Kun 80-luvun lopussa aloin seuraamaan IFK:ta, se oli suurseura, jolla oli perinteikäs historia, menestystä, mainetta. Jokereilla oli muistaakseni yksi vaivainen mestaruus jostain 70-luvulta, ja taisi piipahtaa divarissakin. HJK, Karhu-Kissat ja muut eivät olleet aikoihin menestyneet, eikä koulun pihalla niistä edes puhuttu. IFK-fanina ei tarvinnut hävetä stadissa. Eikä landella. Jos joku heitti herjaa IFK-faniudestani, se oli katkeruuden ja kateellisuuden sävyttämää, ei naurunsekaista ivaa.
Mitä sitten tapahtui? Koko 90-luvun ja etenkin 2000-luvun olen saanut seurata jotain aivan muuta kuin kannattajat 60-, 70- ja 80-luvuilla. Usein olen miettinyt mikä minut edes saa jaksamaan tätä ainaista häviämistä, kun reilun 20 vuoden aikana olen kokenut vain yhden finaalin ja nelisen pronssipeliä (98-99 vietin ulkomailla). Se on luokattoman vähän jopa keskikastin joukkueelta, puhumattakaan suurseurasta. Jälkeenpäin ajatellen en -98 tajunnutkaan, kuinka harvinaista herkkua minulle tarjottiin. Jos olisin silloin tiennyt, että se saattaa jäädä ainoaksi mestaruudeksi jonka ikinä koen, olisin varmasti ottanut siitä kaiken irti ja lopettanut kannattajaurani siihen. Sen verran sydäntäni on raastanut nämä Lukon, Kerhon, Kärppien ja koko Kummolakerhon 2000-luvulla suorittamat perseraiskaukset.
Periaatteessa tästä aiheesta keskustellaan jo jokaisessa topicissa, mutta perimmäisen syyn etsimiselle ei omaa viestiketjua vielä ole. Minua kuitenkin vaivaa tämä asia niin paljon, että tahtoisin päästä vähän pintaa syvemmälle. Mikä tähän kaikkeen on johtanut? 90-luvun osalta olemme varmasti pitkälti samaa mieltä, että siihen vaikutti suuresti herrat Moberg, Heino, Harkimo ja Stubb. Kaksi viimeksi mainittua, koska he eivät saaneet tuoda esille näkemyksiään IFK:ssa, kaksi ensinmainittua koska saivat. Kaikkien IFK-fanien olisi syytä sivistää itsään Stubbin ulossavustamisen ja Harkimon ostoyrityksen suhteen, nämä kaksi tapahtumaketjua kun vaikuttivat niin monumentaalisesti nykytilanteen muodostumiseen. Jos jääkiekko olisi koko elämäni, itkisin varmasti usein itseni uneen miettien "mitä jos...".
Silti nämä eivät riitä selittämään, miksi sitä menestystä ei vain tule vieläkään. Siihen on oltava muita syitä. Penan tarjoama "huippu-urheiluun liittyy olennaisesti myös tuuri" ei nyt kyllä ihan riitä minulle. Moni taas on sitä mieltä, että IFK:n pelaajia vaivaa asennevamma. Tähän väliin haluan lainata nimimerkkiä JHag.
HIFK:ssa on toden totta vaikea menestyä, mutta mikä se perimmäinen syy sitten on? Dinojen perintö elää yhä, mutta ei kai se nyt ole voinut mädäntää koko organisaatiota niin perinpohjin, että se vieläkin vaikuttaisi koko toimintaan? Koko organisaatioon pesiytynyt edarius? Liian kirkkaat stadin valot? Liian pitkälle viety stadilainen ylpeys? Vaiko toisinpäin, kaikissa muissa suomalaisissa asuva viha/kateus meitä stadilaisia kohtaan? Tai miksei myös suomenruotsalaisia kohtaan. Mikä tahansa kansallisella tasolla yleinen ilmiö, kuten nämä kateudet ja kaunat tiettyjä kaupunkeja, ihmisryhmiä ja kieliä kohtaan, eivät voi olla vaikuttamatta myös tuomareihin ja SM-liigan päättäjiin. Tämä on asia josta varmasti TPS kärsii yhtä lailla. Kukaan ihminen ei ole täysin oikeudenmukainen ja täysin vailla sympatioita, kaunoja tai preferenssejä. On älyllistä epärehellisyyttä sanoa, että ammattilainen ei anna niiden vaikuttaa, ammattilainen ei vaan anna niiden näkyä. Ja valta korruptoi.
Onko SM-liigan edun mukaista, että suuret jyllää? Ei ole. Heille, ja jääkiekkoliitolle (maajoukkueelle) on parempi, että jyväjemmarit, kalakukot ja hämetavastit voittavat edes kerran, sillä tällöin lajin kiinnostus nousee myös maaseudulla. Onko sääntömuutokset viime aikoina olleet IFK:n edun mukaisia? Eivät ole, ei. Omasta mielestäni Kummolan saunapiirit, SM-liigan päättäjät ja Jääkiekkoliitto tappavat jääkiekon, ja muotittavat kaikki pelaajat, joka ei ole huippupotentiaalien edun mukaista. Tässäkin häviäjinä ovat suuret seurat, ja voittajina pienemmän budjetin ja pienemmän pelaajamassan HPK, KalPa ja JYP. Näen, että ainoa ratkaisu on pohjoismainen/eurooppalainen sarja, jossa IFK ei ole näiden keskimääräisheikkien ja kalervokummoloiden armolla vaan pystyy toteuttamaan itseään. Se tosin vaatii oman hallin. Ja taas tullaan takaisin Stubbiin ja Harkimoon. Jos vain silloin olisi ollut uskallusta, näkemystä ja halua menestyä ja kasvaa, eikä omaa etua ajavia keskinkertaiseen viihteeseen tyytyviä helppoheikkejä johdossa... Nyt se saattaa olla liian myöhäistä.
Toivon vielä näkeväni edes yhden mestaruuden, ennen kuin koko suomalainen jääkiekko kuihtuu ja kuolee pois. Sekään ei silti taitaisi enää pelastaa IFK:ta keskinkertaistumiselta, sillä mikään mestaruus ei tuo riittävästi rahaa kirstuun uutta hallia varten. Kun uskoni nyt kahdenkymmenen vuoden paskan jälkeen viimein on horjumassa, ja toivoni kuolemassa, pyörii päässäni vain yksi ajatus.
Haluan päitä vadille (kuvainnollisesti. haluan siis vastuulliset vastuuseen)
Mitä sitten tapahtui? Koko 90-luvun ja etenkin 2000-luvun olen saanut seurata jotain aivan muuta kuin kannattajat 60-, 70- ja 80-luvuilla. Usein olen miettinyt mikä minut edes saa jaksamaan tätä ainaista häviämistä, kun reilun 20 vuoden aikana olen kokenut vain yhden finaalin ja nelisen pronssipeliä (98-99 vietin ulkomailla). Se on luokattoman vähän jopa keskikastin joukkueelta, puhumattakaan suurseurasta. Jälkeenpäin ajatellen en -98 tajunnutkaan, kuinka harvinaista herkkua minulle tarjottiin. Jos olisin silloin tiennyt, että se saattaa jäädä ainoaksi mestaruudeksi jonka ikinä koen, olisin varmasti ottanut siitä kaiken irti ja lopettanut kannattajaurani siihen. Sen verran sydäntäni on raastanut nämä Lukon, Kerhon, Kärppien ja koko Kummolakerhon 2000-luvulla suorittamat perseraiskaukset.
Periaatteessa tästä aiheesta keskustellaan jo jokaisessa topicissa, mutta perimmäisen syyn etsimiselle ei omaa viestiketjua vielä ole. Minua kuitenkin vaivaa tämä asia niin paljon, että tahtoisin päästä vähän pintaa syvemmälle. Mikä tähän kaikkeen on johtanut? 90-luvun osalta olemme varmasti pitkälti samaa mieltä, että siihen vaikutti suuresti herrat Moberg, Heino, Harkimo ja Stubb. Kaksi viimeksi mainittua, koska he eivät saaneet tuoda esille näkemyksiään IFK:ssa, kaksi ensinmainittua koska saivat. Kaikkien IFK-fanien olisi syytä sivistää itsään Stubbin ulossavustamisen ja Harkimon ostoyrityksen suhteen, nämä kaksi tapahtumaketjua kun vaikuttivat niin monumentaalisesti nykytilanteen muodostumiseen. Jos jääkiekko olisi koko elämäni, itkisin varmasti usein itseni uneen miettien "mitä jos...".
Silti nämä eivät riitä selittämään, miksi sitä menestystä ei vain tule vieläkään. Siihen on oltava muita syitä. Penan tarjoama "huippu-urheiluun liittyy olennaisesti myös tuuri" ei nyt kyllä ihan riitä minulle. Moni taas on sitä mieltä, että IFK:n pelaajia vaivaa asennevamma. Tähän väliin haluan lainata nimimerkkiä JHag.
En pidä tästä asennevammaidiotismista ylipäätään. On naurettavaa ja paperinmakuista järpätystä syyttää ammattiurheilijoita huonosta asenteesta. Joka jätkä kilpailee pelipaikasta, myös muualla, ja toimii sopimuspalkka-alalla. Järki käteen, siinä ei surffailla huvin vuoksi. Niinpä olen ihan mielissäni siitä, että muualla ei tätä asennevammaa näytä olevan ja koko asennevamma-ajattelu asuukin vain muutaman ifk-fanin korvien välissä. Tässä on kuitenkin turha rypeä. Pitää tarkastella kliinisesti ja todeta faktat: HIFK:ssa on vaikea menestyä ja se ei voi olla aina vaan pelaajan vika. Organisaatiolla on itsetutkiskelun paikka.
HIFK:ssa on toden totta vaikea menestyä, mutta mikä se perimmäinen syy sitten on? Dinojen perintö elää yhä, mutta ei kai se nyt ole voinut mädäntää koko organisaatiota niin perinpohjin, että se vieläkin vaikuttaisi koko toimintaan? Koko organisaatioon pesiytynyt edarius? Liian kirkkaat stadin valot? Liian pitkälle viety stadilainen ylpeys? Vaiko toisinpäin, kaikissa muissa suomalaisissa asuva viha/kateus meitä stadilaisia kohtaan? Tai miksei myös suomenruotsalaisia kohtaan. Mikä tahansa kansallisella tasolla yleinen ilmiö, kuten nämä kateudet ja kaunat tiettyjä kaupunkeja, ihmisryhmiä ja kieliä kohtaan, eivät voi olla vaikuttamatta myös tuomareihin ja SM-liigan päättäjiin. Tämä on asia josta varmasti TPS kärsii yhtä lailla. Kukaan ihminen ei ole täysin oikeudenmukainen ja täysin vailla sympatioita, kaunoja tai preferenssejä. On älyllistä epärehellisyyttä sanoa, että ammattilainen ei anna niiden vaikuttaa, ammattilainen ei vaan anna niiden näkyä. Ja valta korruptoi.
Onko SM-liigan edun mukaista, että suuret jyllää? Ei ole. Heille, ja jääkiekkoliitolle (maajoukkueelle) on parempi, että jyväjemmarit, kalakukot ja hämetavastit voittavat edes kerran, sillä tällöin lajin kiinnostus nousee myös maaseudulla. Onko sääntömuutokset viime aikoina olleet IFK:n edun mukaisia? Eivät ole, ei. Omasta mielestäni Kummolan saunapiirit, SM-liigan päättäjät ja Jääkiekkoliitto tappavat jääkiekon, ja muotittavat kaikki pelaajat, joka ei ole huippupotentiaalien edun mukaista. Tässäkin häviäjinä ovat suuret seurat, ja voittajina pienemmän budjetin ja pienemmän pelaajamassan HPK, KalPa ja JYP. Näen, että ainoa ratkaisu on pohjoismainen/eurooppalainen sarja, jossa IFK ei ole näiden keskimääräisheikkien ja kalervokummoloiden armolla vaan pystyy toteuttamaan itseään. Se tosin vaatii oman hallin. Ja taas tullaan takaisin Stubbiin ja Harkimoon. Jos vain silloin olisi ollut uskallusta, näkemystä ja halua menestyä ja kasvaa, eikä omaa etua ajavia keskinkertaiseen viihteeseen tyytyviä helppoheikkejä johdossa... Nyt se saattaa olla liian myöhäistä.
Toivon vielä näkeväni edes yhden mestaruuden, ennen kuin koko suomalainen jääkiekko kuihtuu ja kuolee pois. Sekään ei silti taitaisi enää pelastaa IFK:ta keskinkertaistumiselta, sillä mikään mestaruus ei tuo riittävästi rahaa kirstuun uutta hallia varten. Kun uskoni nyt kahdenkymmenen vuoden paskan jälkeen viimein on horjumassa, ja toivoni kuolemassa, pyörii päässäni vain yksi ajatus.
Haluan päitä vadille (kuvainnollisesti. haluan siis vastuulliset vastuuseen)
Viimeksi muokattu: