No, nyt lienee hetki sanoa tämä omalta osaltani.
Jukurien pelaaminen on viisikon yhteistyöltään luokattominta jääkiekkoa, jota on voinut muutamaan hetkeen suomalaisessa pääsarjakiekossa todistaa.
Pelitapa on löyhästi organisoitu, kapean kaukalon logiikan varaan rakennettu kyhäelmä, sanan varsinaisessa merkityksessä epäyhteistyön jääkiekkoa.
Jokinen todellakin on juuri niin suurelta osin pohjoisamerikkalaisen jääkiekkokulttuurin tuote kuin olettaa saattoi. Täkäläiselle ajattelulle tyypillisesti Jukurien pelaamisessa ei ole merkkiäkään analyyttisesta pohdiskelusta pelin jatkumoiden suhteen: jos hyökkäämme näin, mikä on todennäköisin lopputulos ja miten se tulee vaikuttamaan seuraavaan puolustusvaiheeseen, ja miten tämä tulee vaikuttamaan seuraavaan hyökkäysvaiheeseen?
Olisi helppo sanoa, että Jukurien ongelma on nimenomaan vain ja ainoastaan puolustamisessa. Se on suurin akuutti ongelma, ja siitä lista alkaa.
-Omissa on kamppailuvoiman ja -taidon riittämättömyyden lisäksi on jatkuvia pelitavallisia epäselvyyksiä ja pelitavallisiin valintoihin liittyviä ongelmia täytöissä alueelle tultaessa sekä puolustettavien merkkaamisessa ja vaihtamisessa kun pelataan aluepainotteisesti (ei missään tapauksessa alakolmion osalta miespainotteisesti, kuten joku toimittaja tulkitsi...)
-Puolustusvalmius on huono, kun pyritään riskillä tuplaamaan omissa siniviivan kulmaan, jolloin kolmas mies joutuu olemaan ylhäällä
-Viisikon annetaan hyökätessä venyä pituussuunnassa niin, että pelaajien väliin jää hirvittävä välimatka ja peliä pelataan tiloihin, joista ei ole mahdollista edetä kiekolla
-Peliä pakotetaan ylös, jolloin avaukset tulevat lähinnä pelin puolen laitaan ja kaikki hyökkäykset ovat alivoimaisia
-Kenttätasapainoa ei säilytetä, koko kaukalon leveyttä ei käytetä systemaattisesti hyödyksi
-Vastustajan prässin purkamiseen vaihdon suorittamiseksi ei ole kiekottelumalleja (kolmiopelit sentterien ja pakkien välillä), vaan paineen purkaminen perustuu pitkiin syöttöihin ja niiden ohjaamiseen (tai yritykseen ohjata) siirtokiekkoina eteenpäin, joka johtaa kiekonhallinnan menetykseen
-Edellä mainituista syistä vaihtamisen logiikka on kehno tai sitä ei ole: Jukurit yrittää väkisin vaihtaa edetessään, mikä pitkien etäisyyksien ja alivoimaisuuden vuoksi vuoksi on tuomittu johtamaan liian usein keskialueelle jäävään siirtokiekkoon ja vastustajan ylivoimaiseen vastahyökkäykseen Jukurien osittain vanhaa viisikkoa (tai vaihtoehtoisesti kesken olevaa vaihtoa) vastaan, sekä toisaalta siihen, että jos kiekko saadaankin syvään, oma (pakotettu) prässi tulee myöhästymään
-Jos Jukurit harvoin pysäyttää pelin ja tämän jälkeen hyökkää trapia vastaan, kontrollilähdön surkea rakenne venyneellä viisikolla ei mahdollista lainkaan suorahyökkäämistä
-Prässäämistä pakotetaan eli prässätään silloinkin, kun välittömän riiston todennäköisyys on pieni, puolustusvalmius vaarantuu ja kolme pelaajaa jää pelin yläpuolelle
-Silloin tällöin kun Jukurit vetäytyy trapiin, se on rakenteeltaan heikkoa eikä johda useimmiten edes vastustajan pakottamiseen päätykiekkoon
-Alivoimapelaaminen on laadutonta
-Ylivoimapelaamisessa kiekon alueelletuontia ei ole saatu kahdessa kuukaudessa kuntoon
Sellaiset luonnehdinnat kuin "5 hyökkää, 5 puolustaa" ei kuulu samaan lauseeseen Jokisen Jukurien kanssa, Jokisen jääkiekkoajattelu tuottaa lähinnä "2 hyökkää, 2 puolustaa" -pelaamista. Repalainen viisikko ei mahdollista kiekkojen pelaamista hyökkääjille vauhtiin taskuihin tai vastustajan puolustajien rinnalle eikä liioin neljällä pelaajalla hyökkäämistä pakin tuen muodossa. Vastaavasti kiekkojen jäädessä keskialueelle (tämä käy usein) pakit joutuvat aloittamaan puolustamisen epätoivoisen pitkästä matkasta.
Jukurien hyökkäyspelaaminen on lähinnä päätykiekkojen, onnistuneen prässin ja sen jälkeisen suhteellisen hyvin toimivan hyökkäysalueen hyökkäyspelin varassa. Tämä on pelaamisen kohta, joka täysin määrittää Jukurien pelin hallinnan, koska suorahyökkäyspelaaminen ja oma puolustuspelaaminen alkaen keskialueelta on täysin luokatonta. Jos joukkue on tuore - sanotaan: viikon ensimmäinen peli tai ensimmäinen/toinen erä - tämä saattaa hetkittäin toimia, mutta ei 60 minuuttia putkeen kertaakaan kauden aikana.
Tästä on huonossa tapauksessa tulossa likainen näytös. Seurajohto on asettanut Jokisen käsittämättömällä valinnalla ja kahden vuoden sopimuksella itsensä tilanteeseen, jossa ei ole enää mitään muuta mahdollisuutta kuin onnistua. Onnistuminen ei tarkoita suoraa pudotuspelipaikkaa tai muita satuja, vaan sitä, että peli saadaan edes välttävästi tasolle, jota Liigassa voittavasti pelaaminen vaatii.
Jos tämä ei onnistu ja Jokinen lähtee, sitten lähtee muutama muukin.