Järjellä toteutettu kuntopohjan maksimointi heti viime vapusta lähtien (ja toki pidempään seurassa olleilta niin pitkältä ajalta mitä ovat saaneet Viiman yksilöidystä treeniohjelmasta hyötyä) minimoi onneksi rasitusvammat ja vaiva mitä noiden treenien järjestämisessä ja suorittamisessa on ollut, maksaa kyllä itsensä takaisin sillä että pelaajat pysyvät todennäköisemmin kunnossa. Jukurit ei siis välttämättä tarvitse kovin laajaa reserviä ainakaan treeniloukkien varalta. Sitten on luonnollisesti sairastapauksia ja myös pelitilanneloukkaantumisia (harmittomista vahingoista tai sitten täysin tahallisista tilanteista, kuten meinasi M. Kovarcikin kanssa käydä) joita on hankalampi ennaltaehkäistä (vaikka toki niissäkin hyvä kunto auttaa sekä ehkäisevästi että palautumisaikaa lyhentäen).
Ja mitä tästä sitten voisi päätellä. Varmaan lähinnä että hankala yhtälö etenkin niukoilla resursseilla operoivalle seuralle ja totta on tuokin että noin hyvin yhteen hitsautuneeseen porukkaan voi olla hankala tuoda väkeä ulkopuolelta. Toisaalta siirtoraja lähenee ja sen jälkeen on hankala lähteä keksimään enää paikkaajia etenkään kovin tekijärooleihin.
Ja mitä tästä sitten voisi päätellä. Varmaan lähinnä että hankala yhtälö etenkin niukoilla resursseilla operoivalle seuralle ja totta on tuokin että noin hyvin yhteen hitsautuneeseen porukkaan voi olla hankala tuoda väkeä ulkopuolelta. Toisaalta siirtoraja lähenee ja sen jälkeen on hankala lähteä keksimään enää paikkaajia etenkään kovin tekijärooleihin.