Cosmokselle
Maajoukkue on täysin eri asia kuin seurajoukkue. Itse olen kannatanut Tapparaa rämmityt vuodet, joten ymmärrän täysin miksi joku kannattaa rämpimistä. Mutta en ymmärrä miten porukka voi tyytyväisenä katsoa, kun Aravirta tuhoaa Suomen mestaruushaaveet. Viime kisoissakin peli oli niin surkeaa, että mitali saatiin ainoastaan tuurilla. Mitalisijan ulkopuolelle on muuten taidettu jäädä viimeisen kymmenen vuoden aikana kaksi kertaa, joten mitalihan on minimitavoite. Voitto antaa yhä odottaa itseään.
Miksi minua kiinnostaa Aravirran potkut, vaikka en kannatakaan Suomea? No kerrotaan aluksi, että kannattaminen on minulle aika tiukka käsite. Itse kannatan ainoastaan Tapparaa, sillä Tapparan otteluilla on minulle eniten merkitystä. Lisäksi toki toivon tiettyjen joukkueiden menestystä. Suomenkin haluan menestyvän - ja nimenomaan <b>hyvällä</b> pelillä. Enkä tarkoita näyttäviä syöttökuvioita pelkästään, vaan yksinkertaisesti hyvää peliä kaikilla osa-alueilla.
Voin myös sanoa, että toivon Venäjän pääsevän huippuvuosien tasolle, Tsekin ja erityisesti Slovakian onnistuvan hienossa pelissään käyttäen maagista taituruutta ja jopa Ruotsinkin pelaavan hyvää kiekkoa, vaikka torpedotaktiikalla. Minua siis kiinnostaa myös muiden joukkueiden otteet, sillä MM-kisoissa haluan nähdä hienoa peliä.
Mitä tulee Tapparan pelaajiin ja maajoukkueeseen, niin ainoa mistä olen katkera, on Janne Ojasen täydellinen syrjiminen viimevuotisen huippukauden jälkeen. Olin varma Jannen maajoukkuepaikasta, sillä uskallan väittää, että Janne Ojanen oli viime kauden (1999-2000) paras keskushyökkääjä SM-liigassa - ainakin kotimaisista.
Tänä vuonna näkisin ainoastaan Janne Grönvallin maajoukkuepaikan arvoisena Tapparasta, tai ehkä Jussi Tarvaisen. Ongelmana ei ylipäätänsä ole Tapparan pelaajien pudottaminen kisoista, vaan huonompien pelaajien mukana raahaaminen. Enkä tarkoita tässä vain sitä, että Tapparan pelaajat olisivat niitä parempia.
Nytkin maajoukkueessa on surkeiden kausien jälkeen mukana Niemi, Lind ja Nummelin. Mainitut puolustajat eivät ole myöskään aikaisemmin vakuuttaneet. Aravirta tuhoaa Suomen maajoukkuetta parhaansa mukaan eikä kykene uudistumaan. Samat nimet laahautuvat mukana vuodesta toiseen, eikä kokeiltavista pelaajista kukaan saa maajoukkuepaikkaa. Hyvä esimerkki on Antti Laaksonen. Hänen mahdollinen pelipaikka on jo käytännössä täytetty. Aravirta täyttää aluksi joukkueen kavereillaan, ja kilpailuttaa noin viittä paikkaa.
Säälittävästi tällä kaudella pelannut Sihvonenkin lunasti jälleen kisapaikan, eikä edes kokeilemaan päässyt Ikosen Juha eikä Tapparassa loistavat pudotuspelit pelannut Arto Kuki. Joni Lius nyt kieltäytyi, joten hänen poissaolostaan en voi valittaa. Aravirta on todella epälooginen valinnoissaan, ja se rasittaa monia pelaajia. Hurme, Eloranta, Ikonen, Loponen ja Alatalo tuskin ovat hirveän tyytyväisiä Aravirran toimintaan.
Voisinkin sanoa, että kannatan pelaajia, ja toivoisin näkeväni parhaat pelaajat maajoukkueessa. Enkä puhu nyt pelkästään mielipide-eroista eikä minulla olekaan mitään unelmajoukkuetta valmiina mietittynä. Löydän vaan monelle pelimiehelle usean paremman vaihtoehdon.
Maajoukkue on täysin eri asia kuin seurajoukkue. Itse olen kannatanut Tapparaa rämmityt vuodet, joten ymmärrän täysin miksi joku kannattaa rämpimistä. Mutta en ymmärrä miten porukka voi tyytyväisenä katsoa, kun Aravirta tuhoaa Suomen mestaruushaaveet. Viime kisoissakin peli oli niin surkeaa, että mitali saatiin ainoastaan tuurilla. Mitalisijan ulkopuolelle on muuten taidettu jäädä viimeisen kymmenen vuoden aikana kaksi kertaa, joten mitalihan on minimitavoite. Voitto antaa yhä odottaa itseään.
Miksi minua kiinnostaa Aravirran potkut, vaikka en kannatakaan Suomea? No kerrotaan aluksi, että kannattaminen on minulle aika tiukka käsite. Itse kannatan ainoastaan Tapparaa, sillä Tapparan otteluilla on minulle eniten merkitystä. Lisäksi toki toivon tiettyjen joukkueiden menestystä. Suomenkin haluan menestyvän - ja nimenomaan <b>hyvällä</b> pelillä. Enkä tarkoita näyttäviä syöttökuvioita pelkästään, vaan yksinkertaisesti hyvää peliä kaikilla osa-alueilla.
Voin myös sanoa, että toivon Venäjän pääsevän huippuvuosien tasolle, Tsekin ja erityisesti Slovakian onnistuvan hienossa pelissään käyttäen maagista taituruutta ja jopa Ruotsinkin pelaavan hyvää kiekkoa, vaikka torpedotaktiikalla. Minua siis kiinnostaa myös muiden joukkueiden otteet, sillä MM-kisoissa haluan nähdä hienoa peliä.
Mitä tulee Tapparan pelaajiin ja maajoukkueeseen, niin ainoa mistä olen katkera, on Janne Ojasen täydellinen syrjiminen viimevuotisen huippukauden jälkeen. Olin varma Jannen maajoukkuepaikasta, sillä uskallan väittää, että Janne Ojanen oli viime kauden (1999-2000) paras keskushyökkääjä SM-liigassa - ainakin kotimaisista.
Tänä vuonna näkisin ainoastaan Janne Grönvallin maajoukkuepaikan arvoisena Tapparasta, tai ehkä Jussi Tarvaisen. Ongelmana ei ylipäätänsä ole Tapparan pelaajien pudottaminen kisoista, vaan huonompien pelaajien mukana raahaaminen. Enkä tarkoita tässä vain sitä, että Tapparan pelaajat olisivat niitä parempia.
Nytkin maajoukkueessa on surkeiden kausien jälkeen mukana Niemi, Lind ja Nummelin. Mainitut puolustajat eivät ole myöskään aikaisemmin vakuuttaneet. Aravirta tuhoaa Suomen maajoukkuetta parhaansa mukaan eikä kykene uudistumaan. Samat nimet laahautuvat mukana vuodesta toiseen, eikä kokeiltavista pelaajista kukaan saa maajoukkuepaikkaa. Hyvä esimerkki on Antti Laaksonen. Hänen mahdollinen pelipaikka on jo käytännössä täytetty. Aravirta täyttää aluksi joukkueen kavereillaan, ja kilpailuttaa noin viittä paikkaa.
Säälittävästi tällä kaudella pelannut Sihvonenkin lunasti jälleen kisapaikan, eikä edes kokeilemaan päässyt Ikosen Juha eikä Tapparassa loistavat pudotuspelit pelannut Arto Kuki. Joni Lius nyt kieltäytyi, joten hänen poissaolostaan en voi valittaa. Aravirta on todella epälooginen valinnoissaan, ja se rasittaa monia pelaajia. Hurme, Eloranta, Ikonen, Loponen ja Alatalo tuskin ovat hirveän tyytyväisiä Aravirran toimintaan.
Voisinkin sanoa, että kannatan pelaajia, ja toivoisin näkeväni parhaat pelaajat maajoukkueessa. Enkä puhu nyt pelkästään mielipide-eroista eikä minulla olekaan mitään unelmajoukkuetta valmiina mietittynä. Löydän vaan monelle pelimiehelle usean paremman vaihtoehdon.