Kirjotetaas pari sanaa Mikestä kun miehen uraa on tullut melko tarkkaan seurattua ihan sieltä ekoista peleistä Kärppien paidassa, sen jälkeen HIFK:ssä ja tämän jälkeen varauksen Wildiin saatua entistä tarkemmin. Muistan kun 08-09 kaudella kohistiin nuoresta lupauksesta kun Kärpät antoi Granlundille parit pelit edustusjoukkueessa vaikka Mikke vielä B-junnuikäisenä tahkosi A-junnuissa kovia tehoja. Jotenkin oululaiset kuitenkin härsi nuoren lupauksen kanssa ja tie vei pääkaupunkiseudulle ja HIFK:n paitaan. Sielä kakkosen laidassa Jerry Ahtolan ja Teemu Ramstedtin kanssa pelasi heti piste per peli-tahdissa ekan kauden voittaen vuoden tulokkaan Jarmo Wasama-palkinnon 40 pisteellä. Näin ollen draftia ajatelleen osakkeet nousi ihan sinne ekan kierroksen alkupäähän. Tuolloin kun Wildin varausvuoroksi tuli yhdeksäs-sija ja Granlundin arveltiin menevän juuri niillä main, niin olin sillon sitä mieltä, että toivottavasti Wild ei varaisi Mikkeä vaikka oli pelannut hyvän kauden kotoisessa SM-liigassa. Mietin kun on kuitenkin melko pienikokoinen, että onkohan siitä NHL:än millanen pelaaja siltikään. Vaikka Wild oli sentteriä vailla, silti hieman arvelutti. No Wild kuitenkin Granlundin nimen huusi ja olihan se kuitenkin hienoa saada suomalainen riveihin ja nähdä kuinka lopulta tulee käymään.
Nyt monta vuotta draftin jälkeen ja esimerkiksi sen jälkeen miten Oilers on toiminut Puljujärven kanssa, niin voidaan todeta, että Wild on toiminut Miken kanssa varsin hyvin. Varauksen jälkeen oli tietenkin loogista, että todella raakile jäi pelaamaan Suomeen eikä tuotu heti surkeaan Wildiin mikä tuolloin oli. Kausi jälleen psite per peli tahdissa ja lopultahan tie vei HIFK:n kanssa mestaruuteen asti. Tämän jälkeen Mikke pääsi jatkamaan kautta vielä Suomen paidassa MM-kisoissa. Sieläkin homma toimi hienosti Janne Pesosen ja Jarkko Immosen kanssa ja varsinkin ylivoimalla Mikke oli elementissään. Suomi voitti maailmanmestaruuden ja tämän jälkeen ajateltiin, että Mikke tekee "sakukoivut" eli kun samalla kaudella tuli Suomenmestaruus ja maailmanmestaruus ja tämän jälkeen NHL:än. Vaikka Wild oli kakkossentteriä vailla, kun tuolloin kakkosen keskellä taisi olla Eric Belangeria ja James Sheppardia. Onneksi kuitenkin tekivät oikean ratkaisun ja eivät tuoneet edelleen varsin raakileena ollutta Granlundia NHL:än vaan päättivät antaa vielä kauden Suomessa pelata ja kehittää peliään edelleen vaikka mitään voitettavaa ei tavallaan ollut kun mestaruus tuli jo. Päätös oli kuitenkin oikea ja Mikke meni jälleen hieman pelinsä kanssa eteenpäin ja nyt meni 50 pisteen raja rikki vaikka missasikin 15 peliä kärsittyään aivotärähdyksestä taklattuaan ohi (nyt en kyllä muista ketä) ja lyötyään pää, vielä tuolloin kun ei ollut turvakaukaloita eikä laidat joustanut juuri yhtään.
Kausi 12-13 oli NHL:ssä työsulkukausi ja kausi alkoi tammikuun lopussa. Tämä oli Miken kannalta oikeastaan vaan hyvä asia ja syyskausi olikin hyvä totutella pieneen kaukaloon pelaamalla Wildin AHL:ssä Houston Aerosissa. Joukkue oli muistaakseni ihan jumbojoukkueita ja Mikke pääsi joukkueen ykkössentteriksi. Vaikka suurimman osan aikuisten tasolla pelaamat pelit laidassa pelasikin, niin ajatuksena oli kuitenkin alusta asti, että sentteriksi olisi tarkoitus Wildiin tulla. Kauden puolikas meni ihan lupaavasti ja pistettä vaille(29p 10+18) ppg-tahdissa ja kun kausi tammikuun lopussa alkoi, oli selvää että Mikke ylhäällä aloittaa NHL-kauden. Jos en ihan väärin muista niin ekoissa peleissä kenttänä oli Devin Setoguchi-Granlund-Matt Cullen. Ideana, että Cullen ottaa myös aloituksia ja mentoroi Mikkeä sillä saralla. Heti ekassa pelissä Mikke ohjasi uran ensimmäisen maalinsa ja näin ura tarunhohtoisessa alkoi varsin mukavasti eikä ainakaan ensimmäistä maalia tarvinnut miettiä tuon pidempään. Välilä laidalla pelasi myös Dany Heatleyä ja Pierre-Marc Bouhardia. Kauden tehot oli lopulta kuitenkin 27 peliin vain 2+6. Eipä sillä niin väliä, mutta kun fyysisesti Miken peli oli melko karmivan näköistä. Pelien aikana sai laskeskella kuinka monta kertaa mies oli turvallaan jään pinnassa. Melkoista kompurointia se oli aina välillä ihan ilman mitään isoja kontaktejakaan. Vedossa ja luistelussa oli myöskin paljon vielä kehitettävää.
Seuraava kausi oli jo vähän parempaan ja tehojakin tuli jo hyvään tahtiin (68p 8+33=41). Peli sentterinä meni vähän kerrallaan eteenpäin ja varsinkin Pominvillen ja Parisen välissä Koivun ollessa loukkaantuneena homma toimi aika mukavasti. Ketju oli selkeästi Wildin ykkösnyrkki. Kehitys jatkui ihan hyvänä vielä tässä vaiheessa ja heikkouksia kehitettiin. Fyysisesti rupesi pärjäämään eikä kaatumisia tarvinnut enää laskea joka pelissä. Aloituksissa yli 50 prossan aloittajaksi ja luistelu parani hieman.
14-15 ja 15-16 kaudet kehitys hieman junnasi paikoillaan, toki fyysesti kehitystä tapahtui koko ajan ja vetoa on kehitetty rutkasti. Homma vaan ei sentterinä oikeen lähtenyt missään vaiheessa ja Mike Yeo silti jääräpäisesti peluutti Mikkeä keskellä. Toki osittain pakonsanelemana kun joukkueessa ei senttereitä oikein ollut. Kesällä 2016 hankittiin Eric Staal, joka mahdollisti laitaan siirtymisen. Useamman vuoden kehitys ja laitaan siirtyminen oli lopullisen läpimurron ainekset. Kaksi viimeisintä kautta Mikke on ollut Wildin johtavia pelaajia ja varsinkin kahden suunnan peli on erittäin hyvää. Käytännössä nykyisin Mikke on joukkueen tärkein pelaaja, tai ainakin tärkeimpiä. Ja tällä kaudella meno on edelleen jatkunut hyvänä, niin tehopisteiden muodossa kuin kahden suunnan pelissä.
Siinä pintapuoleista kirjoitusta urakehityksestä, jonka toki varsin moni erittäin hyvin tietääkin, mutta tulipahan nyt jotain kirjotettua oman seuraamisen pohjalta. Nyt kun on puhuttu tuosta katosta, niin heitetään siihen vähän omaa kommenttia. Tuossa kun tuli ilmoille, että kattona voisi olla sadan pisteen raja, niin kaiken mennessä nappiin niin joo voisi olla ihan mahdollista. Tämä vaatii hyvät ketjukaverit eikä yksin kolminumeroisiin päästä. Nythän ykköskenttänä toimiva Zucker-Staal-Granlund on ollut todella hyvä ja takonut kovaa tulosta. Silti en aivan sadan pisteen rajaan jaksa uskoa näidenkään kanssa. Isoja pisteitä tärkeämpää on kuitenkin 200-jalan peli, joten omat odotukset ovat tällä hetkellä siinä, että Mikestä tulisi joka kaudelle semmoinen takuuvarma 75 pisteen suorittaja. Ainakin tällä hetkellä (27p 11+17=28) ollaan hyvällä mallilla.
Ja vaikka olinkin melkeen kymmenen vuotta sitten sitä mieltä, että toivon mukaan Wild ei varaisi Mikkeä niin kyllähän tässä vuosien aikana Mikke on paiskinut kovasti hommia ja sen myötä kehittynyt suht pienestä koosta huolimatta hienoksi NHL-pelaajaksi. Ja on hieno seurata miestä suosikkijengin paidassa. Paita tottakai roikkuu Koivun paidan vieressä kämpän seinällä!