Aloitetaanpas sitten tällainenkin ketju kun on vauhtiin päästy. Pronssiotteluun keväällä 2012 päättyvä kausi on todella suuren luokan pettymys Jukureille. Pikkaraisen alkuperäisen 2-vuotisprojektin toinen vuosi, jonka tavoitteeksi oli asetettu jo alkuperäistä sopimusta julkistettaessa Mestismestaruus. Kuitenkin tulos oli vielä reilusti heikompi, kuin Piken ensimmäisenä vuotena, jolloin Jukureiden lento riitti sentään kolmanteen finaalipeliin asti.
Päävalmentaja meillä on ja pysyy ja toivoa sopii mikkeliläisittäin, että kaveri löytäisi ensi kaudeksi joitain uusia jippoja. Muutoin eväät on ensi kaudella syöty jo marraskuun puoliväliin mennessä, olettaen vanhojen merkkien pitävän paikkaansa. Viime kaudellahan Piken pelikirja oli vastustajien toimesta luettu puhki vasta finaalisarjassa Antti Törmäsen toimesta, tänä vuonna pelitapa oli täysin vastustajien tiedossa (vastatoimineen) jo tammikuun puolivälissä.
Kun valmentaja säilyy, niin ketä sitten kenttäpelaajista? Pikkarainen ilmoitti jo uuden sopimuksen yhteydessä annetussa haastattelussa, että jatkuvuutta saadaan Mikkeliin, vaikka pelaajavaihtuvuus olisi suurtakin. Tämä antaisi siis ymmärtää, että pelitapa säilyy vaikka ukot vaihtuvat. Kaiken huonoin vaihtoehto olisi viime kesän tyylinen "Mestis All-stars" -kokoonpanon haaliminen, josta ei sitten missään vaiheessa kautta kasva joukkuetta.
Tämän kauden Jukureissa on ollut useita yksilöinä onnistuneita pelaajia. Etenkin alkukaudesta pistepörssin piikkipaikalla pyöri Jukuripelaajia, kuin vuosituhannen alkuvuosina parhaimmillaan. Vielä loppukaudestakin osa pystyi henkilökohtaisella taidolla ainakin luomaan paikkoja, vaikka joukkuepeli olikin ammuttu puhki vastustajien toimesta ja yleinen tekeminen oli siten joukkueella erittäin tuskaista. Alla lista pelaajista, keiden näin onnistuneen tällä kaudella ja keille toivoisin jatkoa. Listasta tulee melko lyhyt, hyväksyn tähän nyt mukaan ainoastaan sellaiset "ehdottomasti porukkaan" -tapaukset. Ohessa myös pienet perustelut (jos sellaisia tähän aikaan keksin vielä):
Maalivahdit:
Tommi Nikkilä
-Tuli joukkueeseen kesken kauden kolmanneksi veskaksi ja kaavailtiin luonnollisesti vastuumaalivahtia. Otteet olivatkin ajoittain mallikkaita, mutta paikoitellen pelaamattomuus näkyi epävarmuutena ja helppoina virheinä. Uskon kuitenkin, että jos jatkaisi porukassa, niin saisi totutun varmuuden ja tason takaisin ensi kauden alkuun mennessä. Loukkaantumisherkkyys tosin ongelmana.
Puolustajat:
Ilkka Kallioinen
-Jukurien perinteisimpiä pelaajia nykyrosterissa (Mikko Hakkaraisen lisäksi). Huolimatta välieräsarjan heikosta pelaamisesta, ehdottomasti Jukurien kärkipakkeja. Tarvitsee rinnalleen hyvän puolustavan puolustajan, voisi toimia hyvin Vaarasuon kanssa. Kevään heikkouteen saattoi vaikuttaa koko puolivälieristä pois pitänyt loukkaantuminen.
Pasi "Pablo" Järvinen
-Tuli joukkueeseen vasta tammikuussa. Pitkästä pelaamattomuudesta huolimatta näytti edelleen erittäin vakuuttavaa kiekollista osaamista. Olisi saanut laukoa ylivoimalla enemmän. Syöttötarkkuus Jukurien puolustajista selkeästi paras.
Ilkka Vaarasuo
-Perusvarma puolustava pakki. Ajoittain hukassa, mutta useimmiten kuitenkin varmimpia pelaajia joukkueesta. Toimisi hyvin yhteen Kallioisen pakkiparina puolustavana puolustajana. Kokemuksen puolesta myös kapteeniainesta.
Hyökkääjät:
Jesper Piitulainen
-Kultakypärä itseoikeutetusti ensimmäisenä pidettävistä hyökkääjistä. Sai henkilökohtaisella taidolla luotua useita paikkoja vielä loppukeväästä, vaikka joukkuepeli olikin täysin kadoksissa silloin. Osaa myös viljellä hyviä syöttöjä, joten maalirohmun lisäksi todella hyvä pelinrakentaja. Suurin miinus, että Tirkkonen vie miehen n. 120% varmuudella SaiPaan.
Jarkko Malinen
-Pystyvä keskushyökkääjä, kuka sai hoidettua tonttinsa vaikka ketjukaverit vaihtuivat lähes ottelukohtaisesti. Jukurijoukkueesta harvoja keväällä otteitaan parantaneita.
Tobias Salmelainen
-Jukurien harvoja voimahyökkääjäksi edes etäisesti miellettäviä kärkiketjujen hyökkääjiä. Erittäin vahvaa pelaamista kauden keskipaikkeilla ja omalla panoksella käänsi runkosarjassa otteluita voitoksi.
Mikko Hakkarainen
-Kallioisen ohella kokenein Jukuri-pelaajista. Tarvitaan, jos ei muuten, niin symboliksi jatkuvuudesta. Pelasi hyvin Piitulaisen ketjun keskellä, vaikka onkin enemmän kotonaan puolustavana keskushyökkääjänä alemmissa ketjuissa. Ajoittain jäähyherkkä, mutta ehdottomasti pidettävä joukkueessa.
Henry Hietaharju
-Alaketjujen raataja, kuka sai myös maaleja aikaiseksi. Miehessä olisi ainesta todelliseksi "hampaattomaksi kanukiksi" (vaikka suomalainen onkin). Lisää punttitreeniä ja röyhkeyttä, niin kaveri tekee maaleja vaikka maalikehikot kaulassa. Yritti myös välierissä ajaa kovaa maalille, vaikka kokonaisuutena joukkueelta oli tekeminen täysin nollassa.
Matti Uusivirta
-Toinen nelosketjun jyristä. Nosti profiilia kevään edetessä (koko nelosketjun tavoin) ja sai aiheutettua useta hyviä mylläköitä vastustajan maalille silkalla röyhkeydellä. Kokoa piisaa myös maalille ajamiseen. Laukaisutarkkuus vaatii hiomista.
Antti Ojanen
-Henkilökohtainen suosikkini kovan työmoraalin ja kauhean vauhdin takia. Toisaalta viimeistelytaitoa pitää hioa erittäin paljon. Antilla tämäkin kausi jäi tehojen kannalta vaatimattomaksi, kun ei saa ajoittain kiekkoa edes täysin tyhjään maaliin.
Jesse Rohtla
-Hyvin samankaltainen esiintyjä jäällä Ojasen kanssa. Lisäksi jakelee erittäin ahnaasti hyviä taklauksia, huolimatta siitä että taklattavat ovat usein päätä pidempiä verrattuna Jesseen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa, mutta on siinä mielessä mukava poikkeus Jukurijoukkueen tämän kauden yleisestä peli-ilmeestä, että miehellä tuntui pysyvän kuitenkin ajatus mukana vauhdissakin.
Roope Hämäläinen
-Vielä raakile, mutta erittäin kovalla asenteella. Toimi mallikkaasti nelosketjun keskushyökkääjänä, voittaen aloituksia ja saaden aikaan maalintekotilanteita. On myös erittäin hyvä kärkikarvaaja, johtuen energisyydestä ja todella korkeasta työmoraalista. Sai usein luotua paikkoja röyhkeällä karvaamisella. Suurin ongelma kiekonkäsittelyssä, muttei mitään, mitä harjoittelulla ei voitaisi korjata.
Päävalmentaja meillä on ja pysyy ja toivoa sopii mikkeliläisittäin, että kaveri löytäisi ensi kaudeksi joitain uusia jippoja. Muutoin eväät on ensi kaudella syöty jo marraskuun puoliväliin mennessä, olettaen vanhojen merkkien pitävän paikkaansa. Viime kaudellahan Piken pelikirja oli vastustajien toimesta luettu puhki vasta finaalisarjassa Antti Törmäsen toimesta, tänä vuonna pelitapa oli täysin vastustajien tiedossa (vastatoimineen) jo tammikuun puolivälissä.
Kun valmentaja säilyy, niin ketä sitten kenttäpelaajista? Pikkarainen ilmoitti jo uuden sopimuksen yhteydessä annetussa haastattelussa, että jatkuvuutta saadaan Mikkeliin, vaikka pelaajavaihtuvuus olisi suurtakin. Tämä antaisi siis ymmärtää, että pelitapa säilyy vaikka ukot vaihtuvat. Kaiken huonoin vaihtoehto olisi viime kesän tyylinen "Mestis All-stars" -kokoonpanon haaliminen, josta ei sitten missään vaiheessa kautta kasva joukkuetta.
Tämän kauden Jukureissa on ollut useita yksilöinä onnistuneita pelaajia. Etenkin alkukaudesta pistepörssin piikkipaikalla pyöri Jukuripelaajia, kuin vuosituhannen alkuvuosina parhaimmillaan. Vielä loppukaudestakin osa pystyi henkilökohtaisella taidolla ainakin luomaan paikkoja, vaikka joukkuepeli olikin ammuttu puhki vastustajien toimesta ja yleinen tekeminen oli siten joukkueella erittäin tuskaista. Alla lista pelaajista, keiden näin onnistuneen tällä kaudella ja keille toivoisin jatkoa. Listasta tulee melko lyhyt, hyväksyn tähän nyt mukaan ainoastaan sellaiset "ehdottomasti porukkaan" -tapaukset. Ohessa myös pienet perustelut (jos sellaisia tähän aikaan keksin vielä):
Maalivahdit:
Tommi Nikkilä
-Tuli joukkueeseen kesken kauden kolmanneksi veskaksi ja kaavailtiin luonnollisesti vastuumaalivahtia. Otteet olivatkin ajoittain mallikkaita, mutta paikoitellen pelaamattomuus näkyi epävarmuutena ja helppoina virheinä. Uskon kuitenkin, että jos jatkaisi porukassa, niin saisi totutun varmuuden ja tason takaisin ensi kauden alkuun mennessä. Loukkaantumisherkkyys tosin ongelmana.
Puolustajat:
Ilkka Kallioinen
-Jukurien perinteisimpiä pelaajia nykyrosterissa (Mikko Hakkaraisen lisäksi). Huolimatta välieräsarjan heikosta pelaamisesta, ehdottomasti Jukurien kärkipakkeja. Tarvitsee rinnalleen hyvän puolustavan puolustajan, voisi toimia hyvin Vaarasuon kanssa. Kevään heikkouteen saattoi vaikuttaa koko puolivälieristä pois pitänyt loukkaantuminen.
Pasi "Pablo" Järvinen
-Tuli joukkueeseen vasta tammikuussa. Pitkästä pelaamattomuudesta huolimatta näytti edelleen erittäin vakuuttavaa kiekollista osaamista. Olisi saanut laukoa ylivoimalla enemmän. Syöttötarkkuus Jukurien puolustajista selkeästi paras.
Ilkka Vaarasuo
-Perusvarma puolustava pakki. Ajoittain hukassa, mutta useimmiten kuitenkin varmimpia pelaajia joukkueesta. Toimisi hyvin yhteen Kallioisen pakkiparina puolustavana puolustajana. Kokemuksen puolesta myös kapteeniainesta.
Hyökkääjät:
Jesper Piitulainen
-Kultakypärä itseoikeutetusti ensimmäisenä pidettävistä hyökkääjistä. Sai henkilökohtaisella taidolla luotua useita paikkoja vielä loppukeväästä, vaikka joukkuepeli olikin täysin kadoksissa silloin. Osaa myös viljellä hyviä syöttöjä, joten maalirohmun lisäksi todella hyvä pelinrakentaja. Suurin miinus, että Tirkkonen vie miehen n. 120% varmuudella SaiPaan.
Jarkko Malinen
-Pystyvä keskushyökkääjä, kuka sai hoidettua tonttinsa vaikka ketjukaverit vaihtuivat lähes ottelukohtaisesti. Jukurijoukkueesta harvoja keväällä otteitaan parantaneita.
Tobias Salmelainen
-Jukurien harvoja voimahyökkääjäksi edes etäisesti miellettäviä kärkiketjujen hyökkääjiä. Erittäin vahvaa pelaamista kauden keskipaikkeilla ja omalla panoksella käänsi runkosarjassa otteluita voitoksi.
Mikko Hakkarainen
-Kallioisen ohella kokenein Jukuri-pelaajista. Tarvitaan, jos ei muuten, niin symboliksi jatkuvuudesta. Pelasi hyvin Piitulaisen ketjun keskellä, vaikka onkin enemmän kotonaan puolustavana keskushyökkääjänä alemmissa ketjuissa. Ajoittain jäähyherkkä, mutta ehdottomasti pidettävä joukkueessa.
Henry Hietaharju
-Alaketjujen raataja, kuka sai myös maaleja aikaiseksi. Miehessä olisi ainesta todelliseksi "hampaattomaksi kanukiksi" (vaikka suomalainen onkin). Lisää punttitreeniä ja röyhkeyttä, niin kaveri tekee maaleja vaikka maalikehikot kaulassa. Yritti myös välierissä ajaa kovaa maalille, vaikka kokonaisuutena joukkueelta oli tekeminen täysin nollassa.
Matti Uusivirta
-Toinen nelosketjun jyristä. Nosti profiilia kevään edetessä (koko nelosketjun tavoin) ja sai aiheutettua useta hyviä mylläköitä vastustajan maalille silkalla röyhkeydellä. Kokoa piisaa myös maalille ajamiseen. Laukaisutarkkuus vaatii hiomista.
Antti Ojanen
-Henkilökohtainen suosikkini kovan työmoraalin ja kauhean vauhdin takia. Toisaalta viimeistelytaitoa pitää hioa erittäin paljon. Antilla tämäkin kausi jäi tehojen kannalta vaatimattomaksi, kun ei saa ajoittain kiekkoa edes täysin tyhjään maaliin.
Jesse Rohtla
-Hyvin samankaltainen esiintyjä jäällä Ojasen kanssa. Lisäksi jakelee erittäin ahnaasti hyviä taklauksia, huolimatta siitä että taklattavat ovat usein päätä pidempiä verrattuna Jesseen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa, mutta on siinä mielessä mukava poikkeus Jukurijoukkueen tämän kauden yleisestä peli-ilmeestä, että miehellä tuntui pysyvän kuitenkin ajatus mukana vauhdissakin.
Roope Hämäläinen
-Vielä raakile, mutta erittäin kovalla asenteella. Toimi mallikkaasti nelosketjun keskushyökkääjänä, voittaen aloituksia ja saaden aikaan maalintekotilanteita. On myös erittäin hyvä kärkikarvaaja, johtuen energisyydestä ja todella korkeasta työmoraalista. Sai usein luotua paikkoja röyhkeällä karvaamisella. Suurin ongelma kiekonkäsittelyssä, muttei mitään, mitä harjoittelulla ei voitaisi korjata.