Jääkiekossa, kuten urheilumaailmassa yleensäkin tuntuu nykyisin vallitsevan sellainen trendi, että seurojen johtoon valitaan pelkästään bisnekseen ja rahantekoon erikoistuneita henkilöitä. Sitä ei käy kiistäminen, etteikö huippu-urheilu ja sen toimintapohja olisi muuttuneet viimeisten vuosikymmenten aikana radikaalisti. Ennen saatettiin valita seuran johtoon sellaisia henkilöitä, jotka tietävät lajikulttuurista lähes kaiken, omistautuivat asialle ja ajoivat täysin itse tuotteen, huippulätkän, etuja. Nämä kaksi osa-aluetta tulisi yhdistyä luontevasti henkilössä, joka asettuu seuran johtoon. Mielestäni Kärppien J. Junno on oiva esimerkki johtajasta, joka on onnistunut kaikilla osa-alueilla luomaan uskottavan organisaation. Ei toki yksin, mutta hänellä on ollut hyvin iso rooli Kärppien menestyksessä kuten varmasti kaikki tiedämme.
Toivon todella, että TPS nousisi takaisin sarjataulukossa sinne, missä sen kuuluisi olla. Tepsillä on kaikki edelletykset olla huipputiimi Suomen lätkäskenessä. Nyt on vaan aika ottaa ohjat käsiin ja kaavailla oikeat herrat johtoportaaseen. Sellaiset, jotka tuntisivat huippu-urheilun käytänteitä ja edellytyksiä enemmän kuin pelkästään TV-tarjonnan kautta. Eskolan kohdalla tilanne ei välttämättä ole tämä, mutta edellä lukemani viestit loivat tällaista kuvaa.
Mielestäni tämän organisaation tulisi nyt tehdä pitkän linjan toimintasuunnitelma, jossa otetaan huomioon kaikki huippu-urheilun osa-alueet. Tämä kattaa niin johdon, valmennuksen, julkisuuskuvan, suhteen kannattajiin ja sponsoreihin ja paljon muuta. Järkevällä markkinoinnilla ja hyvällä perustalla (johto ja valmennus) mennään jo pitkälle. Jotenkin olen saanut sellaisen kuvan TPS:n toiminnasta viime kausina, että se on ollut Hetimullekaikkinyt-tyyppistä. Pelaajamateriaali on ollut välillä erittäin hyvää, on ollut hyvä sekoitus kokemusta ja nuoruutta. Tämän kauden rosterillakin pitäisi olla jossain aivan muualla kuin sijalla 13, tämä on vain kylmä fakta.
Vaikka en TPS-fani olekaan, toivon kaikkea hyvää seuralle ja koko organisaatiolle. Suomessa ei ole varaa hukata niin isoa potentiaalia, mitä TPS voisi parhaimmillaan olla. Kuten talonrakentamisessa, kaikki lähtee vakaista perustuksista. Kun perustukset ovat kunnossa niin on aika alkaa nikkaroida taloa yksityiskohtaisemmin.
Opiskelen alaan liittyviä opintoja yliopistossa, joten seuran johtamiseen ja toiminnan edellytyksiin on tullut tutustuttua jonkin verran. TPS on tarjonnut viime kausina hyvin mielenkiintoisen esimerkin siitä, kuinka mutkikasta seuran johtamisesta voi parhaimmillaan saada. Muistissa on varsinkin tapahtuma, jossa seuran johtoa haastateltiin mediaan ja tuloksena oli ratki riemukkaita kommentteja tahosta toiseen. Edes organisaation johdossa ei ollut tietoa, kuka vastaa ja mistä.
Tsemppiä TPS ja seuran kannattajat! Toivon hartaasti että Eskola kaikesta tästä esiintyneestä kritiikistä huolimatta onnistuu työssään, ainakin paremmin kuin edeltäjänsä.