Onhan tämä aika kaksipiippuinen juttu. Kukaan ei voi kiistää Jukureiden runkosarjan menestystä. Pelasivat aivan loistavan runkosarjan yllättäen kaikki. Mutta noin laajemmassa mittakaavassa yllätys jäi täysin piippuun. Ei se ihan putkeen ole mennyt, jos runkosarjan kakkosen kausi päättyy puolivälieriin. En silti tiedä, voiko tätä Jukurien kohdalla sanoa pettymykseksi, vaikka se kiistatta joukkueelle ja faneille sitä on.
Jukurien joukkue taisi olla ennakoitua kalliimpi, huhujen mukaan jopa selvähkösti. Jos palstoilla pyörinyt huhu jopa muutaman sadan tuhannen noususta budjetissa pitää paikkansa, niin joukkue oli sen puolesta lähempänä keskikastia, ei pahnan pohjimmainen. Silti kokemattoman valmentajan luotsaaman nuoren joukkueen voi nähdä ylittäneen itsensä. Se itsensä ylittäminen ei vain enää pudotuspeleissä onnistunut. Kliseehän se on, mutta runkosarja ja pudotuspelit ovat eri maailma. Ei Liigassa nollatoleranssia tuomarilinjassa suosita runkosarjassakaan, mutta ovathan nämä kevään pelit silti oma lukunsa vuodesta toiseen. Eri tavalla tuolla vääntövoimaa kaivataan, kun kahvaamisen määrä lisääntyy. Samaan aikaan korostuu se "voittamaan oppineiden" pelaajien merkitys. Ei se aivan sattumaa liene, että kokemuksella on keväällä paineiden kasvaessa merkitystä. Joku Anton Levtchi viime keväältä on hyvä esimerkki tästä, siinä määrin täydellisen katoamistempun onnistui tekemään runkosarjan jälkeen. Jukurit tänä keväänä nojasi pelaajiin, joilla ei keväästä kokemusta ole. Koko se runkosarjan kantanut kärkiketju oli vasta harjoittelemassa kevään pelejä. Siihen peilaten varhainen tippuminen ei hirmuinen järkytys ole, runkosarjasijoituksesta huolimatta.
Se mikä Jukurien tässä kaudessa itseäni lämmittää onkin lähinnä kyky haastaa. Ei tässä vaiheessa mistään vakuuttavasta playoffjoukkueesta puhua voida, kun näytöt ovat näin kevyet. Mutta enää ei tarvitse puhua vähätellen "mestis-joukkueesta". Jukurit osoitti tällä kaudella, että kykenevät PO-paikasta haastamaan ihan tosissaan. Ei tarvitse enää automaattisesti veikata heitä pahnanpohjimmaiseksi.
Mielenkiintoinen kesä edessä Mikkelissä. Kyetäänkö osoitetun potentiaalin päälle rakentamaan jotain kestävämpää? Mahdollisuus siihen on, mutta ei se mitenkään itsestään selvää ole. Eiköhän siellä Lappeenrannassa, Jyväskylässä ja Porissakin eteenpäin pyritä. Liigan etu on, kun kilpailukykyisiä joukkueita on enemmän.
Hieno kausi Mikkelissä, vaikka suurin gloria muuttuikin oppirahojen makseluksi. Ei tästä kannata liiemmin leukaa rintaan painaa.
Jukurien joukkue taisi olla ennakoitua kalliimpi, huhujen mukaan jopa selvähkösti. Jos palstoilla pyörinyt huhu jopa muutaman sadan tuhannen noususta budjetissa pitää paikkansa, niin joukkue oli sen puolesta lähempänä keskikastia, ei pahnan pohjimmainen. Silti kokemattoman valmentajan luotsaaman nuoren joukkueen voi nähdä ylittäneen itsensä. Se itsensä ylittäminen ei vain enää pudotuspeleissä onnistunut. Kliseehän se on, mutta runkosarja ja pudotuspelit ovat eri maailma. Ei Liigassa nollatoleranssia tuomarilinjassa suosita runkosarjassakaan, mutta ovathan nämä kevään pelit silti oma lukunsa vuodesta toiseen. Eri tavalla tuolla vääntövoimaa kaivataan, kun kahvaamisen määrä lisääntyy. Samaan aikaan korostuu se "voittamaan oppineiden" pelaajien merkitys. Ei se aivan sattumaa liene, että kokemuksella on keväällä paineiden kasvaessa merkitystä. Joku Anton Levtchi viime keväältä on hyvä esimerkki tästä, siinä määrin täydellisen katoamistempun onnistui tekemään runkosarjan jälkeen. Jukurit tänä keväänä nojasi pelaajiin, joilla ei keväästä kokemusta ole. Koko se runkosarjan kantanut kärkiketju oli vasta harjoittelemassa kevään pelejä. Siihen peilaten varhainen tippuminen ei hirmuinen järkytys ole, runkosarjasijoituksesta huolimatta.
Se mikä Jukurien tässä kaudessa itseäni lämmittää onkin lähinnä kyky haastaa. Ei tässä vaiheessa mistään vakuuttavasta playoffjoukkueesta puhua voida, kun näytöt ovat näin kevyet. Mutta enää ei tarvitse puhua vähätellen "mestis-joukkueesta". Jukurit osoitti tällä kaudella, että kykenevät PO-paikasta haastamaan ihan tosissaan. Ei tarvitse enää automaattisesti veikata heitä pahnanpohjimmaiseksi.
Mielenkiintoinen kesä edessä Mikkelissä. Kyetäänkö osoitetun potentiaalin päälle rakentamaan jotain kestävämpää? Mahdollisuus siihen on, mutta ei se mitenkään itsestään selvää ole. Eiköhän siellä Lappeenrannassa, Jyväskylässä ja Porissakin eteenpäin pyritä. Liigan etu on, kun kilpailukykyisiä joukkueita on enemmän.
Hieno kausi Mikkelissä, vaikka suurin gloria muuttuikin oppirahojen makseluksi. Ei tästä kannata liiemmin leukaa rintaan painaa.