Täytyy sanoa, että Veinin onnistumisen lisäksi olen ehkä kuitenkin eniten ylpeä Mambasta. Valmentaja, joka saa ja ansaitsee kehuja kaikilta esiintymisellään, taidoillaan ja ennen kaikkea kyvyllään luoda sellainen ilmapiiri jossa on "ihmisen hyvä olla", kuten Veinikin totesi.
Lisäksi Mamban arvoa minun (ja myös muiden silmissä) nostaa erityisesti särön lyöminen siihen niin ikuiseen (etenkin suomalaiseen kiekkoon kuuluneeseen) myyttiin "mestaruuksia voitetaan puolustamalla". Hyökkäävä ja nälkäinen pelitapa, vaikka luonnollisesti puolustavampaakin peliä nähtiin, toi ihan uutta viihdyttävyyttä kiekon katsomiseen.
Sarja itsessään liittyy hyvin luontevasti "Klassikkotriplaan", eli Kärppien ja Tapparan 2010-luvun koviin finaalisarjoihin. Tätä oli kaunista katsella ja luonnollisesti Kärppien kannattajana lopputuloskin miellytti.
Toki tarinallisesti myös Välieräsarja Tapparaa vastaan 2016 kuuluu mukaan, ei sitä tästä kokonaisuudesta voi poiskaan jättää.
Kiitos Mamba, Kiitos Kärpät, Kiitos Tappara. Kausi oli taas kokemisen arvoinen, vaikka se olisi sitä viihdyttävyyden vuoksi ollut vaikka olisi hävittykin. Voittaminenhan on toki keskiverrosti mukavampaa kuin häviäminen, etenkin kun ei tarvitse suomalaiseen tyyliin ajatella että "väärin voitettu".
ps. Allekijoituksenikin on taas ajankohtainen, kiitokset siitäkin Mamballe ja Kärpille :)