Tervehdys naapuriin! En tiedä kiinnostaako ketään, mutta heitellään nyt omat kommentit Koskelan kaksosista.
Aloitetaan puolustaja Valtterista, koska tästä on vähemmän kerrottavaa. Hänelle siirto oli ainoa oikea vaihtoehto. Tie oli noussut Jyväskylässä selvästi pystyyn ja siksi siirto muualle oli pakollinen. Viime kaudella Koskela ei tainnut pyöriä sopimuksestaan huolimatta juurikaan JYPin harjoitteluringissä kauden aikana. Kaksi ottelua tuli JYPissä vyölle, eikä mitään muistikuvaa niistä, vaikka maalin näköjään siellä kertaalleen tempaisi.
Ihan ymmärrettävää, ettei Koskelalle ollut/ole täällä käyttöä, kun oli Hongan tultua kuvioihin varmaan pakki numero 8 tai 9. Rautakorpi kun peluutti vielä pääasiassa kuutta pakkia, missä seiskapakki ei pelannut vaihdon vaihtoa, niin näyttöpaikat olivat luokkaa olemattomat. IPK:ssa kausi päättyi mestaruuteen, mutta ei mitään haviantoa siitä, miten suuressa roolissa V.Koskela oli siellä.
Valtteri väläytteli varovaisesti kaudella 2021-2022. Tuolla kaudella JYP-valmentajina oli muuan Jukka Ahvenjärvi ja Marko Tuomainen. Ilmeisesti tuttu mies saapuu siis teidän tulevalle valmennustiimille. Valtterissa on veljeksistä vähemmän potentiaalia, mutta sellainen Liiga-tason täytepakki tästä voi kyllä tähtien osuessa kohdalleen puhjeta. Jyväskylässä muuan Jesse Pulkkinen tuli ryminällä takaa ja ohi, ja taitaa siellä meidän junnuputkessa olla pari lupaavampaakin puolustajaa tuloillaan, joten Valtterista irtautuminen oli ymmärrettävää.
Sitten sentteri Santeri Koskela, jota tuli seurattua paljon enemmän, mutta oikeastaan mitään muistikuvia tästäkään Koskelasta ei jäänyt. Vaatimattomat tehot 0+2 ja peli pääasiassa selviytymistä - toki näin oli koko kauden kolmos- ja nelosketjulla, eli puolet joukkueesta. Kiitos Veikko Viitasen, meillähän oli sentterikaista läpi kauden yksi vitsi. Kauteen lähdettiin yhden sentterin vajauksella ja kärkisentteriksi kaavailtu Estephan vapautettiin hyvin pian tehtävistään ilman seuraajaa. Joku lopettanut Jarkko Malinen tuli joukkueeseen, mutta JYP pelasi käytännössä vajailla sentterillä läpi kauden. Ja Jere Lassilan loukkaannuttua lopputalvesta vajaus oli kahden sentterin mittainen.
Koko latu oli siis auki Santerille aina kärkikenttiin saakka, mutta hän ei kyennyt ottamaan edistysaskelia kauden aikana. Tämä oli harmi, koska vielä vuosi sitten näin S.Koskelassa aineksia uudeksi JP Hytöseksi, rauhallisen kehityskaaren kautta ensiksi Liigan vakinaamaksi, siitä kohti ratkaisupelaajia ja sieltä Liigan eliittiin. Mutta piippuun jäi, en tiedä miksi. Ehkä pelottavinta S.Koskelan kaudessa oli se, että hän liittyi yli-ikäisenä U20-joukkueen pudotuspeleihin, eikä hän erottunut edukseen edes junnusarjoissa. Hämmentävä juttu ottaen huomioon sen, että 115 Liiga-pelin kokemuksella varustettu kaveri ei kykene ottamaan roolia edes yli-ikäisenä junnujen puolivälierässä. Ehkä tämäkin osaltaan kertoo sen, että eväät Jyväskylässä alkoivat olla syöty.
Santerissa näen Valtteria enemmän potentiaalia. Tuskin nousee Liigan kärkipelaajiin koskaan, mutta on siinä(kin) kaikki ainekset tehdä hieno ura Liigassa vakimiehenä. Etenkin jos Jusu sinne tulee valmennustiimiin, niin on varmasti hyvä paikka kaksosille hakea uutta nostetta uralle. Ja Tuomainen-Ahvenjärvi kyllä tuntevat hyvin, mitä millainen kaksikko sieltä on Etelä-Savoon tulossa.
Pienestä kritiikistä huolimatta tasapuolisesti tsemppiä molemmille Koskelan pojille. Toivottavasti Mikkeli kohtelee teitä hyvin, lukot aukenevat ja kehitystä tapahtuu. Mikäli näin käy, olen kyllä valmis ottamaan herrat takaisin Jyväskylään. Ei jäänyt missään nimessä mitenkään paska maku suuhun, vaikka sopparit menivätkin purkuun.