Siinä on pelkkiä HHOF-pelaajia, Stanley Cup voittajia ja Olympiavoittajia sekä Hart, Art Ross, ja Conn Smythe trophyn voittajia. Suurin osa moninkertaisia sellaisia.
Ihan kivassa seurassa Nousiaisten mies.
Joku jossain ketjussa väitti, ettei meillä ole yhtään McDavidia ja minä siihen, että onhan meillä; Mikko Rantanen, jota pidän tällä hetkellä ihan samantasoisena kiekkoilijana.
Pisteiden valossahan Rane on jopa huimasti edellä tällä hetkellä, mutta toisaalta saa myös pelata aika lailla paremmassa ketjussakin, mitä etenkin kemioihin (mutta myös tasoon) tulee.
Mitään Rantaselta pois ottamatta, sillä onhan se nyt tehnyt tulosta kenen tahansa kanssa pelaamalla.
Pakko taas vaan todeta että elämme hienoja aikoja kun saamme koko ajan todistaa tässä ja jännätä pelistä ja kaudesta toiseen seuraavan suomalaisen HHOF-pelaajan kehityskulkua.
Ja mitä loukkaantumisiin tulee, niin hieman alkoi kylmäämään kun katsoi (oliko se nyt viime peli vai sitä edellinen?)kun joku vihulainen ajoi Ranen levyksi eikä yksikään oman joukkueen pelaaja reagoinut siihen mitenkään. McKinnon taisi ainoana vähän törkätä mailallaan kaveria persuuksiin, mutta siinä kaikki. Siinä olisi pitänyt laittaa aivan helvetillinen myräkkä päälle samantien, jos minulta kysytään.
Alkaa tulla noita kovaluisia poliiseja ihan oikeasti jo ikävä, sillä se ei ole kuin se yksi paha niitti ja se on good bye Nousiaisten miehelle sen jälkeen. Peloitteen tulisi olla tarpeeksi kova, ettei kukaan edes villeimmissä unelmissaan alkaisi moista edes harkita.
