Miksi HIFK ei menesty?

  • 18 359
  • 61
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Gags kirjoitti:
Henkilökohtaisesti pidän Frank Mobergin kommenttia: "Mestaruus ei ole ikinä HIFK:n ykköstavoite" aika kuvaavana seuran toiminnasta hänen valtakaudellaan.

Aivan. Ne, jotka ovat lukeneet kirjan "Frank", löytyy sieltä mielestäni aika montakin syytä siihen, että menestys on karttanut rakasta seuraamme viime aikoina. Yksi syy on tuo Gagsin mainitsema. Toivottavasti nyt tulossa oleva "uusi IFK" haluaa joka vuosi voittaa mestaruuden, ja se on seuran ykköstavoite joka vuosi.
 

Bismarck

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Toivottavasti nyt tulossa oleva "uusi IFK" haluaa joka vuosi voittaa mestaruuden, ja se on seuran ykköstavoite joka vuosi.

Jukka Valtanen mainitsi vastikään jossain avisiissa, että joka vuosi on tavoitteena mestaruus tjsp.. Ja nyt alkaa homma näyttämään sen verran dynaamiselta, että tähän jo uskoo.
 

Red Machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jukka Valtanen mainitsi vastikään jossain avisiissa, että joka vuosi on tavoitteena mestaruus tjsp.. Ja nyt alkaa homma näyttämään sen verran dynaamiselta, että tähän jo uskoo.

Ja kuvitella, että jotkut olivat antamassa jo monoa viimekaudella Valtaselle. Eiköhän kaveri antanut takaisin kaikille kriitikoilleen oikein kunnolla tossa tulosjulkistuksessa.
 

Apassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jukka Valtanen mainitsi vastikään jossain avisiissa, että joka vuosi on tavoitteena mestaruus tjsp.. Ja nyt alkaa homma näyttämään sen verran dynaamiselta, että tähän jo uskoo.

Jos ja kun HIFK malttaa jatkaa työn tekoa tällä tasolla, niin se mestaruus kyllä ansaitusti tulee jossain vaiheessa ja toivoakseni HIFK myös palaa kestomenestyjien joukkoon. HIFK kärsii edelleen Mobergin ja etenkin Matikaisen jättämästä karmeasta perinnöstä. Matikaiselle olisi pitänyt antaa monoa viimeistään kahden-kolmen kauden jälkeen ja viisaimmassa tapauksessa jättää palkkaamatta lainkaan.

Osa viime kevään floppauksesta pudotuspeleissäkin selittyy mielestäni sillä, että HIFK:ssa alkaa olemaan jo niin suuri paine menestymättömyydestä johtuen, että se alkaa näkymään jäällä, kun kriittisillä hetkillä tuleekin takaiskuja. Joukkueessa ei ollut vastaavanlaisia johtajia, kuin mestaruusvuonna -98. Tosin se joukkue oli niin ylivoimainen, että suuria karikoita ei edes tullut.

1 mestaruus alle ja tämän jälkeinen positiivinen kierre pitää osata käyttää hyväksi. -98 mestaruuden jälkeisen -99 kaudella oltiin vielä finaaleissa. Sitten lähti Kekäläinen ja Moberg palasi remmiin ja muistaaksen vielä se kausi meni jonkunlaisessa huumassa, mutta tämän jälkeen koko homma alkoi kuivua kasaan. HIFK vain antoi momentumin pois palaamalla vanhaan kaavaan, vaikka ammattimiehet olivat näyttäneet, kuinka niitä hommia hoidetaan ja tulosta tehdään.
 

ruoska

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Penguins, Liverpool, Real Madrid
1 mestaruus alle ja tämän jälkeinen positiivinen kierre pitää osata käyttää hyväksi. -98 mestaruuden jälkeisen -99 kaudella oltiin vielä finaaleissa. Sitten lähti Kekäläinen ja Moberg palasi remmiin ja muistaaksen vielä se kausi meni jonkunlaisessa huumassa, mutta tämän jälkeen koko homma alkoi kuivua kasaan. HIFK vain antoi momentumin pois palaamalla vanhaan kaavaan, vaikka ammattimiehet olivat näyttäneet, kuinka niitä hommia hoidetaan ja tulosta tehdään.

Se on totta, että tuo paine voi olla myös pelaajille kova ja varmasti onkin, koska Jalosen astuessa lanseerattiin jo melkein slogania että nyt viimeistään on menestyttävä. Onko tuo paine sitten se kovin syy? Ei vaan tunnu tulevan kunnon tulosta. Itse asiassa tuo Frankin eka kausi Keklun jälkeen oli jo aika kauheeta kuraa. Pakiston taso oli alkukaudesta sitä itseään. Nimet Ahmaoja, Tuominen, Kangasalusta jne. Silti lopulta taidettiin kuitenkin päästä vielä ekalta kierrokselta jatkoon Tapparan kustannuksella. Frankin piti olla oppinut Keklulta miten menestynyt jengi kasataan ja niin ei kyllä käynyt. Kaikki piti olla kunnossa, kun ryhmään tuli seuraavaksi kaudeksi Bednar ja Giroux. Homma toimi loistavasti alkukauden, mutta lopulta Calounin tultua homma hajosi käsiin. Lopulta juuri ja juuri playoffeihin ja sieltä sitten taas kesälomille.

Sitä ja samanlaista taaperrusta tämä on ollut lähes kymmenen vuotta. En jaksa käydä enempää niitä läpi, koska monessa ovat piirteet aika samanlaiset. Toiveita on ollut viimeksi viime kausi ja lock out-kausi. Ei vaan tunnu menestystä tulevan. Olen pohtinut asiaa niin monesti ja en vaan tunnu löytävän vastausta. Löytääkö kukaan muukaan? Kertokaa ihmeessä.
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Olen pohtinut asiaa niin monesti ja en vaan tunnu löytävän vastausta. Löytääkö kukaan muukaan? Kertokaa ihmeessä.

No mullahan on aina vastaus kaikkeen, niinkun tiedät :) Tällaisia asioita ja ongelmia tulee mieleen 2000-luvulta (hyvin lyhyesti esitettynä)...

- Hämmentävä pelaajapolitiikka. Rahaa on palanut niin vitusti, mutta kivikovia ja ennenkaikkea tasapainoisia joukkueita ei olla kasaan saatu. Aina on jostain tökkinyt materiaalissa (sulkukautta ei lasketa).

- Maalivahtisekoilut. Vain IFK:n kaltainen puupääseura pystyy laiminlyömään jääkiekon tärkeintä elementtiä vittu kaudesta toiseen. Hyvä maalivahtivalmennus loistaa edelleen poissaolollaan, joten perustuksia ei ole korjattu vieläkään. Mitähän tähän enää pystyy sanomaan, kun kaikki olennainen taitaa olla jo sanottu tuhansissa JA:n viesteissä.

- Valmentajasekoilut. Aivan käsittämätöntä sirkusta ollaan nähty.

- Voittamisen pelko. IFK ei ole osannut/uskaltanut voittaa poffeissa "isoja pelejä" 2000-luvulla.

- Tietynlainen identiteetin häviäminen, ja brändikiekko -sanasta kuulee lähinnä vittuilua muiden jengien kannattajilta. Uskottavuutta ja suuntaa tarvitaan ja kaivataan.

Tässä muutamia mietteitä.
 

ruoska

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Penguins, Liverpool, Real Madrid
No mullahan on aina vastaus kaikkeen, niinkun tiedät :) Tällaisia asioita ja ongelmia tulee mieleen 2000-luvulta (hyvin lyhyesti esitettynä)...

- Hämmentävä pelaajapolitiikka. Rahaa on palanut niin vitusti, mutta kivikovia ja ennenkaikkea tasapainoisia joukkueita ei olla kasaan saatu. Aina on jostain tökkinyt materiaalissa (sulkukautta ei lasketa).

- Maalivahtisekoilut. Vain IFK:n kaltainen puupääseura pystyy laiminlyömään jääkiekon tärkeintä elementtiä vittu kaudesta toiseen. Hyvä maalivahtivalmennus loistaa edelleen poissaolollaan, joten perustuksia ei ole korjattu vieläkään. Mitähän tähän enää pystyy sanomaan, kun kaikki olennainen taitaa olla jo sanottu tuhansissa JA:n viesteissä.

- Valmentajasekoilut. Aivan käsittämätöntä sirkusta ollaan nähty.

- Voittamisen pelko. IFK ei ole osannut/uskaltanut voittaa poffeissa "isoja pelejä" 2000-luvulla.

- Tietynlainen identiteetin häviäminen, ja brändikiekko -sanasta kuulee lähinnä vittuilua muiden jengien kannattajilta. Uskottavuutta ja suuntaa tarvitaan ja kaivataan.

Tässä muutamia mietteitä.

Osaan täytyy kompata veliseni. Kyllä minusta hyviä nippuja on ollut muulloinkin kuin pelkkä lock out-kausi. Esim. viime kausi oli helvetin hyvä jengi. Vituttaa se vaan vieläkin. Se on kyllä totta, että myös yhdellä palasella monena kautena homma olisi voinut mennä paljon paremmin. Milloin se on ollut kassari, milloin pakki ja milloin sentteri. Tämäkin antaa sen kuvan, että hommia ei ole tehty oikein. Penahan se näissä on ollut yleensä se, joka ne palikat on rakentanut. Hätäratkaisuna sitten haetaan jotain ja koitetaan sillä sitten, kun muutakaan ei saada (Ustrunul ja muut tsekkisekoilut esim Mrazek, Parssons ja muut jäteläjät). Veskarihommassa edelleen ainakin itse painotan tuon vaahtosammuttimen vaihtamista pätevään äijään, joka koulii junnuista myös jotain. Eikä pilaa kaikkia, jotka tänne tulevat. Vaikka ostetaan laatutavaraa niin nekin pystytään täällä pilaamaan. Näistäkin on esimerkkejä. Vokoun oma lukunsa, mutta esim. Norttikaan täysin sitä esittänyt mitä odotin. Lassila vei senkin taistelun tosipaikassa. Koutsit ovat olleet mitä sattuu päällimmäisenä Francis, joka vapisi jo valmiiksi tänne tullessaan. Siihen päälle vielä treenit, joita äijä ei pystynyt edes hoitamaan jäältä käsin. Päälle vielä viinanhuurut yms.

Usko on kuitenkin kova, että nyt ollaan oikealla tiellä. Katsotaan miltä tilanne näyttää taas huhti-toukokuussa. Vai joudunko taas silloinkin myöntämään, että ensi kausi.....
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
On mielestäni väärin väittää ettei HIFK menesty. Muihin avausviestin asiavirheisiin en jaksa tällä kertaa puuttua.

Historia osoittaa aukottomasti että HIFK on menestynyt, josta osoituksena mestaruudet ja muut läpyskät. Se että seura ei ole tällä hetkellä mikään kestomenestyjä, pitää tietenkin paikkansa. Mutta eipä ole mikään muukaan seura aina ollut, jos otetaan katsasteluun vaikkapa SM-liigan historia.

Tässä viestissä on aitoa viisautta. Ymmärrän silti ketjunavaajankin tuskatilan. HIFK-organisaatio on todellakin ollut sisäänpäinkääntynyt Hyvä Veli -verkosto ja asiaan liittyy tietenkin se, että näkökulmakin on ollut vain "me itse". 2000-luvun ainoa kestomenestyjä on kuitenkin Kärpät. Myös Jokereissa, Ilveksessä, Tapparassa ja Tepsissä voitaisiin pohtia täsmälleen samaa kuin HIFK;ssa. Miksi ei menestytä? Tepsin yhden kauden ihme on toki kova juttu, mutta isossa kuvassa asia on niin, että vain Kärpät voi käyttää preesensissä muotoa "menestymme". Muut 12 jengiä ovat menestymättömyyskriisissä. Ja liigassa on todellakin 7 joukkuetta, jotka eivät ole koskaan voittaneet mestaruutta. Aivan täydellistä tarpomista HIFK:n taival ei siis ole ollut.

Kiehtovampaa on pohtia kysymystä ehkä tässä muodossa: "Miksi HIFK alisuorittaa?" Se on nimittäin fakta, että HIFK on ruvennut pelaamaan alle materiaalinsa iskukyvyn ja tämä lama on syventynyt viiden viime kauden aikana. Pidän tässä yhteydessä aidosti huvittavana näkemystä, jonka mukaan Kari Jalonen on a) tehnyt hyvää työtä b) tekee hyvää työtä ja otetaan vielä optiona c) teki hyvän pohjatyön , jos menestys ei hänen aikana tulekaan. K. Jalonen ei ole tehnyt yhtään mitään sen suuntaista, että hän ansaitsisi 2000-luvun valmentajistamme arvonimen "The Koutsi". Shedden ja Aravirta olivat mailikaupalla edellä. Kuvaavaa HIFK:n klikkiytymiselle on se, että emme mieti, mitä esimerkiksi kyseisten herrojen aikaan tehtiin oikein, vaan puolustamme nykyistä huonosti suorittanutta valmentajaa vailla mitään faktapohjaa. Okei, tämä on vain parin kirjoittajan missio. Käynti viime ja toissa kevään keskusteluissa avannee monelle silmiä siitä, miltä Jalosen kiekko on oikeasti näyttänyt ja mitä on oikeasti tullut kirjoitettua tuoreeltaan. Jos joku luulee, että kaadan KJ:n niskaan koko topicin, niin kannattaa kuitenkin lukea eteenpäin. Tuo oli vain välihuomio, joka piti sanoa ja korostan, että KJ:n yltiöpäisiä diggareita on aidossa halliympäristössä aivan perkeleen vähän. Elitistinen nettikirjoittelu on oma maailmansa ja täällähän on alle 20 aktiivia kynäniekkaa. Jatkoajan jorinoille ei kannata antaa siis erityisen kovaa painoarvoa ns. isossa kuvassa.

Tämä Jalosesta ja toivon hänelle parasta alkavalla kaudella, mutta näen punaista joka kerta, kun hänen kohtuuton palvontansa nostaa päätään. Tämä on tulosurheilua. K.Jalosen palkkaus oli loistava veto, paradoksaalisesti yksi HIFK:n 2000-luvun kovimmista yrityksistä. Mestarivalmentaja sisään. Mutta jääkiekko ei silti ole näin helppoa, kokonaisuuden täytyy toimia ja siinä on jumituttu Baxterin vaiheille. Ymmärrän, että tätä on karmea myöntää, kun on otettu iso riski, mutta ei kannattaisi jäädä tuleen uikuttamaan. Pinnat HIFK:lle yrittämisestä ja katse pikkuhiljaa kohti tulevaa.

Pelaajapolitiikka on kiistatta parantunut selvästi Pentin poistuttua. Hankinnoissa on ensimmäisten walshien ja hackerien jälkeen jo ideaa ja sopimukset eivät enää ole mallia 3+1, vaan ihan tryoutin kautta täytyy hakea paikkansa. Peltosen Villen palkkaaminen on sitten varmastikin se suurin 2000-luvun juttu ja näen jo useita sellaisia positiivisia signaaleja, jotka kertovat ison laivan kääntyvän hitaasti (todellakin, hyvä vertaus) kurssilleen: Uskalletaan yrittää valmentaja- ja pelaajamarkinoilla, vaikka tiedetäänkin, että bisneksen luonteeseen kuuluu myös epäonnistuminen, tehdään jo hyvää taloudellista tulosta ja saadaan jopa maamme kovin nuorisotähti joukkueeseen. Nämä merkit tietävät sitä, että HIFK:n menestykseenkään ei ole enää tolkuttoman pitkä aika. Trust me. Vittumaista tämä odottaminen, mutta onhan tämä toista kuin dinojen aikaan, jolloin HIFK katsoi vain sisäänpäin. Mikä muu seura voi menetellä näin idioottimaisesti: panostetaan ulkopuoliseen utj:hin ja hankitaan valmennukseenkin raakaa ammattitaitoa ja saadaan menestystä. Jonka seurauksena luullaan, että nyt me osataankin itse Kekäläisen hommat ja turha itse asiassa maksaa kovaa palkkaa ammattivalmentajillekaan, otetaan joku märkäkorva sisään. Käsittämätöntä uunoilua ja tyhmyyttä! Väitän, että nykyorganisaatio on avannut silmänsä ja menee yrityksen ja erehdyksen kautta kohti menestystä, joka tulee itse asiassa "sivutuotteena", kun pohjat ovat kunnossa.
 

Lemieaux

Jäsen
Suosikkijoukkue
Total hockey / Totaalvoetbal
Kiehtovampaa on pohtia kysymystä ehkä tässä muodossa: "Miksi HIFK alisuorittaa?" Se on nimittäin fakta, että HIFK on ruvennut pelaamaan alle materiaalinsa iskukyvyn ja tämä lama on syventynyt viiden viime kauden aikana.

Mutta tuo kysymys rajaa vastausvaihtoehdot pelkästään organisaatiosta johtuviin syihin, eikä se välttämättä niin ole. En ainakaan halua sulkea pois salaliittoteorioita, vaikka ne sinusta tai jostakin muusta kirjoittajasta tuntuisi kaukaa haetuilta. Moni nykyhetkessä naurettavalta kuulostava salaliittoväite muuttuukin ajan myötä huomaamatta yleisessä tiedossa olevaksi faktaksi, eikä sille enää naureta. HIFK ei välttämättä alisuorita, ehkä se on tuomarit tai SM-liiga jota on syyttäminen? Ei sen tarvitse edes olla systemaattista syrjimistä, tai tiedostettua asenteellisuutta, sillä kaikkia ihmisiä, niin tuomareita kuin päättäjiä, ohjaa alitajuntaisesti kuitenkin syvälle juurtuneet ajatus- ja toimintamallit.

Pelaajapolitiikka on kiistatta parantunut selvästi Pentin poistuttua. Hankinnoissa on ensimmäisten walshien ja hackerien jälkeen jo ideaa ja sopimukset eivät enää ole mallia 3+1, vaan ihan tryoutin kautta täytyy hakea paikkansa. Peltosen Villen palkkaaminen on sitten varmastikin se suurin 2000-luvun juttu ja näen jo useita sellaisia positiivisia signaaleja, jotka kertovat ison laivan kääntyvän hitaasti (todellakin, hyvä vertaus) kurssilleen: Uskalletaan yrittää valmentaja- ja pelaajamarkinoilla, vaikka tiedetäänkin, että bisneksen luonteeseen kuuluu myös epäonnistuminen, tehdään jo hyvää taloudellista tulosta ja saadaan jopa maamme kovin nuorisotähti joukkueeseen. Nämä merkit tietävät sitä, että HIFK:n menestykseenkään ei ole enää tolkuttoman pitkä aika. Trust me.

Väitän, että nykyorganisaatio on avannut silmänsä ja menee yrityksen ja erehdyksen kautta kohti menestystä, joka tulee itse asiassa "sivutuotteena", kun pohjat ovat kunnossa.

Tässä samaa mieltä, mutta kyllä tämän 20 vuoden aikana on nähnyt monta kokoonpanoa joiden olisi pitänyt mennä päätyyn asti. Olen myös nähnyt satoja yksittäisiä matseja, jotka ovat päättyneet aivan erilailla kuin "pitäisi". Johtuuko puolueellisista tuomareista, alisuorittavista pelaajista, kiekonpomppimisesta, huonosta karmasta vai mistä, sen haluisin tietää. Ehkä absoluuttista totuutta ei olekaan.

No mullahan on aina vastaus kaikkeen, niinkun tiedät :) Tällaisia asioita ja ongelmia tulee mieleen 2000-luvulta (hyvin lyhyesti esitettynä)...

- Hämmentävä pelaajapolitiikka. Rahaa on palanut niin vitusti, mutta kivikovia ja ennenkaikkea tasapainoisia joukkueita ei olla kasaan saatu. Aina on jostain tökkinyt materiaalissa (sulkukautta ei lasketa).

- Maalivahtisekoilut. Vain IFK:n kaltainen puupääseura pystyy laiminlyömään jääkiekon tärkeintä elementtiä vittu kaudesta toiseen. Hyvä maalivahtivalmennus loistaa edelleen poissaolollaan, joten perustuksia ei ole korjattu vieläkään. Mitähän tähän enää pystyy sanomaan, kun kaikki olennainen taitaa olla jo sanottu tuhansissa JA:n viesteissä.

- Valmentajasekoilut. Aivan käsittämätöntä sirkusta ollaan nähty.

- Voittamisen pelko. IFK ei ole osannut/uskaltanut voittaa poffeissa "isoja pelejä" 2000-luvulla.

- Tietynlainen identiteetin häviäminen, ja brändikiekko -sanasta kuulee lähinnä vittuilua muiden jengien kannattajilta. Uskottavuutta ja suuntaa tarvitaan ja kaivataan.

Tässä muutamia mietteitä.

Päteviä mietteitä, mutta jos tarkastelet noita tarkemmin, huomaat listanneesi lähinnä oireita, etkä sairauksia. Mikä on johtanut siihen että identiteetti on hävinnyt, että IFK ei ole osannut voittaa isoja pelejä tai että organisaation pelaajapolitiikka ja valmentajasekoilut ovat olleet mitä ovat olleet?

Liian pitkä aika menestymättömyyttä ruokkii "pelkoa" voittaa, ja tämä vahvistaa tietenkin häviämisen oravanpyörää, mutta mikä on sysännyt tämän häviämisen kärrynpyörän liikkeelle?

Mä väitän kivenkovaan, että tässä on suurimmat syyt siihen, että HIFK ei ole menestynyt:

- Mobergin kykenemättömyys nähdä yhtä kauaskatseisesti kuin Hjallis, ja haluttomuus jakaa valta pätevämpien ihmisten kanssa vuosina 1990-1996.
- SM-liigan, Jääkiekkoliiton ja Kummolakerhon tasapaksuusagenda sekä tiettyjen seurojen ja pelityylien suosiminen muiden kustannuksella.
- Johtuen Moberg-Hjallis akselin ratkaisuista, oman hallin tuoman kilpailuedun poisjääminen. Sanovat naapurit mitä vaan, siinä on helvetin suuri ero onko oma halli jossa voi itse kehittää ja hyötyä kaikesta oheistoiminnasta vai onko vuokralla ränsistyvässä hallissa jonka oheistoimintoihin ei ole paljoakaan sanavaltaa eikä ollenkaan osuutta tuottoihin. Ei IFK alkaisi menestymään automaattisesti omalla hallilla, sen sijaan oman hallin puuttuminen estää tehokkaasti IFK:ta menestymästä.
- Viimeisimpänä, ja varmasti myös vähäisempänä, Matikaisen sekoilut 2000-luvulla. Tässä vaiheessa peli saattoi olla jo menetetty, mutta koska monet muut suurseurat, etenkin Jokerit, ovat kontanneet lähes yhtä pahasti, antaa tämä vielä pienen toivonkipinän.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Menestymättömyydelle voidaan ja ehkä pitääkin hakea erilaisia syitä alkaen Mobergista, Bogosta ja dinoista. Toki voidaan kaivella pelitapaa ja joukkuekemiaa, joilla on merkittävä vaikutus niilläkin. Mutta jos syyn haluaa tiivistää pariin lauseeseen, kyse on viime kädessä vain yhdestä asiasta: voittavan maalivahdin puutteesta. Kultaa ei ole voitettu ilman loistavaa maalivahtipeliä ja sellaista ei ole HIFK:sta löytynyt Thomasin lähdön jälkeen.

SM-liiga on ollut jo vuosia niin tasainen että rakentamalla joukkueen kuten HIFK on rakentanut + hankkimalla liigan ennakkoon TOP-3 maalivahdin, menestystä tulee. Maalivahtien suhteen HIFK:lla on ollut yksi kunnollinen yritys noin 10 vuoteen ja se tapahtui työsulkukaudella. Vokoun kuitenkin epäonnistui täysin playoffeissa ja kuten usein näissä tilanteissa käy, joukkue menetti uskonsa maalivahtipeliin ja sitä kautta itseensä ja se oli siinä. Tätä voi kutsua työtapaturmaksi.

Kaikki muut maalivahtivalinnat ovat jo ennakkoon olleet sitä luokkaa että niillä ei menestystä tule. Jatkuva luotto Lundelliin - joka on aina pettänyt juuri kun ei pitäisi pettää - ja seikkailut Housun ja kumppaneiden kanssa kertovat sen, että tämä puoli ei ole hanskassa.

Tilanne ei ole mitenkään muuttunut tulevalle kaudelle. Loukkaantumisherkkä Riksman on riski varsinkin kun ne isot torjunnat playoffeissa puuttuvat ja ura on kääntynyt laskuun.

Jos esimerkiksi oma kasvatti ja maailmanluokan veska Bäckström olisi pelannut HIFK:ssa samalla tasolla kuin ne vuodet jotka hän pelasi Kärpissä, HIFK olisi vienyt noina vuosina 2-3 mestaruutta. Näin yksinkertaista tämä on.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Jos esimerkiksi oma kasvatti ja maailmanluokan veska Bäckström olisi pelannut HIFK:ssa samalla tasolla kuin ne vuodet jotka hän pelasi Kärpissä, HIFK olisi vienyt noina vuosina 2-3 mestaruutta. Näin yksinkertaista tämä on.

Tuo lienee yksittäisistä virheistä se karmaisevin. Bäckström oli tulossa mutta joku IFK:ssa luotti mieluummin Draperiin ja Laaksoharjuun. Heh.
 

Renegade

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Diego Padres
Tuo lienee yksittäisistä virheistä se karmaisevin. Bäckström oli tulossa mutta joku IFK:ssa luotti mieluummin Draperiin ja Laaksoharjuun. Heh.

Karmaiseva virhe kyllä, totta puhutte. Kaudeksi 2002-2003 Bäckström palasi Tukholmasta Suomeen ja kun HIFK ei esittänyt minkäänlaista kiinnostusta, Kärpät otti miehen tunnetuin seurauksin. HIFK:han valitsi sille kaudelle "seitsemän pelin Draperin", Dave Stathosin, Timo Laaksoharjun, Aku Limnellin jne.

Helvetin heikosti hoidettu.
 
Suosikkijoukkue
Chelsea FC
Karmaiseva virhe kyllä, totta puhutte. Kaudeksi 2002-2003 Bäckström palasi Tukholmasta Suomeen ja kun HIFK ei esittänyt minkäänlaista kiinnostusta, Kärpät otti miehen tunnetuin seurauksin. HIFK:han valitsi sille kaudelle "seitsemän pelin Draperin", Dave Stathosin, Timo Laaksoharjun, Aku Limnellin jne.

Ihan vaan Bäckströmin uran kannalta, olen iloinen, ettei hän tullut pilaamaan uraansa Saken maalivahtikouluun. Nikke oli vielä aika raakile, kun tuli Ruotsista Kärppiin pelamaan. Kärpissä hän sai hyvää valmennusta ja kiistattoman ykkösveskarin paikan. Lopputulemana, hänestä tuli yksi NHL:n parhaista maalivahdeista...
 

Target

Jäsen
Suosikkijoukkue
Löytyy
Ja kuvitella, että jotkut olivat antamassa jo monoa viimekaudella Valtaselle.
Haloo, nyt puhutaan meistä. Riippumatta kumpaa jengiä kannatetaan, meidät kaikki voidaan tunkea: Heti mulle kaikki tänne -facepuukkiyhteisöön. Onhan täälläkin joitain poikkeuksia, mutta itse en tunne kuuluvani moiseen älymystöön. Jääkiekko on kohdallani täysin sydämen/ tunteen pohjalla etenevä asia. Silloin järjellä ei ole paljoa asian kanssa tekemistä.
Mutta nyt näyttää suuntaus olevan järkevämpään suuntaan, kummassakin hallissa.
 

Renegade

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Diego Padres
Ihan vaan Bäckströmin uran kannalta, olen iloinen, ettei hän tullut pilaamaan uraansa Saken maalivahtikouluun. Nikke oli vielä aika raakile, kun tuli Ruotsista Kärppiin pelamaan. Kärpissä hän sai hyvää valmennusta ja kiistattoman ykkösveskarin paikan. Lopputulemana, hänestä tuli yksi NHL:n parhaista maalivahdeista...

Mielenkiintoista olisi tietää, missä Nikke olisi tänä päivänä jos olisi suunnannut HIFK:hon kaudeksi 2002-2003. HIFK:lla oli silloin melkoisen heikko joukkue (Tuomo uudusta huolimatta) ja uskon että Saken koulussa (lue: hautausmaa) peli olisi taas jämähtänyt huonolel tasolle ja pää olisi mennyt jumiin.

Kärppiin vei tie, ja nyt meriiteissä on 2 SM-kultaa, alle 20-v MM-kulta, 2 MM-pronssia, olympiahopea, olympiapronssi, All-stars peli, Vezina ehdokkuus 2009 jne jne.

Aihe hieman karkasi nyt, mutta joskus tuntuu ettei tätä HIFK-kasvattia koskaan ole arvostettu oikein tarpeeksi. Nykyinen osakkeenomistaja HIFK:ssa ja suuntautuminen emoseuraan muuttunut, mikä on ilonaihe kaikille HIFK-henkisille. Jospa joku kaunis päivä vielä #32 pelaisi kotona...
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
jos tarkastelet noita tarkemmin, huomaat listanneesi lähinnä oireita, etkä sairauksia.

Varmasti totta tämä. Tavallisena kannattaja-tallaajana tulee tilanteita kuitenkin katsottua vähän enemmän maanpinnalta, kun huomiot kiinnittyvät pääasiassa joukkueen materiaaliin, itse peliin ja valmennuksen onnistumiseen kauden mittaan.

HIFK:ssa onnistumiset ovat jääneet pahasti lukuisten epäonnistumisten alle, ja monesti ihan ok runkosarjasijoituksia on seurannut todella kivuliaita poff-kärsimyksiä, ja se on ollut kannattajille masentava juttu. Niitä isoja pelejä on pelätty kuin ruttoa, ja sen kerran kun kannattajakunnassa on positiivisuutta ja luottoa hieman kertynyt, niin korkealta on pudottu (mm. välierätappiot Kärppiä ja HPK:ta vastaan, sulkukauden pelit Lukkoa vastaan ja viime kevään pakittelu poffeissa). Eli mätää on ollut myös henkisellä puolella IFK:ssa.

viime kaudella oli helvetin hyvä jengi...

Näin on. Viime kauden jengi oli materiaaliltaan niin hyvä tähän liigaan, että sillä olisi voinut vaikka kannua nostella. Mutta taas oli joku kanto kaskessa... tällä kertaa päävalmentaja ja vuosikymmenen kipsaus tärkeimmillä hetkillä. Eli aina on ollut reikä jossain kohtaa venettä.
 
Viimeksi muokattu:

Sinner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin I.F.K (Rikollislauma) , NP#10 DEFC#16
Jospa joku kaunis päivä vielä #32 pelaisi kotona...

Onhan tuo Nikke sanonut ihan julkisestikin, että toiveena olisi lopettaa ura HIFK:ssa.

Näin jälkikäteen on todella helppo todeta, että tehtiin karmaiseva virhe, kun sopimusta ei tarjottu, mutta nimenomaan HIFK:ssa Bäckströmillä ei näyttöjä ollut. Niken ura HIFK:ssa sai sinettinsä surkuhupaisassa ottelussa Tshekki-joukkuetta vastaan, jossa hänelle ladottiin maaleja puolesta kentästä. HIFK hävisi muistaakseni kaksinumeroisin luvuin. Kyseessä oli ilmeisesti joku European trophyn esiaste.

Uskon, että Bäckströmiä kaivelee enemmänkin oma esityksensä HIFK:ssa, eikä mitään ns. kaunoja ole. Olen luottavainen myös sen suhteen, että jonain kauniina päivänä hän pukeutuu jälleen HIFK:n punaisiin.

EDIT: Ja vittusaatana sitä paidan sävyä EI muuteta. HIFK:n punainen on käsite. Se ryssänmaajoukkue paita joutaa roskiksen tämän trophyn jälkeen.
 
Viimeksi muokattu:

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Ihan vaan Bäckströmin uran kannalta, olen iloinen, ettei hän tullut pilaamaan uraansa Saken maalivahtikouluun.

Jos lähdetään siitä että Saken maalivahtikoulu pilaa uran, vastaus kysymykseen "Miksi HIFK ei menesty" on löytymässä. HIFK ei ole menestynyt Thomasin jälkeen koska HIFK:lla ei ole ollut tarvittavaa huippumaalivahtia (pl. Vokoun, jonka aikaa käsiteltiin aiemmin). Jos Lindforsin toiminta pikemminkin pilaa kuin edistää huipuksi kehittyvän maalivahdin uraa, HIFK ei tule koskaan saamaan riittävän tasokasta veskaria maalilleen niin kauan kuin Sakke HIFK:ssa vaikuttaa. Yksikään nousussa oleva maalivahti ei tee sopimusta HIFK:n kanssa vaan HIFK joutuu tyytymään ikuiseen kakkoseen tyyliin Lundell ja laskevaan ykköseen joka tekee viimeisen rahastuksensa tyyliin Housu, Riksman, Nortti, Stathos ja mitä noita nyt onkaan ollut. Kuka muuten olikaan HIFK:ssa ykköskakkoskolmosnelosena ennen Lundellia - vai oliko jääkiekko Suomessa vielä siihen aikaan tuntematon laji? Niinpä.

Itse tosin en näkisi Saken toimintaa aivan noin heikkona. Mutta jos se sitä kuitenkin on, menestystä ei tarvitse odotella tulevallakaan kaudella.

Tosin mulla on jostain syystä sellainen tunne, että HIFK on vahvoilla tulevana kautena. Muutama täydennys ja HIFK on kokonaisuutena paras joukkue. Siis paperilla. Sen Kannun voi noin ennakkoon pilata vain maalivahtipelillä :)
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Uskon että Bäckströmiä kaivelee enemmänkin oma esityksensä HIFK:ssa, eikä mitään ns. kaunoja ei ole.

Näin on. Ei todellakaan ole mitään kaunoja Nikellä tännepäin. Tämä on hyvä asia ja kääntyy myöskin vääjäämättä HIFK:n eduksi tulevaisuudessa. En tosin usko, että NB itse tulee pelaamaan HIFK:ssa, mutta hänellä on varmasti kompetenssia ja omistajan intressiä HIFK:n mv-pelin suhteen.

cobolilta hyvä siirto, as usual. Täällä on tarkasteltu asioita makrotasolla ja on virkistävää siirtää fokus välillä mikrotasolle. Jokainen sana koskien voittavan maalivahdin merkitystä joukkueelle on totta. Olen itse jo aika väsähtänyt hokemaan kaudesta toiseen tätä simppeliä mantraa: Päästäkseen finaaliin joukkueella on oltava top5 -maalivahti. Piste. Tämä on totta kaudesta toiseen. Pelikirjat vaihtuvat, mv:n tärkeys pysyy. Kuinka tämän käsittämistä voisi edes odottaa organisaatiolta (ja osalta faneistakin), kun pian nelikymppinen Lundell kaudesta toiseen puhutaan sisään "vakaana", "luotettavana" ja "hyvänä 2-veskarina"? Täysin hölmöläisten puuhaa. Vastaavaa olisi uskoa vuodesta toiseen, että Windows95 on yhä vakaa ja luotettava käyttöjärjestelmä, turha tässä on yrittää opetella uusia juttuja - ja itse asiassa kyse onkin enemmän pelosta. Uuden oppimisen pelosta ja pelosta kehityksen etenemistä kohtaan. Niinpä kandee tunkea päätä pensaaseen. Jos joukkueen vaatimustaso 2-veskan suhteen on tuota luokkaa, ei voida odottaa ykkösenkään toimivan. Käsi sydämelle jokainen Lunkka-fani: Kertokaa joku muu joukkue SM-liigassa, joka ottaisi Lunkan edes kakkoseksi ? Sellaista ei ole. Kaudesta toiseen Lundell saa vain yhden tarjouksen ja se tulee HIFK:sta.

Lundellista tämä ei ole kiinni, ei enää. Mutta ylläoleva on mainio esimerkki siitä, kuinka kujalla ja joukkopsykoosissa voidaan jonkun asian suhteen olla. Vaikka organisaatio sinällään olisi perseestä ja klikkiytynyt, pelkkä hyvän maalivahdin mukanaolo tuo jo menestystä, joka hieman helpottaisi. Mutta olen itse ohittanut sen vaiheen, jolloin toivoin vain yksinkertaisesti hyvää veskaria sisään. Olen varma, että menestystä olisi tullut, mutta se olisi ollut laastaria. Lemieux´lle pinnat siitä, että hän pointtaa esiin tämän faktan: HIFK tarvitsee kirurgia, pelkkä laastari ei pitkälle riitä. Hyviä signaaleja on nähty. Siitä olen iloinen. Ville Peltonen ja Micke Granlund ovat millä mittarilla tahansa SM-liigan absoluuttisia kärkihankintoja. Erittäin hienoa, että molemmat ovat osuneet HIFK:hon. Vielä muutama kausi sitten HIFK olisi maksanut samat liksat Salmiselle ja Mrazekille ja sitten olisi ihmetelty, miten tässä näin kävi. Scissonsista Peltoseen on pitkä matka, onneksi se on jo kuljettu.
 
Suosikkijoukkue
Chelsea FC
Itse tosin en näkisi Saken toimintaa aivan noin heikkona. Mutta jos se sitä kuitenkin on, menestystä ei tarvitse odotella tulevallakaan kaudella.

Saken aikana, ei yhtään hyvää junnumaalivahtia olla saatu edustukseen (varauksin J.Nieminen) pelaamaan. Tähän tietysti vaikuttaa myös se, että HIFK:ssa ei ole luotettu nuoriin maalivahteihin ja tietysti myös se, ettei junnuista ole ollut edes saatavilla hyviä kassareita. Bäckström on itseasiassa viimeinen HIFK-junnuista suoraan nostettu junnujen mj-maalivahti, joka on saanut myös pelata pelejä (hyvinhän se ei mennyt) edarissa.

Eihän tätä ainoastaan voida laittaa Saken piikkiin, muuta kuin edarin osalta. Samalla voidaan syyttää myös niitä henkilöitä, jotka ovat maalivahteja HIFKiin hommanneet...
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Lemieux´lle pinnat siitä, että hän pointtaa esiin tämän faktan: HIFK tarvitsee kirurgia, pelkkä laastari ei pitkälle riitä.

Tämä on täysin totta. Pitkässä juoksussa kirurgisten toimenpiteiden jälkeen tulosta tulee varmemmin kuin pelkällä laastarilla.

Toisaalta koko maalivahtikysymystä kannattaa katsoa vähän isommassa kuvassa. HPK on menestynyt resursseihinsa nähden selvästi paremmin kuin keskimääräisesti ja yksi merkittävä tekijä taustalla on ollut taito kasvattaa tai nostaa tai hankkia joko nuoria lupaavia maalivahteja tai sitten vielä hyvää tulosta tekeviä konkareita. Ja nekin vielä halvalla. Kaarela taitaa olla tuttu mies... TPS putosi totaalisesti kanveisiin ja seuralle laskettiin lukua viidennen kerran jo kolmannessa erässä, mutta niin vain TPS nousi vuodessa takaisin huipulle. Suikkanen oli toki tärkeä nousun arkkitehti, mutta Ylönen ehkä vieläkin tärkeämpi. Hän toi uskottavuutta ja menestystä tärkeimmällä pelipaikalla eli maalivahtivalmennuksessa. Loppu onkin sitten Hunajata.

Väitän ihan taskusta että niin TPS:n kuin HPK:n varsinainen kiekkopuolen seurajohtaminen kuin yleinen vetovoima pelaajien keskuudessa jää jälkeen HIFK:sta ja toisaalta suurin ero HIFK:n sekä TPS:n ja HPK:n välillä on kahden jälkimmäisen seuran selvästi HIFK:ta parempi maalivahtivalmennus ja sen houkuttelevuus.

Pieni keskeytys, edittiä:

Minusta HIFK on erittäin oikealla tiellä parin viime vuoden aikana tehtyjen muutosten jälkeen. Ja hankitut pelaajat kuten Peltonen ja Granlund osoittavat virheistä opitun. Toki vielä on matkaa ja tällä hetkellä ennen kaikkea valmennuksessa. Saken ja Nenän jälkeen voidaan odottaa isompaa menestystä vaikka en itse sulje ulos sitäkään, että Nenän joukot pelaavat ainakin finaalissa ensi keväänä. Vaikka pelaisivatkin, pelityyli ja Nenä eivät vaan istu HIFK:n naamaan.
 
Viimeksi muokattu:

Stigu

Jäsen
Saken ja Nenän jälkeen voidaan odottaa isompaa menestystä

Tuossa pähkinänkuoressa omatkin ajatukseni. Paljon on menty viime vuosina eteenpäin, ja tämä kaikki Sakesta huolimatta ja varmasti paljolti Nenän ansiosta. Silti Nenä ei ole enää nykypäivän valmentajien terävintä kärkeä, aivan kuten eivät ole hänen aikalaisensa Aravirta & Jortsu. Aika vaan on tainnut ajaa näiden herrojen ohi. IFK:n historia on muutenkin täynnä näitä Dinosaurus-ilmiöitä, joissa oikea henkilö on seurassa väärään aikaan- yleensä aina 5-15 vuotta liian myöhään.

Lyhyesti, IFK on kuin 70/80-luvun Deep Purple, joka muuttui viimeistään Penan aikana Spinal Tapiksi. Nyt seurassa on kieltämättä ammattimaisuuden ja tekemisen meininki, ja on mahdollista, että Spinal Tap muuntuu jossain vaiheessa vaikkapa 2000-luvun uudeksi Red Hot Chili Pepperiksi. Tähän astinen transformaatio on tosin tuottanut ainoastaan BackStreetBoys-kaltaisen ammattimaisen-mutta-harmaan-ja-munattoman-ja-kaiken-lisäksi-elähtäneen bändin.

Vakka kulisseissa tapahtuu paljon, on sen jossain vaiheessa (fanin kannalta) näyttävä myös kentällä.Tätä BackStreetBoysia ei nimittäin jaksa enää hirveän kauan.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Stigu: Totta haastat. Muita plagioiva dinosaurus tulee aina myöhässä. Kun omakustannepohjalta ponnistaneet Apulannat ja kumppanit menivät listakärkeen, sanoin jo silloin, että isojen levy-yhtiöiden versiot näistä tulevat totaalisen myöhässä. Kuka muistaa Juustopäät -yhtyeen? Olen itsekin niputtanut Nenän, Aran ja Jortsun vanhan koulukunnan toimitusjohtajakoutseiksi, joiden lähtökohtana on se, että käsiin tulee valmis paketti ilman yksittäisten pelaajien koulutusvelvollisuutta. Koska liigan taso pudonnut koskien myös isoja seuroja, materiaaliero on kuroutunut umpeen ja tj-koutsit häviävät 100-0 pelikirjakoutseille.

Tämä on tilanne nyt ja aaltoliikettähän urheilukin on. HIFK:han etenee oman logistiikkansa mukaan näin: Muutaman vuoden sisällä SM-liigan taso ja houkuttelevuus nousevat jälleen ja tänne saadaan taas enemmän taitavia pelimiehiä. Tällöin ison kuvan hallitsevat tj-koutsit nousevat arvoon arvaamattomaan. Samaan aikaan Nordiksella kelataan: "Perkele! Hei jätkät! Suikkaset, Dufvat, Virrat ja kumppanithan tulivat Mestiksestä ja niillä oli kivikovat pelikirjat. Palkataan meille Rovaniemen Kiekon Keijo Mutikainen ensimmäiselle liigapaikalleen! Varmaan toimii! Keijo on nostanut Rokin peräti seitsemännelle sijalle Mestiksessä, kun edellisen koutsin aikaan se oli yhdeksäs. Kannu on meidän! "
 
Sallittakoon nurkkapöydästäkin pari kommenttia.

Jotenkin IFK:n toiminta näyttäisi minun silmiin siltä, että asioita hoidetaan hieman sinnepäin ja liigatasolle isot resurssit riittävät viemään joukkueen suurin piirtein puolivälieriin, vaikka resurssien tehokkaalla hyödyntämisellä (raha, talousalue, vetovoima, juniorit) pitäisi tapella joka vuosi mestaruudesta.

Minun silmiin näyttää siltä, että IFK:ssa jotkut pelaajat nousevat seuraa suuremmiksi ja nimellä saadaan pelipaikka, vaikka hyöty joukkueelle ei siihen oikeuttaisikaan. Minun silmiin näyttää myös siltä, että pelaajahankinnoissa pyritään liian helppoihin ratkaisuihin (esimerkkinä Juuso Riksman). Riksman on ollut hyvä runkosarjamaalivahti, mutta pleijareissa tai viimeistään finaaleissa on hyytynyt.
Anteeksi tietämättömyyteni, mutta milloin viimeksi IFK:n laajasta juniorimassasta ollaan kehitetty maailmanluokan veskari? Onko IFK:ssa maalivahtivalmentajaa ja kuinka pätevä hän on tehtävässään?


Kari Jalosen meriitit valmentajana ovat kovat ja palkka varmasti sen mukainen. Olisikohan sillä summalla voitu palkata joku valmentaja, jolla on näyttöä menestymisestä myös heikolla materiaalilla?
 

Tinke-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukat
Sanotaan nyt alkuun että mielestäni eteenpäin ollaan menty pelillisesti (ja pelaajahankinnoissa) Sir Penan ajoista mutta jotenkin tuntuu siltä että nautin enemmän peleistä silloin kun oli sitä ryminää enemmän kaukaloissa. Ehkä se johtuu valmentajasta mutta tällä hetkellä HIFK on ajautumassa kohti HMV-osastoa. Ei vielä olla siellä mutta sitä kohti ollaan menossa. Tosin viime kauden harjoitusottelussa Tappara vs HIFK oli hauska nähdä ku "meidän mikkeä" vähän taklattiin niin koko kenttä oli taklaajan kimpussa. Mieluummin tälläistä sponttaania ylilyöntiä kuin Helge vs Nielikäinen part 134 jonka näkee tulevan jo viikkoa aikaisemmin.

Ehkä se vika miksi emme menesty onkin siinä että HIFK:n pitää pelata monen kannattajan mielestä omalla tyylillään ja otamme mieluummin "ryminäpronssin" kuin kananmunat kainalossa otetun kullan. Kuka meistä fanaattisista HIFK-faneista jaksoi nauttia viime kauden alun hyvistä otteista? Toki Granlund pelasti paljon mutta itseä usein vitutti matsin jälkeen lähteä räntäsateeseen kävelemään kotia kohti vaikka ottelu oli voitettu.

Useimmille HIFK-faneille HIFK on muutakin kuin joku satunnainen jääkiekkojoukkue joka nyt pelaa punaisissa paidoissa. HIFK on tietty asenne, tietty tinkimättömyys tyylistä ja ennenkaikkea tietty kovuus kaukalossa joka tekee siitä ainakin minulle SEN joukkueen jota kannatan, jota seuraan ja jota rakastan. Menestys tulee jos on tullakseen, mutta tyylistä millä se tulee ei pitäisi antaa periksi.

-Tinke-80
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös