaskatseisesti kuin Hjallis, ja haluttomuus jakaa valta pätevämpien ihmisten kanssa vuosina 1990-1996.
- SM-liigan, Jääkiekkoliiton ja Kummolakerhon tasapaksuusagenda sekä tiettyjen seurojen ja pelityylien suosiminen muiden kustannuksella.
- Johtuen Moberg-Hjallis akselin ratkaisuista, oman hallin tuoman kilpailuedun poisjääminen. Sanovat naapurit mitä vaan, siinä on helvetin suuri ero onko oma halli jossa voi itse kehittää ja hyötyä kaikesta oheistoiminnasta vai onko vuokralla ränsistyvässä hallissa jonka oheistoimintoihin ei ole paljoakaan sanavaltaa eikä ollenkaan osuutta tuottoihin. Ei IFK alkaisi menestymään automaattisesti omalla hallilla, sen sijaan oman hallin puuttuminen estää tehokkaasti IFK:ta menestymästä.
- Viimeisimpänä, ja varmasti myös vähäisempänä, Matikaisen sekoilut 2000-luvulla. Tässä vaiheessa peli saattoi olla jo menetetty, mutta koska monet muut suurseurat, etenkin Jokerit, ovat kontanneet lähes yhtä pahasti, antaa tämä vielä pienen toivonkipinän.