Vaikka mikrotransaktiot alkoivat kunnolla tahkota rahaa vasta mobiilipelien nousun myötä, paljon ennen älypuhelimia perinteisemmät peliyhtiöt/julkaisijat halusivat saada aikaiseksi lisämyyntiä olemassaoleville asiakkaille. Mutta tämä tarkoitti käytännössä laajennoksia ja lisäosia, jotka piti vieläpä toimittaa perille fyysisessä muodossa - toki näistä löytyy hyvinkin suosittuja ja menestyneitä esimerkkejä, mutta puhuttiin aina jokseenkin isoista projekteista, jopa taloudellisesta riskistä.
Digitaaliset kauppapaikat muuttivat tilanteen täysin, voitiin myydä erittäin pieniäkin asioita jotka voivat maksaa hyvin vähän, etenkään kun ei tarvitse valmistaa ja levittää mitään fyysistä tai antaa jälleenmyyjälle siivua. Yksi aikaisimpia esimerkkejä aiheesta oli Elder Scrolls: Oblivion ja "horse armor". Maksamalla muutaman dollarin sai hepalle haarniskan, josta ei ollut mitään iloa pelin suhteen, ellei nyt ulkoasusta sattunut tykkäämään. Aikanaan tuo sai paljon naureskelua ja kritiikkiä osakseen; yleinen mentaliteetti tuntui olevan ettei tuo tule myymään ikinä, täysin turhaa edes tarjota moista.
...kuinkas sitten kävikään. Nykyään mobiilipelien ohella mikrotransaktiot ovat ihan järjettömän iso bisnes myös konsoli-/PC-peleissä. Esimerkkinä EA:n talousluvut toukokuulta (linkki seekingalpha.com, käppyrät löytyy slide 5:sta, luvut koskevat ainoastaan digitaalista kauppaa). Q4/2016 kokonaisten pelien lataukset olivat $134M, Q4/2017 $192M ja Q4/2018 $193M. Voisi siis ajatella kasvun hyytyneen. Mutta vastaavat lukemat "live services"ille (sisältää perinteisemmät DLC:t sikäli kun EA niitä enää tekee, kuukausimaksulliset palvelut ja mikrotransaktiot) ovat $405M, $518M ja $679M. Ja tuo on vain yksi kvartaali ja julkaisija.
Ei liene siis ihme, että mikrotransaktoita löytyy nykyään hyvin monesta "oikeasta" pelistä mobiilipelien ohella. Pikemminkin on erikoista, että vasta viime aikoina viranomaiset eri maissa ovat alkaneet tarkastella pitäisikö niitä valvoa/rajoittaa jollain tavalla. Mutta ei kaikki mikrotransaktiot ole samanlaisia, ne voidaan jakaa karkeasti kolmeen kategoriaan:
Niin mitä mieltä palstalaiset ovat yleisesti mikrotransaktioista? Mutta etenkin kerta täältä löytyy monta urheilupelien ystävää - ostatko vaikkapa FUT-packeja? Itse en harrasta lainkaan urheilupelejä, niin oma suhtautuminen noihin on äärimmäisen negatiivinen. Tarvitseeko sääntelyä vai ei, käytäntönä oksettava. Mutta tämä on oikeastaan poliittisesta/periaatteellisesta näkökulmasta, mielipiteeni voisi hyvin olla eri jos tulisi vaikka FIFAa hakattua. Ehkä noita olisi tullut hankittua paljonkin.
(Ja jottei jää epäselvyyksiä, ei ole yhtikäs mitään urheilupelejä tai niiden pelaajia vastaan - ei vain ikinä ole ollut oma genre. Taino joskus pentuna Microprose Soccerin kanssa meni tuntikausia kuusnepan äärellä, mutta ehkä sitä ei lasketa.)
Digitaaliset kauppapaikat muuttivat tilanteen täysin, voitiin myydä erittäin pieniäkin asioita jotka voivat maksaa hyvin vähän, etenkään kun ei tarvitse valmistaa ja levittää mitään fyysistä tai antaa jälleenmyyjälle siivua. Yksi aikaisimpia esimerkkejä aiheesta oli Elder Scrolls: Oblivion ja "horse armor". Maksamalla muutaman dollarin sai hepalle haarniskan, josta ei ollut mitään iloa pelin suhteen, ellei nyt ulkoasusta sattunut tykkäämään. Aikanaan tuo sai paljon naureskelua ja kritiikkiä osakseen; yleinen mentaliteetti tuntui olevan ettei tuo tule myymään ikinä, täysin turhaa edes tarjota moista.
...kuinkas sitten kävikään. Nykyään mobiilipelien ohella mikrotransaktiot ovat ihan järjettömän iso bisnes myös konsoli-/PC-peleissä. Esimerkkinä EA:n talousluvut toukokuulta (linkki seekingalpha.com, käppyrät löytyy slide 5:sta, luvut koskevat ainoastaan digitaalista kauppaa). Q4/2016 kokonaisten pelien lataukset olivat $134M, Q4/2017 $192M ja Q4/2018 $193M. Voisi siis ajatella kasvun hyytyneen. Mutta vastaavat lukemat "live services"ille (sisältää perinteisemmät DLC:t sikäli kun EA niitä enää tekee, kuukausimaksulliset palvelut ja mikrotransaktiot) ovat $405M, $518M ja $679M. Ja tuo on vain yksi kvartaali ja julkaisija.
Ei liene siis ihme, että mikrotransaktoita löytyy nykyään hyvin monesta "oikeasta" pelistä mobiilipelien ohella. Pikemminkin on erikoista, että vasta viime aikoina viranomaiset eri maissa ovat alkaneet tarkastella pitäisikö niitä valvoa/rajoittaa jollain tavalla. Mutta ei kaikki mikrotransaktiot ole samanlaisia, ne voidaan jakaa karkeasti kolmeen kategoriaan:
- Kosmeettiset tavarat, jotka eivät anna minkäänlaista etulyöntiasemaa pelissä, muuttavat vain pelaajan/pelin ulkoasua. "Horse armor" kuuluu tähän kategoriaan. Omasta mielestä etenkin free-to-play -moninpeleissä ymmärrettävää, jos itse peli on ilmainen niin jollainhan sitä pitää rahaa tehdä. Ja yksinpelien suhteen, jos joku haluaa käyttää oikeaa rahaa kaunistautumiseen niin mikäpä minä olen sitä kritisoimaan.
- Tavarat, joista on konkreettista hyötyä pelissä. Omasta mielestä moninpelien suhteen mennään eettisesti jo aika harmaalla alueella - saavutettu etu ei välttämättä ole hirveän suuri, mutta eihän se reilua silti ole ja saattaa kannustaa etenkin niitä jotka ei pärjää ostamaan jotain. Yksinpeleissä nämä eivät ole yhtä paha juttu, tosin usein myytävänä on tavaroita, joilla pääsee pelissä nopeammin eteenpäin. Käytännössä siis tarjotaain pelaajille mahdollisuutta maksaa, jottei tarvitse pelata peliä - ehkäpä itse pelistä voisi tehdä paremman tuon sijaan?
- Nk. "loot box"it. Battlefront 2 oli se peli, jonka myötä nämä saivat laajalti mediahuomiota ja myös viranomaiset tutkimaan käytännön laillisuutta useassa maassa. Silti, vaikka noita ei ikinä Battlefront 2:een päätynyt, ja jokunen maa yrittää kieltää nuo, ei ne minnekään kadonneet. Omasta mielestä eivät ole mitenkään hyväksyttäviä, ja onhan tuo selkeästi uhkapeluuta kun ei lainkaan tiedä mitä rahallaan saa. Kerta asiakkaina/kohderyhmänä on osin myös ala-ikäiset, en näe miksi jonkinlaisessa sääntelyssä olisi mitään vikaa.
Niin mitä mieltä palstalaiset ovat yleisesti mikrotransaktioista? Mutta etenkin kerta täältä löytyy monta urheilupelien ystävää - ostatko vaikkapa FUT-packeja? Itse en harrasta lainkaan urheilupelejä, niin oma suhtautuminen noihin on äärimmäisen negatiivinen. Tarvitseeko sääntelyä vai ei, käytäntönä oksettava. Mutta tämä on oikeastaan poliittisesta/periaatteellisesta näkökulmasta, mielipiteeni voisi hyvin olla eri jos tulisi vaikka FIFAa hakattua. Ehkä noita olisi tullut hankittua paljonkin.
(Ja jottei jää epäselvyyksiä, ei ole yhtikäs mitään urheilupelejä tai niiden pelaajia vastaan - ei vain ikinä ole ollut oma genre. Taino joskus pentuna Microprose Soccerin kanssa meni tuntikausia kuusnepan äärellä, mutta ehkä sitä ei lasketa.)
Viimeksi muokattu: